Tuulisähkön ahtaminen verkkoon

Puolue­tove­r­ieni kauhuk­si jatkan vihrei­den itses­tään­selvyyk­sien kyseenalaistamista.

Kuulin viime viikol­la, että Sak­sas­sa, joka on rak­en­tanut paljon tuulivoimaa ja jos­sa verkkoy­htiöi­den on ostet­ta­va tuulisähköä kiin­teäl­lä hin­nal­la markki­nati­lanteesta riip­pumat­ta, tuulisi­na aikoina ydin­voimalaitok­set pudot­ta­vat tehoaan tehdäk­seen tilaa taval­lista suurem­malle tuulisähkön tuotan­nolle. En tiedä, kuin­ka suuri osa tuulivoimaloiden tuotan­nos­ta haaskau­tuu tähän, mut­ta se osa tuuliener­gias­ta on aivan hukkaan heit­et­tyä. Olisi jopa parem­pi juok­sut­taa vesivoimalois­sa vet­tä ohi tur­bi­inien, mut­ta siihen taas eivät vihreän sähkön markki­nat yllytä.

Ollaan ydin­voimas­ta mitä mieltä hyvän­sä, ydin­voiman tehon alasajo lyhyik­si jak­soik­si ei tuo­ta mitään hyvää. Ydin­polt­toainet­ta vähän säästyy, mut­ta sen osu­us yhdessä jäte­huol­lon kanssa on ydin­sähkön hin­nas­ta aivan mitätön. Itse laitos kuluu tuos­sa renku­tuk­ses­sa, eikä laitok­sen tur­val­lisu­us ainakaan kohennu.

Tämän mukaan Sak­sas­sa on tuulisähköä liikaa tai jär­jestelmän säätökyky on liian huono. Sak­sas­sa on paljon vesivoimaa, mut­ta sen tuek­si ei ole sään­nöstelyal­tai­ta, joten vesivoiman määrää ei voi juuri säätää. Asi­aa paran­taisi Euroopan sähköverkko­jen inte­groin­ti. Aina jos­sakin tuulee, kun jos­sain muual­la on tyyn­tä ja onhan Euroopas­sa sen­tään säätökelpois­takin vesivoimaa ja muu­ta hel­posti säädettävää.

Tästä ei voi vetää sitä johtopäätöstä, ettei tuulivoimaa kan­nat­taisi rak­en­taa lisää Suomeen. Meil­lä säätövoimaa on sään­nösteltävässä vesivoimas­sa aika paljon. Tälle säätömah­dol­lisu­udelle on kyl­lä muu­takin käyt­töä. Ylivoimainen sähköverkon kuor­mi­tuk­sen heilut­ta­ja on sähköläm­mi­tys, joka voi lisätä sähkön kysyn­tää parin tuhan­nen megawatin verran

Helsin­gin ener­gia omis­taa jonkin ver­ran tuulivoimaa. Se ei ole kallista. Sen omakus­tan­nush­in­ta alit­taa sähkön markki­nahin­nan vuosikeskiar­von, mut­ta silti tuo sähkö tuot­taa tap­pi­o­ta. Sähköä on vaikea myy­dä, kun ei tiedä sen päivit­täistä määrää. Tietysti voisi ostaa tyyn­inä päiv­inä vas­taa­van määrän spot­markki­noil­ta, mut­ta se kaup­pa tehdään edel­lisenä päivänä puolen­päivän aikaan. Tarvit­taisi­in luetet­tavia tuuliennusteita.

Helsin­gin ener­gia on nykysään­nöil­lä huono tuulivoiman omis­ta­ja. Kan­nat­tavam­paa tuulivoima on yhtiölle. joka omis­taa myös vesivoimaa.

Syöt­tö­tar­if­fi ratkaisee tämän ongel­man – tai siirtää sen siis jollekin toiselle.

Syöt­tö­tar­if­fi on keinotekoinen ja markki­noiden vas­tainen ratkaisu. Parem­min toimisi fos­si­ilis­ten polt­toainei­den korkeampi vero­tus, joka tek­isi uusi­u­tu­vas­ta ener­gias­ta ja ener­gian säästöstä kan­nat­tavam­paa, mut­ta ei tuot­taisi Sak­san kaltaisia hölmöjä tilanteita.

Kivi­hi­ilen real­is­tista (kym­menker­taista) hin­taa odoteltaes­sa syöt­tö­tar­if­fi on järkevin vai­h­toe­hto tukea tuulivoimaa. Meil­lä se ehkä toimisi parem­min, kos­ka markki­nat toimi­vat ja sähkön tun­tiko­htainen hin­ta vai­htelee jyrkästi. Se houkut­telee säätämään kulu­tus­ta hin­nan mukaan. Läm­mi­tystapo­ja voi muun­nel­la sähköstä hak­keeseen taloko­htais­es­ti ja onhan ole­mas­sa alu­mi­in­isu­lat­to­jen kaltaista pääomil­taan hal­paa run­saasti ener­giaa kulut­tavaa toim­intaa, joka voisi olla pääl­lä vain sil­loin, kun sähköstä on ylitarjontaa.

Jos joku on sitä mieltä, että tuulisähkön tulisi halvem­pana ulos­myyn­ti­hin­tana mak­saa oma tehon­va­i­htelun­sa, hänen olisi loogisu­u­den vuok­si syytä olla samaa mieltä läm­mi­tyssähköstä. Sen pitäisi arvaa­mat­to­muuten­sa vuok­si mak­saa sähköstä vas­taavasti enemmän.