Ylikoulutusyhteiskunta

Olemme kovin ylpeitä siitä, että kansamme on erit­täin koulutet­tua. Tai ei siis koko kansa, mut­ta vuo­den 1960-luvul­la syn­tyneet. Tässä on yksi vika. Kun koulu­tus­ta vaa­di­taan joka paikas­sa, huonom­mal­la lukupääl­lä varustet­tu ei kel­paa mihinkään ja syrjäytyy.

Olisi paljon töitä, jot­ka eivät vaa­di mitään koulu­tus­ta. Samo­ja töitä tehti­in jo ennen luku­taidon yleistymistä. Gun­nar Adler-Kars­son huo­maut­ti joskus, että päästäk­seen ompele­maan vaatete­htaaseen suo­raa saumaa, pitää käy­dä läpi kah­den vuo­den ammat­tik­oulu, vaik­ka työn oppisi paris­sa päivässä. Auton ajami­nen on paljon vaikeam­paa, mut­ta ajoko­rtin suorit­taa muu­ta­mas­sa viikossa.

Suo­raa saumaa on vaikea päästä ompele­maan ilman tuo­ta ammat­tik­oulua. Mik­si? Kos­ka koulut­tam­a­ton on leimat­tu. Koulus­sa opit­tua ei töis­sä tarvitse, mut­ta lop­pututk­in­to ker­too muista hyveistä, pitkäjän­teisyy­destä ja kuri­nalaisu­ud­es­ta esimerkiksi.

Isoisäni oli pankin johta­ja. Hänelle oli työhön vaa­di­tut mais­terin paper­it, pääaineina klassi­nen kreik­ka ja lati­na. Mais­terin paper­it ker­toi­vat sivistys­suku­un kuulumisesta.

Diplo­mi-insinööreistä puo­let työsken­telee kymme­nen vuo­den kulut­tua valmis­tu­mis­es­taan tehtävis­sä, jois­sa insinöörin tiedoil­la ei ole käyt­töä.  

Laa­ja-alainen osaami­nen on hyvä asia nopeasti muut­tuvas­sa maail­mas­sa. Silti sitä, joka ei opin­nois­sa men­esty, ei saisi syr­jäyt­tää kaikesta, sil­lä ei sitä kouluis­sa opit­tua kaik­keen tarvitse.