Vielä Kleinista

Pistin Hesarin net­ti­sivuille oheisen kom­mentin siel­lä käytävään keskustelu­un. Panen saman tek­stin tännekin.

Olen pahoil­lani, jos kir­ja-arvostelus­tani jäi sel­l­ainen kuva, ettei Kleinin kir­jas­sa ole mitään hyvää. Hän on parhaim­mil­laan kuvaa­maan sitä, miten eri­ar­voisu­us maail­mas­sa kär­jistyy, siis maid­en sisäl­lä, maid­en välil­lähän tulo­erot pienenevät. Tältä kannal­ta kir­ja kan­nat­taa lukea. Sen kuvaa­jana, mitä tapah­tuu, Klein on jour­nailisti­na hyvä.

 

Mut­ta sit­ten tuol­laan siihen mik­si.  

Mut­ta kir­jan nimenä on sokki­dok­tri­i­ni kuvat­en sitä, että kir­jas­sa esitet­täisi­in jokin teo­ria siitä, mitä maail­mas­sa tapah­tuu ja mik­si. Tämä teo­ria on suurelta osalta silkkaa potaskaa, sisältää aivan kum­mallisia väit­teitä ja jopa vain­o­harhaisu­ut­ta. Otin arvostelu­un yhden kohdan, jos­sa Klein väit­tää USA:n päät­täneen Sak­san jakamis­es­ta Itä- ja Län­si-Sak­saan saadak­seen edes Län­si-Sak­san pelaste­tuk­si kap­i­tal­is­mille. Tämä ei ollut pahin, mut­ta helpoin osoit­taa vääräk­si, kos­ka moni suo­ma­lainen sen­tään muis­taa his­to­ri­ankir­joituk­ses­ta, että oli siel­lä puna-armei­jakin. Saman­laisia out­o­ja väit­teitä sisäl­tyy myös viimeaiko­jen val­u­ut­takri­isien käsit­te­lyyn, mut­ta niiden esit­tämi­nen suurelle yleisölle on han­kalam­paa. Täl­laiset virheet veivät ainakin min­un uskoni siihen, että muutkaan väit­teet pitäi­sivät paikkaansa. Kir­jas­sa sinän­sä esitet­ti­in mie­lenk­in­toisia tieto­ja tapah­tu­mien syy- ja seu­raus­suhteista, mut­ta kaik­ki pitäisi tarkas­taa ennen kuin uskoo.  

Argen­ti­inan per­o­nis­min ihailu sat­tui min­ul­la kovasti silmään, kos­ka juuri Per­onin pop­ulis­ti­hallinto varsin yleistyneen käsi­tyk­sen mukaan tuhosi vau­raan Argen­ti­inan ja teki siitä kehitysmaan.

Pahim­mil­laan Klein on kuitenkin siinä, kun hän yrit­tää — tosin aika vähän sivu­ja tähän uhrat­en — selit­tää, mitä pitäisi tehdä.

Hänen mielestään esimerkik­si keskus­pankkien tulisi olla hal­li­tusten ohjat­tavis­sa, jot­ta sosi­aalio­hjel­mat voitaisi­in rahoit­taa rahaa paina­mal­la. Setelira­hoi­tus on varkaut­ta, joka kohdis­tuu vaar­al­lis­es­ti taval­liseen köy­hään kansaan mut­ta johtaa myös talouden rak­en­tei­den tuhou­tu­miseen. Hän kan­nat­taa aina ja kaikkial­la hin­tasään­nöste­lyä, mikä on vähän kuin paran­taisi kra­pu­laa alko­ho­lil­la. Jotenkin tun­tu­isi parem­mal­ta käyt­tää kehi­tys­maid­en val­tioiden rahaa vaikka­pa koulu­tuk­sen jär­jestämiseen, kun ben­si­inin hin­nan subventointiin. 

Klein sot­kee täysin mon­e­taris­tisen talous­teo­ri­an ja kehi­tys­maid­en epäoikeu­den­mukaiset yhteiskun­nal­liset olot. Sil­lä, että köy­hiltä voidaan varas­taa maat, ei ole mitään tekemistä mon­e­taris­min kanssa.

Klein ei Etelä-Amerikan ongelmien syinä mainitse ker­taakaan väestönkasvua, joka juuri tekee mon­e­taris­mista kelvot­toman. Kun ihmistä arvote­taan hänen mar­gin­aalisen tuot­tavuuten­sa perus­teel­la, aika huonos­ti köy köy­hien, joiden pär­jäämisen säätelemät­tömässä kap­i­tal­is­mis­sa paisu­va työt­tömien vara-armei­ja tekee täysin mahdottomaksi. 

Klein kyl­lä mainit­see pohjo­is­maiset hyv­in­voin­ti­val­tiot tavoit­teek­seen, mut­ta ne keinot, joi­ta hän suosit­telee, vievät kauas pois siitä.