Moni ihailee Kanadan maahanmuuttopolitiikkaa. Pelkästään Torontoon haalitaan ulkomaalaisia 150 000 vuodessa, pääasiassa kehitysmaista. Tavoitteena on menestyvä monikulttuurinen miljoonakaupunki, josta tulisi yksi maailman mahtavimmista. Tuon politiikan onnistumisen taustalla on muuttajien itsekäs valikointi. Mutta poikkeaa se Suomen ulkomaalaispolitiikasta muutenkin.
Torontossa jokaiselle merkittävälle kansallisuudelle on omat korttelinsa. On kiinalaiskortteleita, italialaiskortteleita, venäläiskortteleita ja niin edelleen. Ulkomaalaisia ei pyritä sulauttamaan vaan vaalitaan heidän kulttuuriaan. Tätä tietysti helpottaa se, että kaikki ihmiset maailmassa – siis ne koulutetut, joita Kanada ottaa – osaavat englantia.
Me pyrimme pakkosekoittamaan maahanmuuttajat. Pitäisivätkö he parempaa huolta toisistaan ja lapsistaan, jos tekisimme kuten Kanadassa? Sen ymmärrän, ettei kaikkia ulkomaalaisryhmiä panna toistensa naapureiksi, mutta voisimmeko hyväksyä sen että samaa kansallisuutta olevat hakeutuisivat yhteen.
Kuvitelkaa, että Paavo Väyrynen valittaisiin presidentiksi ja meitä olisi laivalastillinen suomalaisia hakemassa turvapaikkaa Nairobista. Miten asettuisimme asumaan. Mahdollisimma hajalleen, että pääsisimme eroon pahoista tavoistamme, saunasta, saunaoluesta ja lenkkimakkarasta? Vai hakeutuisimmeko mieluummin yhteen toivoen, ettei kenialainen segregaation vastainen politiikka pyrkisi hajottamaan yhteisöämme?
Edelleen: ei nimimerkillä!
Mielestäni maahanmuuttajia ei oikein voi eikä pidä pakko-mitään sen enempää kuin muitakaan ihmisiä. Emme voi estää heitä muuttamasta toistensa läheisyyteen, jos lähdemme siitä, että ihmisellä on oikeus valita asuinpaikkansa. Kuten kirjoitat, on myös erittäin ymmärrettävää, että he hakeutuvat toistensa läheisyyteen.
Ongelma ei ole niinkään se, missä maahanmuuttajat asuvat, kuin se, jos he eivät ole missään tekemisissä kantaväestön kanssa.
Minä sanoisin asiaa sen tarkemmin miettimättä ensi intuitiona, ettei meidän pitäisi “asuttaa” ihmisiä yhtään mihinkään väkisin vaan antaa maassa laillisesti olevan ulkomaalaisen valita asuinpaikkansa, minkä oikeuden perustuslakikin hänelle muistaakseni suo.
Poikkeustapaukset, eli yhteiskunnan avun varassa olevat, asutetaan samoin säännöin kuin valtaväestöönkin kuuluvat tapaukset. Jos kuitenkin erittäin suuri osa ulkomaalaisista kaipaa näitä toimenpiteitä, sanoisin maahanmuuttopolitiikan menneen vankasti pieleen ja meidän kuuluisi korjata sitä eikä miettiä asutuspolitiikkaa.
Jos päädymme eri kansallisuuksien kortteleihin tai kaupunginosiin, silloin on tärkeää huolehtia jotenkin kielen oppimisesta. Sekä siitä, että valtakunnan lait ovat voimassa näillä alueilla eikä niistä ole de facto lupa livetä jos lakimme ja joku toinen kulttuuri ovat joltain osin ristiriidassa. Jos maahanmuuttajat ovat valikoituja ja koulutettuja, kumpikaan ei ole ongelma. Jos he eivät ole kumpaakaan, silloin asiaa lienee syytä ainakin valvoa jotenkin tässä mallissa.
Tietenkin maahanmuuttajat saavat itse vapaasti valita asuinpaikkansa, JOS he itse maksavat asumisensa. Silloin kun asuminen kustannetaan tulonsiirroilla sen tulee edistää mahdollisimman paljon integraatiota. Kanadassa ongelmaa ei varmaan ole kovin paljon koska korkeakoulutus on suhteellisen yhteinäistä kaikkialla maailmassa ja työ sopeuttaa hyvin tehokkaasti. Kun työelämässä joutuu kuitenkin vuorovaikutukseen muun yhteiskunnan kanssa voi oman etnisen/kulttuurisen ryhmän parissa asuminen tasapainottaa kulttuurishokkia. Sen sijaan jos maahanmuuttajaväestöstä suuri osa muodostuu tulonsiirtojen varassa olevista kouluttamattomista työttömistä (kuten Euroopassa), näyttää heidän keräämisensä yhteen paikkaan olevan varma resepti ongelmille. Kun työn tms. kautta ei ole mitään kontaktia ympäröivään yhteiskuntaan, niin “omien” parissa asuminen vain lisää eristäytymistä.
Eli silloin kun valtio maksaa asumisen niin kyllä maahamuuttajat pitäisi pyrkiä mielummin hajasijoittamaan kuin keräämään tuleviin maahanmuuttajaghettoihin. Se ei välttämättä ole maahamuuttajille helpoin tai mukavin vaihtoehto, mutta uskoisin, että pitkän päälle palvelee heidänkin etuaan, että heidät vaikka väkisin pakotettaisiin sopeutumaan Suomalaiseen yhteiskuntaan.
Tietekin tämä ongelma koskettaa vain niitä ryhmiä, jotka eivät oma-aloitteisesti sopeudu. En usko, että työssäkäyvien ja täkäläiset toimintamallit sisäistäneiden maahanmuuttajien keskittyminen millekkään alueelle on suuri ongelma.
Aika hyvä veto Osmolta tuo Väyrys-kortti. Paavon edesottamukset evät ole aina oleet kaikkien mieleen mutta hänellekin on tullut iän tuomaa viisautta. Paavoa tuskin tarvitsee kenenkään paeta vaikka hänestä vahingossa pressa tulisi. Loppujen lopuksi ihan harmiton mies.
Kysymys tuosta etniskortteli-ajattelusta:
Miten se edustaa kotoutumista, sopeutumista ja sulautumista? Eikö se ole slummiutumista, jota pitää kaikin keinoin välttää? Tätähän monikultturistit toitottavat. Kuka tahtoo tähän maahan etnisiä slummeja tai edes lievemmin sanottuna kortteleita? Ottakaapa kantaa. Yllekirjoittanut ei tahdo.
Myönnettäköön kuitenkin se tosiasia että suomalaisetkin siirtolaisina ovat perustaneet omia yhdistyksiään, asuinalueitaan ja Suomi-taloja. Mutta he ovatkin rakentaneet kaiken itse omasta aloitteestaan rasittamatta uuden maan resursseja. Ahkeraa porukkaa. Lisäksi on usein heivattu ulos sopeutumattomat ja lähetetty kotiin maitojunalla. Sisäistä kuria. Kuinkas meidän ikiomat maahanmuuttajat?
Lotta Roti jo sanoi olennaisen: emme voi estää ulkomaalaisryhmiä muuttamasta toistensa naapureihin, jos he itse haluavat niin tehdä. Tietenkin siis sillä (kaikkien kannattamalla) ehdolla, että Suomessa saa kukin valita asuinpaikkansa itse.
Toinen asia on sitten se, miksi ihmeessä haluaisimme, että Suomessa asuvat ulkomaalaiset asuvat erillään toisistaan? Taustalla lienee ajatus siitä, että ulkomaalaisten keskittymät ovat jonkinlaisia haittoja joko kantaväestölle (kuten kaatopaikat tai juopposuojat) tai sitten ulkomaalaisille itselleen (esim. siten, että tällöin he eivät integroidu suomalaiseen yhteiskuntaan, vaan ghettoutuvat) tai sitten sekä kantaväestölle että itselleen (ghetto, josta leviää ryöstäjiä).
Jos ensimmäinen pätee ja ulkomaalaiset muodostavat itse keskittymiä, joista on ensisijaisesti haittaa kantaväestölle, niin ratkaisuna on suunnilleen “rajat kiinni”. Jos jälkimmäinen pätee, niin ratkaisu on suunnilleen sama.
Arvelen, ettei kukaan omalla nimellään kirjoittava (täysjärkinen) vastusta lähtökohtaisesti mitään keskittymis-tai hajauttamismallia itsessään. Mahdolliset puoltavat tai vastustavat kannat koskevat keskittymisen tai hajauttamisen tuottamia muita vaikutuksia, kuten vaikutusta siihen, millä tavalla maahan pysyvästi muuttaneet ulkomaalaiset parhaiten integroituvat suomalaiseen yhteiskuntaan.
Korostan vielä lopuksi ensimmäisessä kappaleessani jo rivien välissä ollutta seikkaa siitä, että maahanmuuttajat ovat täysiä ihmisiä eivätkä objekteja, joihin me kohdistamme toimenpiteitä. Emme me valitse suomalaisten asuinpaikkaa Suomessa. Miksi siis me valitsisimme ulkomaalaisten asuinpaikkaankaan Suomessa?
Rajat tiukasti kiinni ja sisään vain integroitumaan pystyviä työtätekeviä siirtolaisia poikkeuksena sopimusten mukainen pieni määrä pakolaisia joille voidaan keksiä ikioma ratkaisu. Laitetaan vaikka oma leiri jossa harjoitellaan sitä kotoutumista. Se ei liiemmin rasittaisi resursseja. Siirtolaisille pisteytysjärjestelmä käyttöön. Mistä on puhetta paljon jo ollutkin mutta päättäjät eivät sitä juurikaan kommentoi.
Tässä keskustelussa olisi mielestäni syytä tehdä tarkempi ero sen välillä onko kyseessä:
1. Itse asumisensa kustantama maahanmuuttaja (joka siis luonnollisesti itse valitsee mistä asuntonsa hankkii).
2. Yhteiskunnan tarjoamassa asunnossa asuva maahanmuuttaja
Jälkimmäisen ryhmän asuinpaikan päättää tietyllä tavalla joka tapauksessa yhteiskunta, joka sen asunnon jostain tarjoaa.
Kyse on vain siitä tarjotaanko asunto
— Sieltä mistä se helpoiten/halvimmalla saadaan.
— Sieltä mistä maahanmuuttaja sen haluaisi saada
— Sieltä mistä sen tarjoamisen voidaan olettaa parhaiten palvelevan yhteiskunnan tulevaa etua ts. edistävän maahamuuttajan integroitumista ja estävän Euroopasta hyvin tuttua ghettoutumiskehitystä.
Sosiaalisen asumisen ohjailuhan siis tapahtuu toisaalta päättämällä mihin julkisin varoin ylläpidettäviä asuntoja rakennetaan ja toisaalta myönnetäänkö tällaisissa asunnoissa asumiseen tukea yksittäistapauksessa.
Silläkin vaaralla, että toistan aikasemmin sanottua, niin lienemme suunnilleen samaa mieltä siitä, että ryhmän 1 (eli itse elämisensä ja asumisensa kustantavat ) maahanmuuttajat voivat asua missä vaan. Heillä on työn kautta joka tapauksessa kontaktit ympäröivään yhteiskuntaan, eivätkä pärjäävien maahamuuttajien keskittyminen jollekkin aluelle näyttäisi suuria ongelmia aiheuttavan. Koko tässä keskustelussa siis lienee lähinnä kysymys niistä maahanmuuttajista, jotka eivät itse maksa asumistaan vaan joiden asumisesta huolehtii sosiaalisektori.
Tässä voidaan kysyä pitääkö maahanmuuttajalle tällöin esim. kustantaa asunto pääkaupungista, kun maassa on muualla paljon edullisempaa asumista tarjolla, mikä samalla myös osittain estäisi maahanmuuttajia muodostamasta omia ryhmiään. Vahvasti näyttäisi siltä, että valmiiksi huonosti sopeutuvan ryhmän jäsenten keskittyminen omiksi yhteisöikseen vain entisestään vähentää sopeutumista.
Ajatus siitä, että eri kansallisuuksien korttelit jotenkin slummiutuisivat ei pidä paikkaansa. Vastakkaisia esimerkkejä on niin paljon. En myöskään niele purematta sitä, että integraatio olis jotenkin tarpeellista tai kielen oppiminen. Jos pystyy elättämään itsensä työllä, niin se on kyllä ihan sama, että tekeekö sitä halal-lihakaupassa vai s‑marketin lihatiskillä.
Näissä keskusteluissa taidetaan aika usein sekoittaa integraatio ja assimilaatio. Integraatiolla tarkoitetaan ymmärtääkseni mallia, jossa siirtolaiset asettuvat osaksi ympäröivää yhteiskuntaa säilyttäen kulttuurisen identiteettinsä. Assimilaatiossa heidät pyritään sulauttamaan kulttuurisisesti. Assimilaatiopyrkimys on toiminut aika huonosti esimerkiksi Ranskassa, Kanadan malli taitaa olla esimerkki toimivasta integraatiosta.
Aika paljon pukkaa viestejä nimimerkillä. Ne menevät automaattisdsti roskikseen.
Kannattaa muistaa, että Suomessa on 120 000 ulkomaalaisia, joista pakolaisia 20 000. Eikö kukaan ole kiinnostunut niistä sadastatuhannesta?
“Kannattaa muistaa, että Suomessa on 120 000 ulkomaalaisia”
Kannattaa myös huomioida, että vuonna 2006 ulkomaalaissyntyisiä oli 187 910.
Pitäisiköhän Suomen kansalaisuuden saamista pikemminkin helpottamisen sijasta rajoittaa tai ainakin vaikeuttaa, jotta ulkomaalaisten määrä ei vähenisi?
http://www.halla-aho.com/scripta/maahanmuuttajien_maarasta.html
http://pxweb2.stat.fi/database/StatFin/vrm/vaerak/vaerak_fi.asp
http://www.stat.fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_09_04_nieminen.html
Mitä niistä sadatatuhannesta?Kyllä siihen joukkoon mahtuu monenlaista taapertajaa.Mutta tilastot kertovat että työttömiä on paljon.Saattaa jokunen ökyriskaskin olla ja siltä väliltä.Kiinnostaa nyt tietää se paljonko ja miten se joukko meitä nyt sitten rikastuttaa ihan vilpittömästi ja miten ja miksi heitä lisää kaivattaisiin?Entäs rikollisuus?Ei hyvältä näytä sekään tilastojen valossa (ja pihavalossa).Ollaanko sille tekemässä jotain?Montakosataatuhatta on tarpeeksi? Kuinka kaikki kustannetaan kun kustannuksia kuitenkin tulee?Aletaanko pitää kirjaa ulkomaalaisten aiheuttamista kuluista? Ketkä ovat ulkomaalaisia; maahanmuuttajia, työperäisiä maahanmuutajia, toisen- ja kolmannen polven maahanmuuttajia, paluumuuttajia, pakolaisia, turvapaikanhakijoita luvattomasti maahan tulleita, maahan kepulikonstein tulleita rikollisia y.m. , y.m.. Aikamoinen soppa. Liian paljon kysymyksiä. Liian vähän vastauksia. Liian vähän puolueetonta tutkimusta. Liian paljon peittelyä salailua. Liian paljon väärää tietoa puolin ja toisin.
Tuskin kellään on suurta tarvetta puuttua niiden ulkomaalaisten olemiseen, jotka pärjäävät ja eivät aiheuta ongelmia.
Noista sadastatuhannesta “ei-pakolaisesta” suurin osa kuuluu varmaankin tähän ryhmään. Niinkuin olen aikaisemminkin sanonut, niin tuskin maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvilla (joitain yksittäisiä ääritapauksia lukuunottamatta) on mitään sellaisia maahanmuuttajia vastaan, jotka eivät ole kokonaisuutena haitaksi Suomelle tai suomalaisille. Depatti keskittyy humanitäärisin syihin maahan tulleisiin, koska he ovat selkeästi yhteiskunnalle eniten kustannuksia ja vähiten hyötyä tuottava ryhmä. Humanitäärisen maahanmuuton ei olekkaan tarkoitus ensisijaisesti tuottaa hyötyä yhteiskunnalle toisin kuin esim. työperäisen maahamuuton. Kysymys onkin siitä missä määrin humanitääristä maahamuuttoa pitää toteuttaa, onko se oikea tapaa hoitaa niitä ongelmia joita sillä pyritään hoitamaan ja miten niitä jotka tänne otetaan pitää kohdella ja pyrkiä kotouttamaan.
Artturi Björk:
“Ajatus siitä, että eri kansallisuuksien korttelit jotenkin slummiutuisivat ei pidä paikkaansa. Vastakkaisia esimerkkejä on niin paljon”
Tässä edes hiukan analyyttisyyttä kiitos. Siitä mihin suuntaan yhteiskunnassa hyvin pärjäävän etnisen ryhmän asuinkortteleissa kehitys kulkee ei voida päätellä mitä taas tapahtuu lähinnä tulonsiirroilla elävän, muusta yhteiskunnasta eritäytymään pyrkivän etnisen ryhmän keskittyessä tietyille alueille.
Suomessa on paljon ulkomaalaisia opiskelijoita. TTY:n tilastoja en tiedä, mutta hämmästyisin, jos heitä olisi paljon vähemmän kuin 10 prosenttia. Nämä opiskelijat asuvat minun kokemukseni mukaan paljon ahtaammin ja huonommissa asunnoissa kuin suomalaiset opiskelijatoverinsa. Monet Hervannan opiskelija-asunnoista ovat jo nyt lähes täysin ulkomaalaisten asuttamia.
Opiskelijat eivät tosin muodosta mitään gettoja. Hervannassa ei taida edes pahemmin olla pakolaisia. Ainoa isompi pakolaisporukka oli kai joskus 80-luvulla sinne sijoitetut vietnamilaiset tms. Oma kokemukseni Hervannasta on, että se on pitkälti sellainen kuin ison ulkomaalaispopulaation omaavan lähiön pitäisi olla juhlapuheissa. Olen asunut siellä yhteensä viitisen vuotta ja työskennellyt ja opiskellut kohta 12 vuotta.
Kuinka moni noista sadasta tuhannesta oikeastaan muuten on opiskelijoita, jotka lähtevät heti, kun tutkinto on kourassa tai apuraha loppu?
Minä olen ainakin nimenomaan kiinnostunut niistä sadasta tuhannesta työhön tulleesta.
He myös valitsevat itse sen missä asuvat, ja nähdäkseni yhteiskunnalla ei ole eikä edes saa olla mitään keinoja vaikuttaa tähän. Vai haluammeko luoda ulkomaalaisasumislupaviraston, joka tutkii ulkomaalaisen ostettua asunnon, että tuossa korttelissa asuu jo valmiiksi viisi virolaista, joten muuta muualle. Emme tietenkään.
Tuetun asumisen osalta ei nähdäkseni ole mitään syytä asettaa ulkomaalaistaustaisia mitenkään erilaiseen asemaan, sillä tällaisesta seuraa helposti jonkun ihmisryhmän syrjintää, tai ainakin syytöksiä jonkun ihmisryhmän syrjinnästä. Samalla se pitää yllä käsitystä siitä, että ihonvärillä ja uskonnolla on väliä, mitä ajatusta on yritetty kitkeä pitkään pois.
Epäilemättä vähäisen omakohtaisen otannan perusteella niiden työssä olevien elämää voisi helpottaa kummasti. Tunnen näitä noin kaksi, toinen intialainen ja toinen niinkin eksoottinen kuin sveitsiläinen, jostain vajaan kymmenen vuoden takaa. Molempia kyrsi se, että oleskelulupa piti uusia vuoden parin välein ja pari kuukautta kestävän hakemuksen käsittelyn ajan passi on jossain polisilaitoksen hyllyssä tyhjän panttina. Nokialla on hieman hankalaa rakentaa uraa jos kuudesosan vuodesta on de facto matkustuskiellossa pelkän byrokraattisen ja tarpeettoman kuviokellunnan takia.
Tästä ja monesta muusta syystä meidän pitäisi jotenkin eriyttää byrokratiassa siirtolaiset ja pakolaiset. Ensimmäisiä pitäisi palvella ja heidän elämänsä tehdä niin helpoksi ja byrokratia niin kevyeksi kuin mahdollista, jälkimmäisten tapauksessa taas hakemukset pitäisi tutkia rivakasti ja lähettää hylätyt oitis kotiinsa ja ryhtyä kotouttamaan hyväksyttyjä.
Käsittääkseni jotain tämänsuuntaisia hankkeita on Suomessa ainakin ollut vireillä mutten tiedä niiden kohtalosta.
Osmolla on taas kerran fundamentaalisia virheitä tekstissään. Hän väittää, että yksin Toronto ottaa ulkomaalaisia vastaan 150 000 vuodessa.
Tässä oikein:
“Canada is among the world’s most generous nations for immigrants and has one of the highest per capita admission rates. It has, on average, offered residency to about 150,000 immigrants and refugees a year over the past decade.”
Toronto on iso kaupunki, noin kuusi miljoonaa ihmistä, mutta jokaisen (myös Osmon maahanmuuttoinnoissaan), pitäisi tajuta, että kokonaista Turkua ei voida joka vuosi siirtää Torontoon.
Kiitos oikaisusta. Mietin itserasiassa itsekin samaa. Toronto KASVAA 150 000 hengellä vuodessa (Turullinen väkeä vuodessa, ihan oikeasti!) ja siitä suurin osa on maahanmuuttajia. Maahanmuuttajiatulee Kanadaan 150 000 vuodessa ja näistä valtaosa Torontoon.
Toronton asukasluku ei kyllä vielä ole kuutta miljoonaa, tuossa luvussa on vähän naapurikuntiakin mukana.
Ajatus, että “elantonsa itse ansaitsevat” ulkomaalaiset voivat asettua minne haluavat, ei oikein ollut vastaus tähän China Town ‑kysymykseen, sillä ei sellainen muodostu (kuin hyvin hitaasti) ilman kaavoittajan myötävaikutusta. Torontossa kaupunki on aktiivisesti varannut eri kortteleita eri kansanryhmille — ja yhden hipeille. Tuo pikkuhiljaa hakeutuminen samoihin lähiöihin asumaan synnyttää sellaista negatiivista ulkomaalaisghettoistumista, jollaista on nähtävillä Ruotsissa ja vaikka sitten siellä Varissuolla.
“Torontossa kaupunki on aktiivisesti varannut eri kortteleita eri kansanryhmille — ja yhden hipeille.”
🙂
Millaisilla järjestelyillä Toronto on tämän hoitanut? Ei kai Kanadassakaan mitään sisäistä passijärjestelmää ole?
Osmo oikaisee minua vastavuoroisesti:
“Toronton asukasluku ei kyllä vielä ole kuutta miljoonaa, tuossa luvussa on vähän naapurikuntiakin mukana.”
Jep, ajattelinkin alun perin, että tarkoitit koko metropolialuetta, jos noin huimia muuttolukuja esität. Torontossa asuu noin kaksi miljoonaa ihmistä, mutta liepeet huomioon ottaen Toronton vaikutusalueen väkiluku on tosiaan tämä kuusi miljoonaa.
Luin myös asiaa tutkiessani, että Toronto on koko Pohjois-Amerikan turvallisin kaupunki. Rikosluvut ovat siis amerikkalaisittain erittäin alhaiset ja nimenomaan katuväkivallan osalta.
Mitä voimme tästä ottaa opiksemme?
Millaisilla järjestelyillä Toronto on tämän hoitanut? Ei kai Kanadassakaan mitään sisäistä passijärjestelmää ole?
Kaavoituksella ja tontinluovutuksella.
Voisiko Soininvaara kertoa, mikä Toronton kaupunginosista on varattu hipeille? Alla erittäin yksityiskohtainen kartta Toronton kaupunginosaprofiileista.
http://www.toronto.ca/demographics/profiles_map_and_index.htm
Torontossa asuu 2440 suomalaista imigranttia, pitäisikö tätä lukua kasvattaa hallitulla muuttoliikkeellä?
Eikös siellä Toronton ympärillä käydä näitä jatkuvia sotia maan alkuperäisten asukkaiden kanssa? Missäs on se Gustafsons Lake, jossa tuli äsken ruumiita kuin Wounded Kneessä?
Itse asiassa tuo mainio multikulttuuri näyttää olevan sellasta, joka tuodaan aina pakolla maahan. Vallataan maa ja jos inkkarit kitisee, niin kerrotaan, että nyt asumme multikulttuurissa, lärvi kii.
Saksa pantiin pysyvästi polvilleen juuri näin, nimittäin ensimmäiset turkkilaiset roudattiin maahan Naton tukikohtatyömaihin, kun germaanit oli niin ahneita, laiskoja ja epäluotettavia.
Eli saako Torontossa siis asuntonsa halvemmalla tms. jos kuuluu oikeaan etniseen ryhmään ja haluaa muuttaa Viisivuotissuunnitelman osoittamalle paikalle? Vai onko muita kielletty muuttamasta jollekin alueelle?
En tiedä miten hyvin nuo korttelit toimivat ja onko idea lopputuloksensa kannalta hyvä ja harkitsemisen arvoinen, mutta teorian tasolla tämä kuulostaa epäilyttävästi rotuopilta.
Voimmeko kulkea kohti todellista tasa-arvoa rakentamalla tällaisia aparaatteja ottamaan huomioon juuri niitä kaikkia asioita, joiden meille kerrotaan olevan sellaisia, joita ei kuuluisi ottaa huomioon mitenkään?
Maininnat Toronton yhdyskuntasuunnittelupolitiikasta herättivät uteliaisuuteni.
Varsinaisessa blogikirjoituksessa blogi-isäntämme sanoo: “Torontossa jokaiselle merkittävälle kansallisuudelle on omat korttelinsa. On kiinalaiskortteleita, italialaiskortteleita, venäläiskortteleita ja niin edelleen. Ulkomaalaisia ei pyritä sulauttamaan vaan vaalitaan heidän kulttuuriaan.” Tämän vahvistavat Toronton kaupungin viralliset sivut (http://www.toronto.ca/toronto_facts/diversity.htm , http://www.toronto.ca/demographics/index.htm , erityisesti neighbourhood profiles).
Vastauksessa erääseen blogikommenttiin Osmo Soininvaara kertoo Toronton etnisten asuinalueiden synnystä: “Ajatus, että ‘elantonsa itse ansaitsevat’ ulkomaalaiset voivat asettua minne haluavat, ei oikein ollut vastaus tähän China Town ‑kysymykseen, sillä ei sellainen muodostu (kuin hyvin hitaasti) ilman kaavoittajan myötävaikutusta. Torontossa kaupunki on aktiivisesti varannut eri kortteleita eri kansanryhmille — ja yhden hipeille.” Samassa vastauksessa myös: “Tuo pikkuhiljaa hakeutuminen samoihin lähiöihin asumaan synnyttää sellaista negatiivista ulkomaalaisghettoistumista, jollaista on nähtävillä Ruotsissa ja vaikka sitten siellä Varissuolla.”
Ymmärrän nuo vastaukset siten, että Toronton kaupunki aktiivisesti ohjaa etniset ryhmät omille asuma-alueilleen. Joku kommentoija kysyi, miten Toronto tätä käytännössä toteuttaa, johon Osmo vastasi: “Kaavoituksella ja tontinluovutuksella.”
Minulle tästä tulee mielikuva, että Toronton kaupunkisuunnitteluinsinöörit päättävät karttojensa ääressä että “tuonne saavat mennä italialaiset ja tuonne pannaan kiinalaisia”. Koska tämä tuntuu mahdottomalta, intouduin tutkimaan asiaa verkosta.
En löytänyt tukea Osmon väitteelle, että Toronton etniset keskittymät olisivat muodostuneet Toronton kaupungin aktiivisella kaavoituspolitiikalla. Toronton kaupungin kaupunkisuunnittelusivut (http://www.toronto.ca/planning/index.htm ) eivät mainitse tuota sentään aika huimalta kuulostavaa kaupunkisuunnittelupolitiikkaa. Paksusta Toronto Official Plan –pumaskasta (elektronisen version saa lukeakseen pdf-tiedostona Toronton kaupungin suunnittelusivuilta, joihin linkki edellisessä virkkeessä ) en myöskään löytänyt viitteitä etnisten asuinalueiden ohjattuun suunnitteluun. Virallinen yhdyskuntasuunnittelu ei ylipäätään laisinkaan tunnusta etnisten alueiden olemassaoloa, vaikka diversiteettiä pidetään toisaalla Toronton kaupungin sivuilla (http://www.toronto.ca/toronto_facts/diversity.htm ) kaupunkikuvaa kohentavana ja imagollisesti tavoiteltavana seikkana ja sen toteutusta onnistuneena.
Sen sijaan löysin kyllä mainintoja siitä, että Toronton etniset keskittymät olisivat syntyneet itsestään, ihmisten omista valinnoista, niin kuin sellaiset etniset keskittymät yleensäkin, jotka eivät ole ghettoja.
Kaksi kaupunkisuunnittelun professoria, Mohammad Qadeer (Queen’s University, Kingston, Ontario) ja Sandeep Kumar (Ryerson University, Toronto), ovat kirjoittaneet artikkeleita Toronton kaupunkisuunnittelusta ja etnisistä alueista Ontario Planning Journal –aikakausjulkaisuun:
“Toronto’s residential mosaic” (The Ontario Planning Journal, vol. 18, nro 5, 2003):
http://www.ryerson.ca/surp/content/faculty_administration/biographies/faculty/kumar/mosaic.pdf
“Planning approaches to ethnic enclaves” (kaksiosaisen artikkelin 1. osa, The Ontario Planning Journal, vol. 19, nro 6, 2004) sekä
“Dealing with ethnic enclaves demands sensitivity and pragmatism” (kaksiosaisen artikkelin 2. osa, The Ontario Planning Journal, vol. 20, nro 1, 2005):
http://www.canurb.com/media/Presentations/BS_805/MQadeerOPJ03_05.pdf (artikkeleiden sivut ovat tuossa jotenkin sekaisin, mutta kyllä ne siellä ovat)
Mohammad Qadeerin artikkeli “Planning approaches to ethnic enclaves” kumpusi Kanadan virallisen tilastotoimiston tutkimuksesta, jossa todettu Kanadan ‘näkyvien vähemmistöjen’ asuma-alueiden määrän kasvu herätti huomiota ja huolestustakin (‘visible minorities’, muut kuin valkoiset; vakiintunut termi Kanadassa, ks. Toronton kaupungin sivuilta http://www.toronto.ca/toronto_facts/diversity.htm#1 ). Artikkelissa todetaan, että suur-Toronton etniset keskittymät eivät ole yhden kulttuurin monoliitteja, vaan alueilla asuu aina myös toisten kulttuurien edustajia.
Artikkelin jatko-osassa “Dealing with ethnic enclaves…” Mohammad Qadeer sanoo, että Kanadan kaupunkien etnisiä saarekkeita (enklaaveja) ei suunnitella tietoisesti, vaan ne syntyvät maahanmuuttajien henkilökohtaisista valinnoista vähitellen. Kun etnisiä asuinkeskittymiä syntyy, niiden liepeille syntyy myös etnisiä kauppoja, uskonnollisten rituaalien suorituspaikkoja, virastoja, kielikursseja ja muita kulttuurisidonnaisia palveluita. Etniset enklaavit mahdollistavat lähiympäristön kulttuurisidonnaisten tarpeiden huomioon ottamisen kunnallisissa palveluissa. Kaikki tämä tukee yksilön oman kulttuuri-identiteetin säilymistä. Qadeer toteaa edelleen, että yksilön integroituminen yhteiskuntaan syntyy työpaikoilla, koulussa ja julkisia palveluja käyttäessä (joissa käytetään valtayhteisön kieltä!) eikä niinkään yksityishenkilöiden välisissä suhteissa kotiympyröissä. Qadeer listaa yhdyskuntapoliittisia linjoja:
1) Etnisten asuinalueiden syntymisen estäminen ja hajoittaminen. Tällainen politiikka olisi vastoin Kanadan perustuslakia, jonka mukaan ihmiset ovat vapaat valitsemaan asuinpaikkansa.
2) Asuma-alueiden muodostumisen jättäminen markkinavoimien huomaan. Tämä on Qadeerin mukaan Kanadan nykyinen politiikka.
3) Etnisten enklaavien hyväksyminen ja integroiminen yhteiskuntaan. Tätä Qadeer pitää parhaana politiikkana. Tätä toteutettaessa olisi yhteiskunnan palvelut räätälöitävä ottamaan huomioon lähiympäristön etniset näkökohdat sen sijaan että palvelut tarjottaisiin kaikille samanlaisina. Vaikka eri kielien käyttöä rohkaistaisiin, valtakieli englanti olisi aina rinnalla.
Qadeer ei kolmannessa kohdassa mainitse sellaista, että viranomaiset ohjaisivat ihmisiä tietyille alueille asumaan etnisen taustan mukaan. Kaipaisinkin lisäselvitystä blogi-isännän lauseelle “Torontossa kaupunki on aktiivisesti varannut eri kortteleita eri kansanryhmille”. Miten se käytännössä tapahtuu? Tarkoittaisiko se vain sitä, että jossakin saa yhteiskunnan palvelut jollakin tietyllä kielellä valtakielen lisäksi ja esimerkiksi sukupuolisensitiiviset palvelut (lääkäri, uimahalli) järjestettäisiin paikallisen valtakulttuurin vaatimusten mukaisesti? Silloinhan kaupunki vain reagoisi positiivisesti jo toteutuneeseen yhteiskuntakehitykseen, ei niinkään ohjaisi sitä.
Mielestäni pitäisi ymmärtää pari perusasiaa. Valtion sisällä ihmiset muuttavat minne tahtovat. Tätä ei pidä rajoittaa, eikä sitä viimekädessä voikaan rajoittaa edes diktatuureissa saati sitten vapaissa demokratioissa. Tehtyjen sopimusten perusteella EU-alue on yhtälailla yhtenäinen, eli EU:n sisällä ei ihmisten liikkumista voida rajoittaa. Asiasta keskustelukin on turhaa ellemme sitten keskustee EU:sta eroamisesta.
Väyryseen viittaaminen oli mielestäni melkein pohjanoteeraus. Ei ole mitenkään odotettavaa, että Suomesta lähtisi pakolaisia minkään muun syyn vuoksi kuin Venäjän politiikan vuoksi. Ja jos näin käy, Ruotsi (tai vaikka Viro, jos se sattuisi olemaan miehittämön tuohon aikaan) ottaa vastaa vaikka koko väestön jos niikseen tulee.
Ehkä olennaista pakolaisissa olisi ymmärtää, että se on totaalisen eri asia jos pakolaisia/siirtolaisia tulee Virosta tai Ruotsista kuin jostain Afrikan valtiosta. Väitän, että vaikka koko Viron ja Ruotsin väestö muutaman vuoden aikana tulisi Suomeen, se olisi järjestettävissä. Esimerkiksi Somaliasta (mahdollisesti jopa jo Saksasta tai Venäjältä) kyseinen järjestäminen ei onnistuisi.
Kari
Ulkomailla isoissa firmoissa joita halutaan kehittää sisäisesti, konsultti tulee pukeutuneena sirkuspelleksi ja alkaa esittää hulluja kysymyksiä joita ei kehdattaisi muutoin esittää. Näin saadaan kissat pöydälle. Sama systeemi sopisi mielestäni näihinkin ulkomaalais-keskusteluihin. Näennäisen typerä kysymys tai huudahdus voi avata uudet urat ja ajattelumallit.
Onhan Suomessa pakolaisia ollut. Kaksi kertaa on paettu Karjalasta, Petsamosta ja pikkukylistä pitkin itärajaa sodan jaloista. Vaan muutto oli sisäinen. Poikkeuksena Ruotsiin lähetetyt lapset. Mutta se oli anakara rasite kansakunnalle. Sopeutuminenkin oli vähän sitä ja tätä vaikka kulttuuripohja oli yhteinen. Nyt ollaan tuomassa täysin vieraasta kulttuurista suuria laumoja. Se vasta ongelmia tuokin.