Martti Tiuri ilmoitti Hesarin alakerrassa, ettei energia-ala pysty täyttämään ilmastopolitiikan vaatimuksia. Suomen energiavaltainen teollisuus taas esitti noin viidennensadannen kerran, että päästökaupasta pitäisi luopua ja siirtyä järjestelmään, jossa ilmastomaksua maksetaan vain, jos tuottaa jotain tuotetta tehottopmammin kuin parasta teknologiaa käyttävä.
Näissä molemmissa ajatuksena on, ettei ilmastopolitiikan pitä vaikuttaa hitustakaan kulutuksen ja tuotannon määrään tai rakenteeseen. Jos tämä otetaan lähtökohdaksi, ilmastonmuutosta ei todellakaan voi pysäyttää. Meidän jälkeemme siis vedenpaisumus. Kääntäen, ilmastopolitiikkaedellyttää menestyäkseen, että vaikutetaan myös tuotannon ja kulutuksen rakenteeseen ja määrään.
Tiurin maailmassa kaiken lähtökohtana on se, että espoolaisessa omakotitalossa asuvan ei tarvitse ahtautua bussiin tai muuhun rahvaankuljettamisvälineeseen, että talot lämmitetään sähköllä, ja että ihmisen luonnollisin matkustapa on lentokone. Ihmisellä tarkoitetaan kokoomuksen äänestäjää.
Tuo teollisuuden ajatus on aivan päätön. Sen mukaan kivihiilivoimaloista maksaisi maksua vain vanha ja tehoton, mutta uudenaikaisella kivihiilivoimalalla saisi tuprutella niin paljon kuin haluaa ilmaiseksi. Suihkukoneesta ei ole mitään intensiiviä siirtyä käyttämään junaa tai edes potkurikonetta. Riittää, että suihkukone on kokoluokkansa taloudellisin. Samasta syystä metallien valmistuksessa ei ole syytä suosia romujen käyttöä raaka-aineena. Betonista ei pidä siirtyä puurakenteisiin, paperin tuhlaavaa käyttöä ei pidä rajoittaa.
Kun teollisuus puhuu parhaasta teknologiasta, he tuskin tarkoittavat esimerkiksi vähiten energiaa vaativaa tapaa valmistaa paperia. Olen aika varma, että ajatuksena on antaa omat standardit eri paperilaaduille, jotta ei vaarannettaisi energiavaltaisimpien paperilaatujen menekkiä.
Rehellisempää olisi sanoa, että vuorineuvoksia ei paskaakaan kiinnosta, mitä maailmalle tapahtuu, kun aika heistä jättää.
