Muuta lakia, ministeri Sarkomaa!

Apu­laisoikeusasi­amies Petri Jääskeläi­nen on päät­tänyt, että korkeak­oulu­jen sisään­pääsykarsin­nois­sa käyt­töönotet­tu peri­aate suosia vas­ta kir­joit­tanei­ta rikkoo yliopis­to­lakia. Oikeu­siop­pinei­den elämä on sikäli hauskaa, ettei hei­dän tarvitse välit­tää mielip­itei­den­sä seu­rauk­sista. Mis­sä he vain näkevät pienenkin juridis­en kauneusvirheen, se on jo esteet­ti­sistä syistä kor­jat­ta­va, vaik­ka päätök­sen seu­rauk­set oli­si­vat kuin­ka katas­tro­faaliset hyvän­sä. Jääskeläis­den päätös mak­saa kym­meniä tuhan­sia menetet­tyjä aka­teemis­es­ti koulutet­tu­ja työvu­osia. Rahas­sa sen hin­ta on suu­ru­us­lu­okaltaan satamiljoon­aa euroa vuodessa. Museovi­ras­ton väki alkaa tun­tuu reaaloil­ta tämän rinnalla.

Suomes­sa yliopis­to-opiske­li­joil­ta tärvään­tyy kolme vuot­ta yliop­pi­laak­si tulemisen ja opin­to­jen aloit­tamisen välil­lä. Se on yhtä pitkä aika kuin kuluu lukio-opin­toi­hin. Tämä johtuu yliopis­to­jen karsin­ta­jär­jestelmästä, joka tähän asti on suos­in­ut vuosikau­sia pää­tykoekir­jo­jen alavi­it­teitä ulkoa opiskellei­ta ja val­men­nuskursse­ja läpi käyneitä juuri valmis­tunei­den kus­tan­nuk­sel­la. Tätä halut­ti­in kor­ja­ta anta­mal­la vas­ta valmis­tuneille lisäpis­teitä ja tämän. Jääskeläi­nen näki vääräksi.

Hal­li­tu­so­hjel­man mukaan työuria pitäisi piden­tää. Näitä asioi­ta sil­lä käytän­nössä tarkoitetaan.

Tapah­tuuko siinä jokin kauhea vääryys, että suosi­taan ensikertalaisia?

Tehdään aja­tuskoe, että opiske­li­japaikat arvot­taisi­in. Jollekin alalle vas­ta valmis­tuneista halu­aisi pyrk­iä 2000, mut­ta vain tuhat arvot­taisi­in sisään. Huono tuuri niille toisille. Olisiko oikein, että ulos arvo­tut saisi­vat osal­lis­tua myös seu­raa­vana vuon­na arvon­taan? Sil­loin arpa­jaisi­in osal­lis­tu­isi 3000 henkeä, joista otet­taisi­in tuhat sisään ja 2000 jäisi ulkop­uolelle. Kol­man­te­na vuon­na arpa­jaisi­in osal­lis­tu­isi 4000, joista 3000 jäisi ulkop­uolelle. Ja niin edelleen. Jos­sain vai­heessa jotkut vetäy­tyvät kisas­ta, mut­ta lop­putu­los joka tapauk­ses­sa olisi, että opiskele­maan olisi vaikeampi päästä ja opiskelu­paikkaa jou­tu­isi “jonot­ta­maan” vuosia. Yhtä mon­ta onnel­lista opiskelu­paikan saisi, mut­ta keskimäärin kuluisi aikaa peukaloi­ta pyöritel­lessä tai hant­ti­hom­mia tehdessä. Mil­lä tavoin tämän mon­een ker­taan arpomisen tulos olisi oikeu­den­mukaisem­pi? Kalli­impi se ainakin olisi.

Min­is­teri Sarko­maan rien­si asi­aa ilmeisti liikaa hark­it­se­mat­ta julis­ta­maan, että pääsykoekäytän­tö muute­taan apu­laisoikeusasi­amiehen mielip­i­teen mukaisek­si. Tämä on min­is­ter­iltä aivan väärä vas­taus. Apu­laisoikeusasi­amieshän ei sanonut, ettei yliopis­to­jen val­it­se­ma käytän­tö ollut hyvä — siitä päät­tämi­nen ei hänelle kuu­lu vaan eduskun­nalle — vaan että se on vas­toin yliopistolakia.

Min­is­teri Sarko­maa: ensi per­jan­tain pres­i­dentin esit­te­lyyn yhden pykälän muu­tos yliopis­to­laki­in, joka sal­lii tämän menettelyn!