Minua on aina ihmetyttänyt, kuinka huonosti teollisuutemme seuraa muutoksia toimintaympärtistössään. Vajaa vuosi sitten olin eräässä teollisuuden energiaseminaarissa panelistina. Erään suomalaisen energiavaltaisen teollisuusyrityksen toimitusjohtaja esitti strategiana varautua ilmastopolitiikkaan , että koska Suomi on niin riippuvainen raskaasta teollisuudesta, ilmastovelvoitteet eivät saa koskea Suomea ja tämänmukaisesti Suomessa on toimittava. Jos olisin omistanut kyseisen yrityksen osakkeita, olisin myynyt heti. En moraalisesta närkästyksestä vaan varjellakseni omaisuuttani.
Kun presidentti Putin astui toiselle virkakaudelleen, hän piti merkittävän linjapuheen. Suomessa sitä analysoitiin vain turvallisuuspolitiikan osalta. Minusta puheen merkittävin viesti Suomen kannalta oli Putinin kanta, että Venäjän on kehitettävä metsäteollisuudesta toinen jalka öljyn ja maakaasun rinnalle. Raakapuun vientitullit olivat johdonmukainen seuraus tuosta linjasta ja lisää on tulossa. Onhan logistisesti järkevämpää jalostaa puu paperiksi Venäjällä kuin kuljettaa se Suomeen jalostettavaksi. Venäjän valtavien metsävarojen mobilisointi on suomalaisen puunjalostuksen kannalta ehkä jopa merkittävämpää kuin nuo vientitullit. Jos minulla olisi metsäteollisuuden osakkeita, myisin nekin, kuten myös omakotitalon metsäteollisuuspaikkakunnalla.
Joskus kauan sitten 1960-luvulla Suomesta vietiin raakapuuta muualle jalostettavaksi. Sitä paheksuttiin suuresti. En muista asettiko Suomi silloin raakapuulle vientitulleja tai tekikö kiusaa, mutta muistan, että sitä vaadittiin. Voi olla, että EFTA-määräykset kielsivät ne.
Venäjä laittoi muuten jokin aika sitten vientitullit myös viljalle, mutta sitä meillä ei kukaan protestoinut.
Niinpä niin. Metsäteollisuuden johto on ollut liian konservatiivista. Tuotekehitys on ollut liian niukkaa eikä toimintaympäristön muutoksiin ole reagoitu. Nyt siitä maksetaan.
Venäjä haluaa rikastua muullakin kuin öljyllä. Ja Suomessa levitellään käsiä avuttomina joka suuntaan ja kerätään miljoonaoptiot niin kauan kuin jotain on jaossa.
Onko Suomi uppoava laiva?
Metsäteollisuuden merkitys Suomelle on ollut siinä, että sen vientitulot ovat jakautuneet kansantaloudessa laajalle, metsänomistajille, metsureille, kuorma-autoyrittäjille ja teollisuustyöntekijöille. Jos Suomeen tuodaan raaka-aine ulkomailta, joka jalostetaan tuontienergian ja hyvin pienen työntekijäjoukonvoimin ulkomaisen pääoman turvin, ei tästä Suomeen lopulta niin paljon rahaa jää. Sitten, jos kotimainen puu ei käy kaupaksi, ollaan vaikeuksissa, mutta kyllä se käy, vähintään energiapuuna.
Joku voi viisastella tuosta ulkomaisesta pääomasta, koska on siinä kotimaista mukana. Kun pääomamarkkimnat ovat likvidit, ei ole suurta merkitystä sillä, saako suomalainen pääoma tuottonsa kotimaisista vai ulkomaisista kohteista.
”Venäjä haluaa rikastua muullakin kuin öljyllä. Ja Suomessa levitellään käsiä avuttomina joka suuntaan ja kerätään miljoonaoptiot niin kauan kuin jotain on jaossa.
Onko Suomi uppoava laiva?”
Kyllä tuonne Venäjän tuotantoinfran kehittämiseen on mentävä mukaan, mutta ei millä tahansa ehdoilla. Solana teki Kanervan porukasta EU:n Venäjänpolitiikan ykkösketjun.
Tätä ei pidä nyt ryssiä. Suomeen korkeimman jalostusasteen tuotanto ja uusien prosessien kehittäminen ja hiominen kuntoon, Venäjälle/ltä bulkki ja volyymit.
WTO-sopimus sellaiseksi, että naapuri ei vedä mattoa alta.