Käväisin tiistaina Vaasassa puhumassa. Kahdeksan tuntia junassa ja vajaat kaksi tuntia perillä. Lentäenkin olisin saanut tulla, mutta menen mieluummin junalla,. lentomatka kestää kaksi tuntia ja se kaksi tuntia on kokonaan hukka-aikaa. Juna on hyvä paikka työskennellä läppärin kanssa.
Tämänkertaisen urputuksen aiheeni on, ettei VR ole oikein oivaltanut, millaisen valtin läppärit sille tarjoavat sekä suhteessa lentokoneeseen että ennen kaikkea autoon. Autossa kun ei voi tehdä mitään.
Tampereelle asti pärjää läppärin omalla akulla, mutta pitemmillä matkoilla ja takaisin tultaessa tarvitaan pistorasiaa. Tavallisessa toisen luokan vaunussa pistorasioita on keskellä vaunua paikoissa, joissa istutaan vastakkain pöydän ääressä. Se on vaunun hälyisin kohta. Sellaisen voi varata netissä panemalla erityistoiveiden kohtaan ”pc-paikka avo-osastossa”.
Ergonomisesti työskentelytila on onneton. Moni menee läppärinsä kanssa ravintolavaunuun ja vuokraa itselleen kunnollisen pöydän kahvikupin hinnalla. Tämä ei ole VR:n kannalta järin hyvä ratkaisu, koska he vievät junasta kaksi paikkaa, omansa ja sen ravintolavaunun paikan. Ravintolavaunussa jotkut haluaisivat myös syödä.
Miksi yhtä Intercityn vaunuista ei olisi kalustaa toimistovaunuksi, jossa olisi kunnon työpöydät eikä tuoli olisi nojatuoli vaan toimistotuoli.
Varatessani paikkaa Vaasaan huomasin valikosta, että voi varata paikan myös toimistohytistä. Loistavaa! Loputakin ovat oivaltaneet! Vaan mikä pettymys. Tuo toimistohytti oli ilmeisesti entinen tupakkahuone. Siellä oli kyllä pistorasia, mutta pöytä vain kahvikupille. Mikä toimistohytti se sellainen on, jossa ei ole pöytää!
Aamujunassa joka kolmannella matkustajalla oli läppäri edessään. Toimistohytille olisi käyttöä. Ainakin käyttöä olisi pistorasioille. Olisiko mahdottoman iso investointi laittaa pistorasia jokaiselle, vaikka sitä kunnollista toimistohyttiä ei heti saisikaan.
Junassa voisi olla myös sellainen ravintolavaunu, johon voisi varata paikan niin, ettei matkustajalla muuta paikkaa olisikaan.