Voisiko komissio olla taas oikeassa?

Kun maat­alous­poli­ti­ikas­ta päät­tämi­nen on siir­tynyt EU:lle, koko asia on kadon­nut sisäpoli­ti­ikan agen­dal­ta. Jopa entiset piin­tyneet ”kurkus­ta kiin­ni” ‑demar­it ovat lin­noit­tau­tuneet MTK:n vankoik­si tuk­i­joik­si, vaatii MTK EU:lta mitä hyvän­sä. Mehän kaik­ki pidämme kansal­lise­na vält­tämät­tömyytenä esimerkik­si sitä, että Suomel­la oikeus jakaa omien veron­mak­sajien­sa rahaa maat­alouten­sa tukeen. 

Tämä 141 tuki on vält­tämätön­tä, kos­ka muuten maid­on­tuotan­to siir­tyy pohjoisen tuen alueelle. Lap­pi­in on korkeam­man tuen turvin kuulem­ma jo perustet­tu suur­nave­toi­ta. Mitä maat­alout­ta sel­l­ainen on, joka ei perus­tu paikalla kas­vavi­in kasvei­hin? Ainakin kul­je­tusyrit­täjät saa­vat töitä rah­dates­saan rehua etelästä ja main­o­ta etelään. On toden­tot­ta älytön­tä, että pelkkä tukipor­ras­tus vie maid­on­tuotan­non kauas kuluttajista.

Onko tähän näh­den jotenkin järkeväm­pää, että huono­jen maat­alousolo­suhtei­den Suo­mi on erikois­tunut por­saiden lihot­tamiseen paljon yli oman tarpeen­sa? Teol­li­sis­sa sikalois­sa, jot­ka jonkin tilas­toin­tiere­hdyk­sen takia lue­taan maat­alouden alaan, vaik­ka kyse on ilmi­selvästä teol­lisu­ud­es­ta, toiselta puolelta maa­pal­loa tuo­tu soi­ja jaloste­taan sian lihak­si ja viedään taas pois Suomes­ta. En nyt oikeas­t­aan ymmär­rä, mikä on se ilmas­tolli­nen hait­ta, joka vaivaa tätä teol­lista tuotan­toa, mut­ta ei vaivaa vaikka­pa met­al­li­te­ol­lisu­ut­ta. Tarkoite­taanko haital­la sitä, että Suo­mi on logis­tis­es­ti aivan väärä paik­ka jalostaa amerikkalaista soi­jaa sak­salaisen syömäk­si siak­si? Jos sitä tarkoite­taan, eikö vas­taus voisi olla, että Suo­mi todel­lakin on tähän toim­intaan väärä paikka.

Vil­jan hin­ta on viimeaikoina kaksinker­tais­tunut ja sen mukana on kaiken muunkin ruuan hin­ta nous­sut. Min­un on vaikea ymmärtää, ettei täl­lä ole mitään vaiku­tus­ta maat­aloustuen tarpeeseen.

On älytön­tä, että maid­on­tuotan­to siir­tyy tukipoli­ti­ikan takia pitkien kul­je­tusetäisyyk­sien alueelle. Syynä on joko se, että Etelä-Suomen maat­alout­ta tue­taan liian vähän tai se, että Pohjois-Suomen maat­alout­ta tue­taan liikaa. Kan­nat­taisiko myös tämä jälkim­mäi­nen vai­h­toe­hto selvittää?

4 vastausta artikkeliin “Voisiko komissio olla taas oikeassa?”

  1. Oppo­si­tioase­ma on saanut demar­it käyt­täy­tymään hauskasti. Kun muis­taa taan­noisen Min­na Lin­tosen eduskun­nas­sa käyt­tämän ryh­mäpuheen­vuoron maat­alous­poli­ti­ikas­sa ja ver­taa sitä demarien puheen­vuoroi­hin nykye­duskun­nas­sa tulee huvit­tunut olo. Sok­er­i­ju­urikkaan vil­je­lyä demar­it puo­lus­ti­vat niin kiivaasti, että ansait­sisi sok­eridemokraa­tisen puolueen nimen.
    Jo pelkästään kul­je­tusten min­i­moimisek­si tulisi myös elin­tarvikkeet tuot­taa mah­dol­lisim­man lähel­lä kulut­ta­jaa. Sitä vaatii ilmas­to­muu­tok­sen torjuminen.
    Sci­en­tif­ic Amer­i­can lehti lis­tasi 10 ratkaisua ilmas­to­muu­tok­sen torjumiseksi:
    http://www.sciam.com/article.cfm?id=10-solutions-for-climate-change

  2. Maat­alous ja maat­aloustuet eivät ole sisäpoli­it­ti­nen asia. Demar­it sitä ja Keskus­ta tätä on turhaa jämp­pää tämän yhteiskun­nal­lis­es­ti laa­jan asian osalta. Maat­aloutemme on suurem­man mur­roksen edessä kuin uskallamme nähdä. Kir­joi­tan omis­tavas­sa muo­dos­sa vaikkei min­ul­la ole maao­maisu­ut­ta. Min­unkin on kuitenkin syötävä elääk­seni, joten olen maat­aloud­estamme riippuvainen.

    Samaan tapaan kuin olen riip­pu­vainen maat­aloud­estamme, olen riip­pu­vainen muus­ta ener­giat­aloud­estamme. Ruoka­han on perusen­er­gian­läh­teeni, mut­ta toki tarvit­sen läm­pöäkin, asum­ista. Ja asumiseen liit­tyen valais­tus­ta ja tiedonväl­i­tys­tä. Lisäk­si on mil­tei vält­tämätön­tä matka­ta toisi­naan etäisyyk­sien taakse, joten tarvit­sen ener­giaa liikku­miseen ja vähin­täänkin ruokani liikut­telemiseen. Ruo­ka ja siis maat­alous on siis vält­tämät­tömyys, osa infrastruktuuriamme. 

    Läm­mön, sähkön ja polt­toainei­den osalta omis­tus on pääasial­lis­es­ti suurten yhtiöi­den ja osin yhteiskun­tamme hal­lus­sa. Maat­alous sen sijaan on omas­sa yhteiskun­nas­samme Suomes­sa puh­taasti yksi­ty­i­somis­tuk­ses­sa. Sen omis­tus on jakau­tunut laa­jalle joukolle yksi­ty­isiä talouk­sia; maas­samme on noin 70.000 maat­alousyrit­täjää. Kaik­ki heistä eivät kil­paile kaikkien kesken tuotan­to­jen­sa tehokku­ud­es­ta hin­tak­il­pailu­na, kos­ka maat­alous alkaa olla jo “erikois­tunut­ta” eli liikei­deat ovat yksinker­tais­tuneet yhden tai korkein­taan muu­ta­man tuot­teen ideoik­si. Toim­i­joiden määrästä ja liikei­deoiden samankaltaisu­ud­es­ta johtuen hin­tak­il­pailu on armot­to­muudessaan johtanut liike­toimin­nan kan­nat­ta­mat­to­muu­teen, mut­ta kos­ka olemme kaik­ki samaan aikaan myös riip­pu­vaisia maat­alous­tuot­teista, kan­nat­tam­a­ton­ta liike­toim­intaa on valit­tu ylläpitää yhteiskun­nan keräämin verovaroin. Verovarat syn­tyvät siis muiden alo­jen kuin maat­alouden tuotan­nos­ta ja kanavoitu­vat ylläpitämään meille vält­tämätön­tä maataloutta. 

    En osaa sanoa suun­nilleenkaan, kuin­ka paljon mui­ta ener­gia-alo­ja tue­taan yhteiskun­nan keräämin verovaroin, mut­ta käsi­tyk­seni on, että maat­alous on ylivoimais­es­ti suurin veronku­lut­ta­ja maas­samme. Taval­laan syömme yhteiskun­taa köy­hyy­teen, kos­ka vero­taakan kasvu on nos­tanut hil­jalleen ansiovero­tuk­semme niin korkeak­si, että muiden alo­jen työ­paikko­ja on menetet­ty. Paperi‑, vaate­tus- ja met­al­li­te­ol­lisu­u­den työ­paikat muun muas­sa ovat siir­tyneet mui­hin mai­hin “glob­al­isaa­tion seu­rauk­se­na” kuten viralli­nen seli­tys kuuluu.

    Maat­alous ei ole enää Piip­polan vaarin aiko­jen kaltaista monipuolista omavaraistalout­ta vaan kehit­tymässä suur­te­ol­lisu­udek­si. Teknolo­gia pystyy pian kor­vaa­maan (pysty­isi jo) paljon henkilö­työvu­osia maat­alous­te­ol­lisu­udessa. Olemme kulut­ta­ji­na siitä silti yhä yhtä riip­pu­vaisia kuin jo tuhan­sia vuosia olemme olleet. Ja edes joten­sakin tas­a­puo­li­nen kohtelu ruoan­jakelun osalta on ehdot­tomasti eräs tärkeimpiä tasa-arvon toteu­tu­misen perusedel­ly­tyk­sistä yhteiskun­nas­samme ja globaal­isti. Näi­den syi­den perus­teel­la tun­tuu käsit­tämät­tömältä, että vaik­ka vuosit­tain mak­san ruuas­tani piilo­hin­taa vero­jen kaut­ta, yhteiskun­tani ei omista ain­oatakaan maat­alous­tuotan­toon kykenevää yri­tys­tä, eli maati­laa. Sen sijaan mak­samme “suo­jelu­ra­haa” pääo­mas­ta, jol­la meitä voidaan tarvit­taes­sa kiristää kuin TEHY sanoen “rahat tai henki”.

    http://www.mtt.fi/elonkierto/tulevaisuuden_maatalous.html

  3. EU:hun liit­tymisen myötä maat­alous on joutunut entistä kovem­pi­en kus­tan­nu­s­painei­den alle. Lisäk­si EU:n tukipoli­ti­ik­ka suosii suuria tilakoko­ja. Näi­den syi­den vuok­si tilakoko on jatku­vasti kas­vanut. Tukien supistues­sa tuotan­toa on joudut­tu jatku­vasti tehostamaan.

    EU-vetoisel­la tehomaat­aloudel­la on hyvin ikävät puolen­sa. Lan­noit­teisi­in perus­tu­va vil­je­ly on jo viimeisen sadan vuo­den aikana johtanut maaperän köy­htymiseen, kun maaperään palaute­taan lan­noit­tei­den muo­dos­sa vain joitakin har­vo­ja min­er­aale­ja. Lisäk­si tehomaat­alouden ravin­nepäästöt pilaa­vat edelleenkin niin sisävesiä kuin Itämertakin.

    Tuoreen eläi­noikeusko­hun taustal­lakin on viime kädessä se, että tehomaat­alous ei piit­taa eläin­ten hyv­in­voin­nista — kus­tan­nu­s­paineis­sa eläimet pide­tään niin ahtais­sa tilois­sa kuin minkä kul­loinenkin lain­säädän­tö vain sal­lii. Eläin­ten huono kohtelu ei siis ole mikään poikkeus, vaan se on rak­en­teel­lista, nyky­i­sistä tuotan­to­muodoista johtu­vaa. Eläin­ten hyv­in­voin­ti kyet­täisi­in takaa­maan vain luon­non­mukaises­sa vil­jelyssä tai sitä hyvin lähel­lä olevas­sa tuotannossa.

    Koko 141-kohu on vain lil­lukan­var­sia sen rin­nal­la, että koko län­si­mainen maat­alous­tuotan­to on pidem­män päälle kestämät­tömäl­lä pohjalla.

  4. EU:n tukipoli­ti­ik­ka ei suosi ylilan­noi­tus­ta lainkaan niin paljon kuin aiem­pi suo­ma­lainen tai se poli­ti­ik­ka, jota Suomes­sa EU:lta vaa­dit­taisi­in, mut­ta ei onnek­si saada.

    Suomen van­ha maat­alous­poli­ti­ik­ka oli sidot­tu tuotan­tomääri­in. Tuotan­nos­ta mak­set­ti­in selvää yli­hin­taa, kun taas EU antaa tuen hehtaar­ituke­na. Tuotan­tomääri­in sidot­tu tuki houkut­telee ylilan­noituk­seen, kos­ka aina kun onnis­tuu hehtaarisatoa kas­vat­ta­maan, saa lisää tukea.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *