Voisiko komissio olla taas oikeassa?

Kun maa­ta­lous­po­li­tii­kas­ta päät­tä­mi­nen on siir­ty­nyt EU:lle, koko asia on kadon­nut sisä­po­li­tii­kan agen­dal­ta. Jopa enti­set piin­ty­neet ”kur­kus­ta kiin­ni” ‑dema­rit ovat lin­noit­tau­tu­neet MTK:n van­koik­si tuki­joik­si, vaa­tii MTK EU:lta mitä hyvän­sä. Mehän kaik­ki pidäm­me kan­sal­li­se­na vält­tä­mät­tö­myy­te­nä esi­mer­kik­si sitä, että Suo­mel­la oikeus jakaa omien veron­mak­sa­jien­sa rahaa maa­ta­lou­ten­sa tukeen. 

Tämä 141 tuki on vält­tä­mä­tön­tä, kos­ka muu­ten mai­don­tuo­tan­to siir­tyy poh­joi­sen tuen alu­eel­le. Lap­piin on kor­keam­man tuen tur­vin kuu­lem­ma jo perus­tet­tu suur­na­ve­toi­ta. Mitä maa­ta­lout­ta sel­lai­nen on, joka ei perus­tu pai­kal­la kas­va­viin kas­vei­hin? Aina­kin kul­je­tus­yrit­tä­jät saa­vat töi­tä rah­da­tes­saan rehua ete­läs­tä ja mai­no­ta ete­lään. On toden­tot­ta äly­tön­tä, että pelk­kä tuki­por­ras­tus vie mai­don­tuo­tan­non kau­as kuluttajista.

Onko tähän näh­den joten­kin jär­ke­väm­pää, että huo­no­jen maa­ta­lous­o­lo­suh­tei­den Suo­mi on eri­kois­tu­nut por­sai­den lihot­ta­mi­seen pal­jon yli oman tar­peen­sa? Teol­li­sis­sa sika­lois­sa, jot­ka jon­kin tilas­toin­tie­reh­dyk­sen takia lue­taan maa­ta­lou­den alaan, vaik­ka kyse on ilmi­sel­väs­tä teol­li­suu­des­ta, toi­sel­ta puo­lel­ta maa­pal­loa tuo­tu soi­ja jalos­te­taan sian lihak­si ja vie­dään taas pois Suo­mes­ta. En nyt oikeas­taan ymmär­rä, mikä on se ilmas­tol­li­nen hait­ta, joka vai­vaa tätä teol­lis­ta tuo­tan­toa, mut­ta ei vai­vaa vaik­ka­pa metal­li­teol­li­suut­ta. Tar­koi­te­taan­ko hai­tal­la sitä, että Suo­mi on logis­ti­ses­ti aivan vää­rä paik­ka jalos­taa ame­rik­ka­lais­ta soi­jaa sak­sa­lai­sen syö­mäk­si siak­si? Jos sitä tar­koi­te­taan, eikö vas­taus voi­si olla, että Suo­mi todel­la­kin on tähän toi­min­taan vää­rä paikka.

Vil­jan hin­ta on vii­me­ai­koi­na kak­sin­ker­tais­tu­nut ja sen muka­na on kai­ken muun­kin ruu­an hin­ta nous­sut. Minun on vai­kea ymmär­tää, ettei täl­lä ole mitään vai­ku­tus­ta maa­ta­lous­tuen tarpeeseen.

On äly­tön­tä, että mai­don­tuo­tan­to siir­tyy tuki­po­li­tii­kan takia pit­kien kul­je­tuse­täi­syyk­sien alu­eel­le. Syy­nä on joko se, että Ete­lä-Suo­men maa­ta­lout­ta tue­taan lii­an vähän tai se, että Poh­jois-Suo­men maa­ta­lout­ta tue­taan lii­kaa. Kan­nat­tai­si­ko myös tämä jäl­kim­mäi­nen vaih­toeh­to selvittää?

4 vastausta artikkeliin “Voisiko komissio olla taas oikeassa?”

  1. Oppo­si­tio­ase­ma on saa­nut dema­rit käyt­täy­ty­mään haus­kas­ti. Kun muis­taa taan­noi­sen Min­na Lin­to­sen edus­kun­nas­sa käyt­tä­män ryh­mä­pu­heen­vuo­ron maa­ta­lous­po­li­tii­kas­sa ja ver­taa sitä dema­rien puheen­vuo­roi­hin nykye­dus­kun­nas­sa tulee huvit­tu­nut olo. Soke­ri­juu­rik­kaan vil­je­lyä dema­rit puo­lus­ti­vat niin kii­vaas­ti, että ansait­si­si soke­ri­de­mo­kraa­ti­sen puo­lu­een nimen.
    Jo pel­käs­tään kul­je­tus­ten mini­moi­mi­sek­si tuli­si myös elin­tar­vik­keet tuot­taa mah­dol­li­sim­man lähel­lä kulut­ta­jaa. Sitä vaa­tii ilmas­to­muu­tok­sen torjuminen.
    Scien­ti­fic Ame­rican leh­ti lis­ta­si 10 rat­kai­sua ilmas­to­muu­tok­sen torjumiseksi:
    http://www.sciam.com/article.cfm?id=10-solutions-for-climate-change

  2. Maa­ta­lous ja maa­ta­lous­tuet eivät ole sisä­po­liit­ti­nen asia. Dema­rit sitä ja Kes­kus­ta tätä on tur­haa jämp­pää tämän yhteis­kun­nal­li­ses­ti laa­jan asian osal­ta. Maa­ta­lou­tem­me on suu­rem­man mur­rok­sen edes­sä kuin uskal­lam­me näh­dä. Kir­joi­tan omis­ta­vas­sa muo­dos­sa vaik­kei minul­la ole maa­omai­suut­ta. Minun­kin on kui­ten­kin syö­tä­vä elääk­se­ni, joten olen maa­ta­lou­des­tam­me riippuvainen.

    Samaan tapaan kuin olen riip­pu­vai­nen maa­ta­lou­des­tam­me, olen riip­pu­vai­nen muus­ta ener­gia­ta­lou­des­tam­me. Ruo­ka­han on perus­e­ner­gian­läh­tee­ni, mut­ta toki tar­vit­sen läm­pöä­kin, asu­mis­ta. Ja asu­mi­seen liit­tyen valais­tus­ta ja tie­don­vä­li­tys­tä. Lisäk­si on mil­tei vält­tä­mä­tön­tä mat­ka­ta toi­si­naan etäi­syyk­sien taak­se, joten tar­vit­sen ener­gi­aa liik­ku­mi­seen ja vähin­tään­kin ruo­ka­ni lii­kut­te­le­mi­seen. Ruo­ka ja siis maa­ta­lous on siis vält­tä­mät­tö­myys, osa infrastruktuuriamme. 

    Läm­mön, säh­kön ja polt­toai­nei­den osal­ta omis­tus on pää­asial­li­ses­ti suur­ten yhtiöi­den ja osin yhteis­kun­tam­me hal­lus­sa. Maa­ta­lous sen sijaan on omas­sa yhteis­kun­nas­sam­me Suo­mes­sa puh­taas­ti yksi­tyi­so­mis­tuk­ses­sa. Sen omis­tus on jakau­tu­nut laa­jal­le jou­kol­le yksi­tyi­siä talouk­sia; maas­sam­me on noin 70.000 maa­ta­lous­yrit­tä­jää. Kaik­ki heis­tä eivät kil­pai­le kaik­kien kes­ken tuo­tan­to­jen­sa tehok­kuu­des­ta hin­ta­kil­pai­lu­na, kos­ka maa­ta­lous alkaa olla jo “eri­kois­tu­nut­ta” eli lii­kei­deat ovat yksin­ker­tais­tu­neet yhden tai kor­kein­taan muu­ta­man tuot­teen ideoik­si. Toi­mi­joi­den mää­räs­tä ja lii­kei­deoi­den saman­kal­tai­suu­des­ta joh­tuen hin­ta­kil­pai­lu on armot­to­muu­des­saan joh­ta­nut lii­ke­toi­min­nan kan­nat­ta­mat­to­muu­teen, mut­ta kos­ka olem­me kaik­ki samaan aikaan myös riip­pu­vai­sia maa­ta­lous­tuot­teis­ta, kan­nat­ta­ma­ton­ta lii­ke­toi­min­taa on valit­tu yllä­pi­tää yhteis­kun­nan kerää­min vero­va­roin. Vero­va­rat syn­ty­vät siis mui­den alo­jen kuin maa­ta­lou­den tuo­tan­nos­ta ja kana­voi­tu­vat yllä­pi­tä­mään meil­le vält­tä­mä­tön­tä maataloutta. 

    En osaa sanoa suun­nil­leen­kaan, kuin­ka pal­jon mui­ta ener­gia-alo­ja tue­taan yhteis­kun­nan kerää­min vero­va­roin, mut­ta käsi­tyk­se­ni on, että maa­ta­lous on yli­voi­mai­ses­ti suu­rin veron­ku­lut­ta­ja maas­sam­me. Taval­laan syöm­me yhteis­kun­taa köy­hyy­teen, kos­ka vero­taa­kan kas­vu on nos­ta­nut hil­jal­leen ansio­ve­ro­tuk­sem­me niin kor­keak­si, että mui­den alo­jen työ­paik­ko­ja on mene­tet­ty. Paperi‑, vaa­te­tus- ja metal­li­teol­li­suu­den työ­pai­kat muun muas­sa ovat siir­ty­neet mui­hin mai­hin “glo­ba­li­saa­tion seu­rauk­se­na” kuten viral­li­nen seli­tys kuuluu.

    Maa­ta­lous ei ole enää Piip­po­lan vaa­rin aiko­jen kal­tais­ta moni­puo­lis­ta oma­va­rais­ta­lout­ta vaan kehit­ty­mäs­sä suur­teol­li­suu­dek­si. Tek­no­lo­gia pys­tyy pian kor­vaa­maan (pys­tyi­si jo) pal­jon hen­ki­lö­työ­vuo­sia maa­ta­lous­teol­li­suu­des­sa. Olem­me kulut­ta­ji­na sii­tä sil­ti yhä yhtä riip­pu­vai­sia kuin jo tuhan­sia vuo­sia olem­me olleet. Ja edes joten­sa­kin tas­a­puo­li­nen koh­te­lu ruo­an­ja­ke­lun osal­ta on ehdot­to­mas­ti eräs tär­keim­piä tasa-arvon toteu­tu­mi­sen perus­e­del­ly­tyk­sis­tä yhteis­kun­nas­sam­me ja glo­baa­lis­ti. Näi­den syi­den perus­teel­la tun­tuu käsit­tä­mät­tö­mäl­tä, että vaik­ka vuo­sit­tain mak­san ruu­as­ta­ni pii­lo­hin­taa vero­jen kaut­ta, yhteis­kun­ta­ni ei omis­ta ainoa­ta­kaan maa­ta­lous­tuo­tan­toon kyke­ne­vää yri­tys­tä, eli maa­ti­laa. Sen sijaan mak­sam­me “suo­je­lu­ra­haa” pää­omas­ta, jol­la mei­tä voi­daan tar­vit­taes­sa kiris­tää kuin TEHY sanoen “rahat tai henki”.

    http://www.mtt.fi/elonkierto/tulevaisuuden_maatalous.html

  3. EU:hun liit­ty­mi­sen myö­tä maa­ta­lous on jou­tu­nut entis­tä kovem­pien kus­tan­nus­pai­nei­den alle. Lisäk­si EU:n tuki­po­li­tiik­ka suo­sii suu­ria tila­ko­ko­ja. Näi­den syi­den vuok­si tila­ko­ko on jat­ku­vas­ti kas­va­nut. Tukien supis­tues­sa tuo­tan­toa on jou­dut­tu jat­ku­vas­ti tehostamaan.

    EU-vetoi­sel­la teho­maa­ta­lou­del­la on hyvin ikä­vät puo­len­sa. Lan­noit­tei­siin perus­tu­va vil­je­ly on jo vii­mei­sen sadan vuo­den aika­na joh­ta­nut maa­pe­rän köyh­ty­mi­seen, kun maa­pe­rään palau­te­taan lan­noit­tei­den muo­dos­sa vain joi­ta­kin har­vo­ja mine­raa­le­ja. Lisäk­si teho­maa­ta­lou­den ravin­ne­pääs­töt pilaa­vat edel­leen­kin niin sisä­ve­siä kuin Itämertakin.

    Tuo­reen eläi­noi­keus­ko­hun taus­tal­la­kin on vii­me kädes­sä se, että teho­maa­ta­lous ei piit­taa eläin­ten hyvin­voin­nis­ta — kus­tan­nus­pai­neis­sa eläi­met pide­tään niin ahtais­sa tilois­sa kuin min­kä kul­loi­nen­kin lain­sää­dän­tö vain sal­lii. Eläin­ten huo­no koh­te­lu ei siis ole mikään poik­keus, vaan se on raken­teel­lis­ta, nykyi­sis­tä tuo­tan­to­muo­dois­ta joh­tu­vaa. Eläin­ten hyvin­voin­ti kyet­täi­siin takaa­maan vain luon­non­mu­kai­ses­sa vil­je­lys­sä tai sitä hyvin lähel­lä ole­vas­sa tuotannossa.

    Koko 141-kohu on vain lil­lu­kan­var­sia sen rin­nal­la, että koko län­si­mai­nen maa­ta­lous­tuo­tan­to on pidem­män pääl­le kes­tä­mät­tö­mäl­lä pohjalla.

  4. EU:n tuki­po­li­tiik­ka ei suo­si yli­lan­noi­tus­ta lain­kaan niin pal­jon kuin aiem­pi suo­ma­lai­nen tai se poli­tiik­ka, jota Suo­mes­sa EU:lta vaa­dit­tai­siin, mut­ta ei onnek­si saada.

    Suo­men van­ha maa­ta­lous­po­li­tiik­ka oli sidot­tu tuo­tan­to­mää­riin. Tuo­tan­nos­ta mak­set­tiin sel­vää yli­hin­taa, kun taas EU antaa tuen heh­taa­ri­tu­ke­na. Tuo­tan­to­mää­riin sidot­tu tuki hou­kut­te­lee yli­lan­noi­tuk­seen, kos­ka aina kun onnis­tuu heh­taa­ri­sa­toa kas­vat­ta­maan, saa lisää tukea.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.