Aloitan lupaamani keskustelun ulkomaalaispolitiikasta. Tähän keskusteluun saa osallistua ainoastaan omalla nimellä. Nimimerkki sallitaan vain poikkeuksellisesti samankaltaisin perustein kuin HS:n mielipidesivuilla: kun henkilö haluaa kertoa nimimerkin suojissa jostain omasta kokemuksestaan, vaikkapa juoposta äidistään. Jos en henkilöä tunne, tulen selvittämään henkilöllisyyden todenperäisyyden. Tulen myös karsimaan asiattomat krijoitukset.
Tarkoituksenani on kirjoittaa ainakin seuraavista aiheista:
1. Pakolaiset
2. Työperäinen maahanmuutto ja sen kriteerit
3. Ulkomaalaisten asuinalueet.
Nyt siis pakolaisista
Jokaisen maan eettinen velvollisuus on tarjota suojaa vainon kohteille. Vaimoni suvussa on Mannerheimristin ritari, joka joutui sodan jälkeen pakenemaan Suomesta välttääkseen karkotuksen Neuvostoliittoon. Oli jotenkin luonnollista, että muu maailma otti hänet vastaan. Hitlerin Saksasta pakenevia juutalaisia ei muu maailma päästänyt turvaan, mitä vieläkin hävetään. Tämä takia kansainväliset pakolaissopimukset ovat osittain järjettömän tiukkoja.
Pakolaiset ovat yleensä hyviä maahanmuuttajia. Vain eliittiä vainotaan. Vietnamista ja Chilestä tulleet pakolaiset olivat varsin kelpoväkeä, joista oli maallemme selvää hyötyä.
Pakolaisleireiltä tulevat kiintiöpakolaiset ovat vähän eri joukkoa. Pakolaisleireillä on koko kansa paossa etnistä vainoa, eivät vain eliittiin kuuluvat poliittisesti aktiiviset. Pikemminkin eliitti on suodattunut leireiltä pois.
Seuraavasta tiedosta en ole aivan varma, mutta noin oletan käyneen. Kun Suomi aikanaan otti pakolaisleireiltä hävettävän vähän kiintiöpakolaisia, virkamiehet kompensoivat tämän kelpuuttamalla Suomeen muiden maiden hylkäämiä pakolaisia. USA esimerkiksi valitsi omansa älykkyystestien pohjalta. Tämä korkeaeettinen humanitaarinen pyrkimys kääntyi itseään vastaan, koska ”pioneeriulkomaalaisiksi” valikoitiin väkeä, joiden oli vaikea muodostaa omaa yhteisöään yksinään ilman pystyvämpien maanmiestensä ja naistensa tukea. Näin vaikeutettiin pakolaisten sopeutumista. Huonosti on tämä joukko Suomeen kotoutunutkin.
Minun on vaikea ymmärtää nykyisten pakolaissopimusten logiikkaa. Toisaalta oikeudet ovat varsin hyvät sellaiselle pakolaiselle, joka on saanut ainakin toisen jalkansa toisen jalkansa Suomen kamaralle. Halutaan täysi varmuus siitä, ettei ketään väärin perustein palauteta. Toisaalta yritetään kaikin tavoin estää potentiaalisia turvapaikan hakijoita saapumasta maahan. Lentoyhtiölle koituu tällaisesta mojova sakko. Eikö tällainen yhdistelmä johda aikamoiseen epätarkkuuteen.? Miksi ollaan niin valtavan huolestuneita sellaisen pakolaisen oikeusturvasta, joka on maahan päästy, mutta ei piitata lainkaan niistä joiden paperit eivät ole kunnossa lentoaseman lähtötiskillä. Voiko” oikealla” pakolaisella edes olla paperit kunnossa?
En pidä niistä, jotka käyttävät turvapaikkamenettelyä väärin. Turvapaikan hakijallahan on oikeus sosiaaliturvaan ja terveydenhuoltoon. Kovin näyttää siltä, että on turvapaikan hakijoita, jotka eivät edes tavoittele vakavissaan turvapaikkaa, vaan ainoastaan tätä hakuaikaa sosiaaliturvineen. Jotta hakijan asema ei olisi liian houkutteleva, heitä pidetään lähes vankilamaisissa oloissa eikä sallita työn tekemistä. Jos turvapaikka aikanaan myönnetään, tuo aika on mennyt kotoutumisen kannalta aivan hukkaan. Tähän käytäntöön tosin on kai tullut jokin järkevöitys viimeaikoina.
Aika pieni osa turvapaikkaa hakeneista on sellaisen saanut.
Huonosti ovat kyllä asiat, jos pitää turvapaikanhakijana olemista niin taivaallisena, että moiseen keplotteluun ryhtyy. Moni heistä pakenee todella kurjia oloja, mutta ei vainoa. Eikö heille voisi tarjota mahdollisuutta tulla maahan siirtolaisstatuksella, ei turvapaikan hakijoina? Saa tulla maahan, jos pystyy elättämään itsensä ja perheensä työllä. Oikeus sosiaaliturvaan syntyy vasta, kun on ansainnut itse palkkansa jonkin aikaa.