Kun maatalouspolitiikasta päättäminen on siirtynyt EU:lle, koko asia on kadonnut sisäpolitiikan agendalta. Jopa entiset piintyneet ”kurkusta kiinni” ‑demarit ovat linnoittautuneet MTK:n vankoiksi tukijoiksi, vaatii MTK EU:lta mitä hyvänsä. Mehän kaikki pidämme kansallisena välttämättömyytenä esimerkiksi sitä, että Suomella oikeus jakaa omien veronmaksajiensa rahaa maataloutensa tukeen.
Tämä 141 tuki on välttämätöntä, koska muuten maidontuotanto siirtyy pohjoisen tuen alueelle. Lappiin on korkeamman tuen turvin kuulemma jo perustettu suurnavetoita. Mitä maataloutta sellainen on, joka ei perustu paikalla kasvaviin kasveihin? Ainakin kuljetusyrittäjät saavat töitä rahdatessaan rehua etelästä ja mainota etelään. On todentotta älytöntä, että pelkkä tukiporrastus vie maidontuotannon kauas kuluttajista.
Onko tähän nähden jotenkin järkevämpää, että huonojen maatalousolosuhteiden Suomi on erikoistunut porsaiden lihottamiseen paljon yli oman tarpeensa? Teollisissa sikaloissa, jotka jonkin tilastointierehdyksen takia luetaan maatalouden alaan, vaikka kyse on ilmiselvästä teollisuudesta, toiselta puolelta maapalloa tuotu soija jalostetaan sian lihaksi ja viedään taas pois Suomesta. En nyt oikeastaan ymmärrä, mikä on se ilmastollinen haitta, joka vaivaa tätä teollista tuotantoa, mutta ei vaivaa vaikkapa metalliteollisuutta. Tarkoitetaanko haitalla sitä, että Suomi on logistisesti aivan väärä paikka jalostaa amerikkalaista soijaa saksalaisen syömäksi siaksi? Jos sitä tarkoitetaan, eikö vastaus voisi olla, että Suomi todellakin on tähän toimintaan väärä paikka.
Viljan hinta on viimeaikoina kaksinkertaistunut ja sen mukana on kaiken muunkin ruuan hinta noussut. Minun on vaikea ymmärtää, ettei tällä ole mitään vaikutusta maataloustuen tarpeeseen.
On älytöntä, että maidontuotanto siirtyy tukipolitiikan takia pitkien kuljetusetäisyyksien alueelle. Syynä on joko se, että Etelä-Suomen maataloutta tuetaan liian vähän tai se, että Pohjois-Suomen maataloutta tuetaan liikaa. Kannattaisiko myös tämä jälkimmäinen vaihtoehto selvittää?