Tehy neuvotteli lisää kiirettä?

Tehyn sopimus oli pääosil­taan sel­l­ainen kuin pitikin. Esitin jo min­is­ter­inä ollessani, että sairaan­hoita­jien palkko­ja pitäisi nos­taa asteit­tain noin 20 pros­en­til­la ja näin tässä tapah­tuikin. Ihme, että näin ilmi­selvään asi­aan tarvit­ti­in täl­lainen näytelmä. Yksi kauneusvirhe sopimuk­seen kuitenkin neuvoteltiin.

Moni sairaan­hoita­ja on perustel­lut palkkavaa­timus­ta työn rasit­tavu­udel­la. Sil­loin voisi ajatel­la, että Tehy neu­vot­telisi enem­män väkeä työ­paikoille, jot­ta pahoivoin­ni pääsyy, kiire, helpot­taisi. Tähän on vas­tat­tu, että työolot kuu­lu­vat työ­nan­ta­jalle eivätkä sairaan­hoita­jat halua siitä palka­s­saan mak­saa. En tiedä, onko tätä halut­to­muut­ta tes­tat­tu hoitajilla.

Nyt ainakin tehti­in Helsin­gin Sanomien mukaan tois­in­päin. Palkanko­ro­tuk­set sidot­ti­in osit­tain tuot­tavu­u­den nousu­un. Tämä tarkoit­taa suomek­si san­ot­tuna, että koro­tusten ehtona on henkilökun­nan määrän vähen­tämi­nen tai se, ettei palkata lisää hoita­jia, vaik­ka työn määrä lisään­tyy. Vaivasiko neu­vot­telijoi­ta prosenttimania?