Turpeen uusiutuminen muuttuu vain monimutkaisemmaksi

Tähän asti turve uusi­u­tu­vak­si ‑liike on läht­enyt siitä, että turve tulee luokitel­la uusi­u­tu­vak­si, kos­ka turvesuot muo­dosta­vat nielun. Tuon nielun ver­ran Suomel­la olisi oikeus päästää ilmake­hään turvesoiden hiiltä, kuu­luu tämä legal­isti­nen argu­ment­ti. Mar­gin­aal­i­tarkastelun mukaan tämä argu­ment­ti ei päde, kos­ka toisin kuin met­sä, suot toimi­vat nielu­na, vaik­ka satoa ei kor­jat­taisi. Turpeen polt­to lisää ilmake­hän hiilid­iok­sidim­näärää ver­rat­tuna vai­h­toe­htoon, ettei turvet­ta poltettaisi.

Uusim­mas­sa argu­men­toin­nis­sa tämä asetel­ma on kään­tynyt päälaelleen. Sen mukaan Suomen turve­varat eivät olekaan nielu vaan päästölähde. Luon­non­ti­laiset suot ovat edelleen nielu, mut­ta ojite­tut lahoa­vat hil­jak­seen vapaut­taen ilmake­hään hiilid­iok­sidia. Asu­tusti­lal­lisille annetut suopel­lot palavat sitäkin nopeam­min. Jos turve­varamme ovatkin päästölähde, eikä nielu, legal­is­tisen argu­mentin esit­täjien pitäisi perua kaikkipuheen­sa ja tode­ta, että turpeen polt­to tulee lopet­taa heti. Mar­gin­aal­i­tarkastelun mukaan taas ainakin nuo suopel­lot kan­nat­taisi polt­taa ener­giak­si, kos­ka ne palavat ilmake­hään joka tapauk­ses­sa. Niin­pä suopel­to­jen muut­ta­mi­nen biediese­lik­si on jopa vähem­män haitallista kuin öljy­po­h­jais­ten polt­toainei­den käyttö.

Vaan kan­nat­taisiko ne suo-ojat tukkia?