Minua on aina ihmetyttänyt, kuinka huonosti teollisuutemme seuraa muutoksia toimintaympärtistössään. Vajaa vuosi sitten olin eräässä teollisuuden energiaseminaarissa panelistina. Erään suomalaisen energiavaltaisen teollisuusyrityksen toimitusjohtaja esitti strategiana varautua ilmastopolitiikkaan , että koska Suomi on niin riippuvainen raskaasta teollisuudesta, ilmastovelvoitteet eivät saa koskea Suomea ja tämänmukaisesti Suomessa on toimittava. Jos olisin omistanut kyseisen yrityksen osakkeita, olisin myynyt heti. En moraalisesta närkästyksestä vaan varjellakseni omaisuuttani.
Kun presidentti Putin astui toiselle virkakaudelleen, hän piti merkittävän linjapuheen. Suomessa sitä analysoitiin vain turvallisuuspolitiikan osalta. Minusta puheen merkittävin viesti Suomen kannalta oli Putinin kanta, että Venäjän on kehitettävä metsäteollisuudesta toinen jalka öljyn ja maakaasun rinnalle. Raakapuun vientitullit olivat johdonmukainen seuraus tuosta linjasta ja lisää on tulossa. Onhan logistisesti järkevämpää jalostaa puu paperiksi Venäjällä kuin kuljettaa se Suomeen jalostettavaksi. Venäjän valtavien metsävarojen mobilisointi on suomalaisen puunjalostuksen kannalta ehkä jopa merkittävämpää kuin nuo vientitullit. Jos minulla olisi metsäteollisuuden osakkeita, myisin nekin, kuten myös omakotitalon metsäteollisuuspaikkakunnalla.
Joskus kauan sitten 1960-luvulla Suomesta vietiin raakapuuta muualle jalostettavaksi. Sitä paheksuttiin suuresti. En muista asettiko Suomi silloin raakapuulle vientitulleja tai tekikö kiusaa, mutta muistan, että sitä vaadittiin. Voi olla, että EFTA-määräykset kielsivät ne.
Venäjä laittoi muuten jokin aika sitten vientitullit myös viljalle, mutta sitä meillä ei kukaan protestoinut.