Luottokorttibisneksessä mafiameininkiä

Äskeisessä ketjus­sa ehdotet­ti­in, että asi­akas mak­saisi itse ne kulut, jot­ka hänen mak­su­tavas­taan aiheutu­vat, kun ne nyt tasa­taan kaikkien asi­akkaiden kesken.  Tämä pitäisi toteut­taa ainakin luot­toko­rt­ti­asi­akkaiden osalta.

Luot­toko­rt­tiy­htiöt ovat kiristäneet itselleen siivun asi­akkaiden laskus­ta aset­ta­mal­la ehdok­si, että kaup­pa tai rav­in­to­la ei saa siirtää kortin kulu­ja asi­akkaan mak­samaan hin­taan. Eräät amerikkalaiset luot­toko­rt­tiy­htiöt vetävät välistä 4 – 6 % laskun lop­pusum­mas­ta. Jos kaup­pias kieltäy­tyy mak­samas­ta, hän menet­tää nuo asi­akkaat. Silti mon­es­sa paikas­sa nuo kalleim­mat kor­tit eivät kelpaa.

Mik­si kukaan käyt­tää kallista luot­toko­rt­tia, kun tar­jol­la on halpo­jakin. Kos­ka luot­toko­rt­tiy­htiö antaa rikkaille asi­akkaille eri­tyise­tu­ja. Kun kort­tiy­htiö ottaa sadan euron laskus­ta neljä euroa itselleen, se antaa tästä neljästä eurosta taval­laan noiden etu­jen muo­dos­sa asi­akkaalle euron, jot­ta asi­akas käyt­täisi kallista kort­tia eikä hal­paa. kall­is­han se on vain myyjälle, ei asi­akkaalle itselleen. Amerikkalaiset luot­toko­rt­tiy­htiöt met­sästävät tar­jouk­sil­laan asi­akkai­ta esimerkik­si lentoasemil­la – ei siel­lä etelän­matko­jen jonois­sa vaan liike­matkail­i­joiden keskuudessa. 

Ran­skas­sa rav­in­to­lat kieltäy­tyivät pitkään mak­samas­ta luot­toko­rt­til­isää, mut­ta kartel­li murtui.

Eikö olisi oikein, että luot­toko­rt­ti­mak­su lisät­täisi­in hin­taan, kuten lisät­täisi­in paljon pienem­pi mak­su pankkiko­rtista. Hin­taan nuo mak­samisen kus­tan­nuk­set on lisät­ty nytkin, mut­ta saman­su­u­ruisi­na kaikille. Jos hin­ta olisi käteisas­i­akkaalle 100 euroa, se olisi pankkiko­r­tilla mak­savalle var­maankin 99,50, Visal­la mak­savalle 100,50 ja Amer­i­can Expres­sil­lä mak­savalle vaikka­pa 103 euroa. Tämä olisi aitoa kil­pailua, jos­sa asi­akkaan olisi järkevää opti­moi­da mak­su­ta­van mukavu­u­den ja kus­tan­nusten väliltä. Nyt asi­akas val­it­see hin­nas­ta riip­pumat­ta mukav­im­man ja me kaik­ki maksamme.

Usein ulko­maille näin menetel­läänkin. Kun on tarpeek­si kauan tin­kinyt, myyjä suos­tuu vielä vähän alem­paan hin­taan ehdol­la, että luot­toko­rt­tia ei käytetä. Näin ne eivät saisi menetel­lä, mut­ta luot­toko­rt­tiy­htiöi­den vakoo­jat eivät ehdi kaikkialle.

Luot­toko­rt­tiy­htiöt eivät tähän suos­tu, mut­ta pitääkö niiltä kysyä. Suo­mi ei voi yksin uud­is­tus­ta toteut­taa, kos­ka kort­tiy­htiöt sanovat sopimuk­set irti. Amerikkalaiset tur­is­tit jäävät tulemat­ta, jos kort­ti ei kel­paa. Mut­ta jos tämä rahas­tus lopetet­taisi­in EU:n päätök­sel­lä Union­in koko alueella?