Ei mene hyvin Stora-Ensolla

Sto­ra Enson vaikeudet esimerkik­si Kemi­järvel­lä juon­ta­vat juuren­sa strate­gisi­in päätök­si­in, jot­ka ainakaan jälkikä­teen eivät ole osoit­tau­tuneet mik­sikään menestykseksi.

 1) Neu­vos­toli­iton rom­ahdet­tua yhtiö rien­si käyt­tämään hyväk­seen Venäjän taloudel­lista alen­nusti­laa ja rak­en­si — kuten muutkin — paljon kap­a­siteet­tia Suomeen venäläisen tuon­tipu­un varaan ikään kuin olet­taen, että Venäjän siir­tomaa-ase­ma säi­ly­isi hamaan ikuisuuteen.

2) Kun ilmastopoli­ti­ik­ka oli jo laitet­tu putkaan ja uusi­u­tu­van ener­gian arvon nousun piti olla kaikkien tiedos­sa, yhtiö myi voimalaitok­sen­sa ja metsänsä.

3) Rahat se sijoit­ti Yhdys­val­tain paperi­te­ol­lisu­u­teen, mikä ei osoit­tau­tunut mik­sikään loisto-operaatioksi.

4) Amerikkalai­sista tehtais­taan yhtiö irtaan­tui suurin tap­pi­oin juuri ennen dol­lar­in arvon rom­ah­tamista. Nyt nuo tehtaat taitaisi­vat olla hyvinkin tuottoisia.

Aina ei voi onnis­tua, mut­ta onnis­tu­isi edes joskus. Ainakin nuo kak­si ensim­mäistä kohtaa ovat sel­l­aisia, joista häly­tyskel­lo­jen olisi pitänyt soi­da jo sil­loin, kun päätök­siä tehti­in. Dol­lar­in luisumisel­la on ekon­o­mistipi­ireis­sa speku­loitu pitkään, mut­ta myön­net­täköön, että val­u­ut­tapörs­seis­sä tähän ennus­teeseen ei ole yhtä vart­masti uskottu.