Ulkomaalaispolitiikka 3. Missä ulkomaalaisten tulisi asua?

Moni ihailee Kanadan maa­han­muut­topoli­ti­ikkaa. Pelkästään Toron­toon haal­i­taan ulko­maalaisia 150 000 vuodessa, pääasi­as­sa kehi­tys­maista. Tavoit­teena on men­estyvä monikult­tuuri­nen miljoon­akaupun­ki, jos­ta tulisi yksi maail­man mah­tavim­mista. Tuon poli­ti­ikan onnis­tu­misen taustal­la on muut­ta­jien itsekäs valikoin­ti. Mut­ta poikkeaa se Suomen ulko­maalais­poli­ti­ikas­ta muutenkin.

Toron­tossa jokaiselle merkit­tävälle kansal­lisu­udelle on omat kort­telin­sa. On kiinalaisko­rt­telei­ta, ital­ialaisko­rt­telei­ta, venäläisko­rt­telei­ta ja niin edelleen. Ulko­maalaisia ei pyritä sulaut­ta­maan vaan vaal­i­taan hei­dän kult­tuuri­aan. Tätä tietysti helpot­taa se, että kaik­ki ihmiset maail­mas­sa – siis ne koulute­tut, joi­ta Kana­da ottaa – osaa­vat englantia.

Me pyrimme pakkosekoit­ta­maan maa­han­muut­ta­jat. Pitäi­sivätkö he parem­paa huol­ta toi­sis­taan ja lap­sis­taan, jos tek­isimme kuten Kanadas­sa? Sen ymmär­rän, ettei kaikkia ulko­maalais­ryh­miä pan­na tois­t­en­sa naa­pureik­si, mut­ta voisim­meko hyväksyä sen että samaa kansal­lisu­ut­ta ole­vat hakeu­tu­isi­vat yhteen.

Kuvitelkaa, että Paa­vo Väyry­nen valit­taisi­in pres­i­den­tik­si ja meitä olisi laivalastill­i­nen suo­ma­laisia hake­mas­sa tur­va­paikkaa Nairo­bista. Miten aset­tuisimme asumaan. Mah­dol­lisim­ma hajalleen, että pää­sisimme eroon pahoista tavois­tamme, saunas­ta, saunaolues­ta ja lenkki­makkaras­ta? Vai hakeu­tu­isim­meko mielu­um­min yhteen toivoen, ettei kenialainen seg­re­gaa­tion vas­tainen poli­ti­ik­ka pyrk­isi hajot­ta­maan yhteisöämme?

Edelleen: ei nimimerkillä!