Helsingin Sanomien rikostilastot toivat mieleeni taas kysymyksen, joita olen pohtinut pitkään. Raiskaus on inhottava rikos, josta jää lähes aina tekijästä todisteeksi soluja. Tietosuojaväki on tästä kauhuissaan, mutta jos meillä olisi rekisterit geneettisistä sormenjäljistä, tekijä selviäisi aina. Olen ymmärtänyt, että koko geenikarttaa ei silloin rekisteröitäisi perinnöllisine sairauksineen, vaan pieni pätkä “hyödytöntä” informaatiota. Toki sitä voitaisiin käyttää muunkin rikollisuuden selvittämiseen, mutta en oikein ymmärrä,mitä vikaa siinä on, jos poliisi saa rosvot kiinni.