Apulaisoikeusasiamies Petri Jääskeläinen on päättänyt, että korkeakoulujen sisäänpääsykarsinnoissa käyttöönotettu periaate suosia vasta kirjoittaneita rikkoo yliopistolakia. Oikeusioppineiden elämä on sikäli hauskaa, ettei heidän tarvitse välittää mielipiteidensä seurauksista. Missä he vain näkevät pienenkin juridisen kauneusvirheen, se on jo esteettisistä syistä korjattava, vaikka päätöksen seuraukset olisivat kuinka katastrofaaliset hyvänsä. Jääskeläisden päätös maksaa kymmeniä tuhansia menetettyjä akateemisesti koulutettuja työvuosia. Rahassa sen hinta on suuruusluokaltaan satamiljoonaa euroa vuodessa. Museoviraston väki alkaa tuntuu reaaloilta tämän rinnalla.
Suomessa yliopisto-opiskelijoilta tärvääntyy kolme vuotta ylioppilaaksi tulemisen ja opintojen aloittamisen välillä. Se on yhtä pitkä aika kuin kuluu lukio-opintoihin. Tämä johtuu yliopistojen karsintajärjestelmästä, joka tähän asti on suosinut vuosikausia päätykoekirjojen alaviitteitä ulkoa opiskelleita ja valmennuskursseja läpi käyneitä juuri valmistuneiden kustannuksella. Tätä haluttiin korjata antamalla vasta valmistuneille lisäpisteitä ja tämän. Jääskeläinen näki vääräksi.
Hallitusohjelman mukaan työuria pitäisi pidentää. Näitä asioita sillä käytännössä tarkoitetaan.
Tapahtuuko siinä jokin kauhea vääryys, että suositaan ensikertalaisia?
Tehdään ajatuskoe, että opiskelijapaikat arvottaisiin. Jollekin alalle vasta valmistuneista haluaisi pyrkiä 2000, mutta vain tuhat arvottaisiin sisään. Huono tuuri niille toisille. Olisiko oikein, että ulos arvotut saisivat osallistua myös seuraavana vuonna arvontaan? Silloin arpajaisiin osallistuisi 3000 henkeä, joista otettaisiin tuhat sisään ja 2000 jäisi ulkopuolelle. Kolmantena vuonna arpajaisiin osallistuisi 4000, joista 3000 jäisi ulkopuolelle. Ja niin edelleen. Jossain vaiheessa jotkut vetäytyvät kisasta, mutta lopputulos joka tapauksessa olisi, että opiskelemaan olisi vaikeampi päästä ja opiskelupaikkaa joutuisi ”jonottamaan” vuosia. Yhtä monta onnellista opiskelupaikan saisi, mutta keskimäärin kuluisi aikaa peukaloita pyöritellessä tai hanttihommia tehdessä. Millä tavoin tämän moneen kertaan arpomisen tulos olisi oikeudenmukaisempi? Kalliimpi se ainakin olisi.
Ministeri Sarkomaan riensi asiaa ilmeisti liikaa harkitsematta julistamaan, että pääsykoekäytäntö muutetaan apulaisoikeusasiamiehen mielipiteen mukaiseksi. Tämä on ministeriltä aivan väärä vastaus. Apulaisoikeusasiamieshän ei sanonut, ettei yliopistojen valitsema käytäntö ollut hyvä – siitä päättäminen ei hänelle kuulu vaan eduskunnalle – vaan että se on vastoin yliopistolakia.
Ministeri Sarkomaa: ensi perjantain presidentin esittelyyn yhden pykälän muutos yliopistolakiin, joka sallii tämän menettelyn!
Kaksipiippuinen juttu.
Nykyinen tilanne kyllä asettaa yliopistoihin hakijat epätasa-arvoiseen asemaan. Suurempana ongelmana itse näkisin kuitenkin nykyisen järjestelmän rimaa alentavan vaikutuksen; heikommin eväin varustettu uusi ylioppilas pääsee opiskelemaan helpommin kuin lupaavampi vanhempi hakija. Pääsykokeilla ei kuitenkaan valita, tai ei ainakaan pitäisi valita, sisäänpääseviä satunnaisesti, vaan lupaavimmat kandidaatit. Ainakaan TKK:lla, jossa olen itse lopettelemassa opintojani, ei todellakaan ole varaa tinkiä enempää opiskelijoiden tasossa, pikemminkin päin vastoin. Pitäisi panostaa enemmän laatuun kuin määrään.
Mielestäni yliopisto-opiskelun ongelmat liittyvät vähiten valintaprosessiin, sillä tuskin kukaan peukaloitaan pyörittelee välivuosina. Valintaprosessin epäoikeudenmukaisuuden näkisin olevan pikemminkin ruotsinkielisen vähemmistön tukemisessa.
Yksittäisen ihmisen etu, mieleisensä koulutuksen saaminen loppuelämäänsä varten, on paljon suurempi kuin valtion kärsimä haitta menetettyjen työvuosien ja verotulojen muodossa. Uskoisin että tästä edusta oltaisiin valmiita maksamaan esimerkiksi lukukausimaksujen muodossa, ainakin aloilla joissa koulutuksesta on työelämässä rahalla mitattavaa hyötyä (Suomessa lopulta aika harvinaista herkkua).
Jos tuota kolmen vuoden viivettä opiskelemaan pääsyyn haluttaisiin oikeasti lyhentää, olisi parempia keinoja mm. sisäänottomäärien säätäminen järkevämmiksi, opinto-ohjauksen parantaminen. Liian suureen hakijoiden määrään auttaisi vaikkapa lukukausimaksut, yliopistojen itsemääräämisoikeuden kasvattaminen ja kenties yksityisen yliopiston perusaminen ja hakuprosessin muuttaminen esimerkiksi rajaamalla hakumahdollisuus yhteen paikkaan / yhteishaku.
-Juho
PS Osmo, kirjoituksesi ovat usein täyttä asiaa, mutta olisiko liikaa pyydetty että oikolukisit ne? Pienet kirjoitusvirheet selvittää lukija itsekin, mutta esimerkiksi lause: ”Museoviraston väki alkaa tuntuu reaaloilta tämän rinnalla.” jäi allekirjoittaneelle avautumatta.
Siitä, että opiskelijat pitävät välivuosia ennen opiskelun aloittamista ei kärsi valtio, koska valtiolla ei ole tunteita, vaan veronmaksajat korkeampien verojen muodossa ja esimerkiksi korkeakoulut alemman rahoituksen muodossa. Samasta syystähän yritetään vimmatusti nostaa eläkkeellesiirtymisikää.
Olen joskus tutkinut pääsykoepisteiden ennustearvoa korkeakouluissa menestymisessä. Arpa oli jokseenkin yhtä hyvä. Ainoa, joka ennusti edes vähän, oli ylioppilaskirjoituksen äidinkielenkokeen arvosana. Pääsykokeet ovat testinä huonoja, koska ne on suunniteltu minimoimaan kokeen korjaajan työmäärä.
Minustakin ikä (jos se ei ole esimerkiksi 40 vuotta) ei ole hyvä mittari, mutta edellisten yritysten määrä on. Tämä johtuu paitsi siitä arvontaesimerkistä myös siitä, että nuo testit ovat harhaisia siinäkin mielessä, että niitä voi harjoitella, jolloin 15 kertaa sisään pyrkinyt on paremmassa asemassa kuin ensi kertaa kokeileva.
Jos henkilöiden A ja B osallistuessa pääsykokeeseen ensimmäisen kerran (A vuonna 2008 ja B vuonna 2003) A saa enemmän pisteitä kuin B, eikö tästä voisi päätellä, että A on parempi? Miten asetelma muuttuu, jos B intensiivisen vuosia kestäneen pääsykoepreppauksen jälkeen saa vuonna 2008 paremman arvosanan kuin A ensimmäisellä yrittämällä?
Miksi hakumahdolliksuus pitäisi rajata yhteen paikkaan/kerta. Miksei yhteen kertaan/paikka? Kuka uskaltaa pyrkiä elokuva-ohjaajalinjalle, johon otetaan prosentti hakijoista, jos se merkitsee kieltoa opiskella vuoteen mitään muutakaan?
Mihin perustuu ajatus, että paras opiskelija-aines saadaan karsimalla todistusten ja pääsykokeen sijasta pois köyhistä oloista lähtevät? Suomen menestystä viime vuosikymmeninä on selitetty juuri sillä, että olemme voineet käyttää koko lahjakkuusreserviä karsimatta pois köyhiä neroja.
Kannattaisi ehkä tutkia sitäkin, miten nämä kymmenennellä kerralla sisään päässeet menestyvät verratuna opinnoissaan.
Suuri kirjoitusvirheiden määrä johtuu wordin oikolukuohjelmasta, jota wordpressissä ei ole. Se on totuttanut minut kirjoittamaan nopeammin kuin osaan, koska ohjelma huomauttaa virheistä.
Itse näen tässä ministerin muutosehdotuksessa enemmän positiivisia puolia kuin negatiivisia. Yliopisto-opinnot ovat monelle ylioppilaalle ehkä liiankin automaattinen jatke opiskelu-uralle. Lukion jälkeen nuorilla on oivallinen tilaisuus miettiä mitä he haluavat tehdä. Yhteiskunnan ei tulisi hoputtaa vasta kirjoittanutta hakemaan mitä tahansa opiskelupaikkaa pelkästään siksi että seuraavana vuonna opiskelupaikan saaminen on vaikeampaa.
Myös opetusta antava laitos hyötyy siitä että opiskelija-aines on hakeutunut alalle vasta perusteellisen harkinnan jälkeen. Motivoituneella opiskelijalla on tähtäin jo kaukana opintojen jälkeisessä elämässä, mikä nopeuttaa hänen valmistumistaan. Sensijaan opiskelija, joka ei ole koskaan miettinyt miksi hän opiskelee, harvemmin edes valmistuu.
Olisi kiva nähdä tilastoja yliopistojen sisäänotosta (sisäänotto josta on vähennetty alaa vaihtavat) ja sieltä valmistuneista. Omalta laitokseltani valmistuu reilusti alle puolet vuotuisesta sisäänotosta. Suurin osa tosin hakeutuu muuhun koulutukseen.
Otettakoon siis käyttöön golfin/shakin/gon kaltainen tasoitusjärjestelmä myös pääsykokeisiin, että kaikilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet pärjätä.
JR
”Ainakaan TKK:lla, jossa olen itse lopettelemassa opintojani, ei todellakaan ole varaa tinkiä enempää opiskelijoiden tasossa, pikemminkin päin vastoin. Pitäisi panostaa enemmän laatuun kuin määrään.”
Tässä on juuri se ongelma. Yliopistoissa koulutetaan kategorisesti liian paljon porukkaa. Sisäänotot pitäisi painaa puoleen ehkä oikeus-, kauppa- ja lääketieteitä lukuunottamatta. Tuolla toimenpiteellä voidaan saada yliopistojen opiskelija-aineksen parantamisen lisäksi oppilaskohtaiset resurssit kaksinkertaiseksi, parempilaatuinen ja siten arvostetumpi AMK opiskelija- ja tutkintoaines, enemmän hakijoita käytännön ammatteihin ja helpotusta työvoimapulaan. Lisäksi korkeakoulutettujen palkat nousisivat vähäisemmän tarjonnan takia ja valtakunnallinen työttömyys alenisi laajemman ammatilliseen koulutukseen osallistumisen takia.
Diplomi-insinöörit ja maisterit toki pääsevät (melkein) kaikki johonkin töihin, mutta suuri osa nykyään valmistuvista tekee töitä, joissa noin korkeaa koulutusta ei tarvittaisi tai sitä ei arvosteta palkan muodossa.
Akava on nössö ja siitä kärsii koko maa samanaikaisen työttömyyden ja työvoimapulan muodossa. Tuli sekin päivä nähtyä, että sairaanhoitajilla on enemmän ”munaa” vaatia eurooppalaisia palkkoja kuin akateemisesti koulutetuilla. Korkeasti koulutettua työvoimaa ei tosin ole mielekästä hinnoitella TES-meiningillä, vaan tarjontaa säätelemällä, niin kuin markkinataloudessa hintoihin vaikutetaan. Jos valmistumisen jälkeen odotettavissa oleva palkka olisi hyvä, opiskelija voisi ja uskaltaisi ottaa reilusti opintolainaa ja valmistuisi nopeasti, kun ei tarvitsisi olla opiskeluaikana kokoajan töissä tulojen ja työnsaannin varmistamiseksi.
”Olisi kiva nähdä tilastoja yliopistojen sisäänotosta (sisäänotto josta on vähennetty alaa vaihtavat) ja sieltä valmistuneista. Omalta laitokseltani valmistuu reilusti alle puolet vuotuisesta sisäänotosta. Suurin osa tosin hakeutuu muuhun koulutukseen.”
Tämä lienee suurin ongelma eli aloittaneet, mutta opinnot oppiaineessa keskeyttäneet ja pääaineen/tiedekunnan vaihtajat. Katsokaa vaikka hammaslääketieteen aloittaneet/valmistuneet. Surullista ja kallista yhteiskunnalle.
Samalla tietenkin moni hammaslääkärin opinnoista aidosti kiinnostunut jää kokonaan ilman aloituspaikkaa. Onko se lääkärin ammatti niin paljon hienompi että hammaslääketieteestä käydään ottamassa vauhtia?
Ainoa oikea ja tasapuolinen koejärjestelmä on muuten valmiiksi annettu kysymyslomake, johon vastataan valitsemalla oikea vaihtoehto neljästä.
Ai miksikö? Se eliminoi pärstäkertoimen, huonon käsialan, tarkastajan krapulan ja muut syyt sekä olisi tasapuolinen eri oppilaitosten kesken kun nykyisin odotukset eri kouluissa pitkälti sanelevat esimerkiksi yo-lautakunnan tarkastuksen tulokset. Järjestelmä on lisäksi edullinen kun tulokset voi tarkistaa koneellisesti eikä tarvitse maksaa per paperi per tarkastaja.
Kysymys on taas sellainen, että tulolkulmia on tasan sen verran kuin tulijoitakin. Mutta eipähän ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta.
Tässä nyt kuitenkin äkkipäätä ensimmäinen ajatus, jonka kirjoitus herätti. Tämä nyt ei edes liity suoranaisesti aiheeseen, mutta:
Aina vähän harmittaa tämä hanttihommapuhe kaikkien näiden ”hanttihommia” tekevien kunnollisten ihmisten puolesta.
On (onneksi) lukemattomia ihmisiä, jotka koko aikuisikänsä istuvat marketin kassalla, siivoavat, hyllyttävät, kuljettavat, työskentelevät varastoissa ja ylipäänsä pyörittävät tätä yhteiskuntaa siten, että Osmokin saa kätevästi kirnupiimänsä lähikaupan hyllystä ilman lypsylle lähtöä…
Nämä siis ovat Osmon mielestä hanttihommia ainakin, jos niitä tekee ylioppilas.. ? Vai onko se aina hanttihommaa? Muuttuko se homma ”hantiksi” riippuen siitä kuka tekee? Jos näin, niin elitistinen asenne minun mielestäni!
Onko sitten assimilaatioon ja integraatioon erikoistunut kongolainen projektikoordinaattori, joka on verovaroin palkattu kulttuurikeskus Caisaan yliopiston jälkeen se parempi ”hantiton” työntekijä? Onko?
Loukkaannun kyllä kaikkien työteliäiden työmiesten -ja naisten puolesta tuollasen termin käytöstä väheksymättä kuitenkaan tätä projektikoordinaattoriakaan. Itse tein yo-kirjoitusten jälkeen töitä mm. päiväkodissa. En todellakaan pitänyt sitä silloin hanttihommanna enkä pidä tänä päivänäkään. itse en pidä mitään laillista työtä hanttihommana. En ymmärrä koko käsitettä!
Mutta tämä nyt oli tietysti ihan sivujuonne, palailen tuohon varsinaiseen aiheeseen kyllä myöhemmin. Siinä oli paljon mielenkiintoista.
No niin, tulipa kirjoitusvirheitä minullekin. Osmoa on nyt siitä moitittu, mutta sattuu sitä meille muillekin, kun ei jaksa oikolukea.
Toisin kuitenkin kuin Osmo, otan syyt kontolleni ihan itse lyöntivirheistä. Osmohan syytteli jotain kasvotonta oikolukuohjelmaparkaa virheistään 😉 ”Suuri kirjoitusvirheiden määrä johtuu wordin oikolukuohjelmasta, jota wordpressissä ei ole.” heh, heh, Osmo.. ihan ite lyöt väärin, ei se ohjelma..
Ja millaisia tosiaan ovat nämä museovirkailijat, kun he ovat reaaloita.. sitä jo kysyttiin, ei auennut minullekaan, vaikka koko kapasiteettini voimin yritin miettiä.
Vastaan muihin kohtiin huomenna, mutta tuo Museovirasto ehkä kannattaa selvittää näin lauantai-iltanakin. Sarkasmi ei näköjään toimi. Alan sen jo uskoa.
Museovirastolta (tai kaupungin museolta) on tullut tällaisia älykkäitä ehdotuksia kuin että Meilahden sairaalaan ei saa asentaa nykyaikaista ilmanvaihtojärjestelmää, jolla voisi torjua esimerkiksi sairaalainfektioita, koska se edellyttäisi tuon suomalaisen arkkitehtuurin korkeimman helmen ulkokuoreen puuttumista. Siis, että heidän edustamansa näkökohta jyrää alleen kaikki muut, myös potilaiden hengen. Yritin sanoa, että apulaisoikeusasiamiehen lausunto on samaa luokkaa.
Osmo.,
Ei vain ymmärrettä sitä sanaa.. mikä on reaalo? En oikeasti tiedä, mitä se tarkoittaa?
Sarkasmi toimii kirjoitettuna huomattavasti tietysti huonommin kuin kasvoikkain, mutta tässä reaalo-asiassa ei ollut siitä kyse.
Reaalo on fundamentalistin vastakohta. Termi on kai alunperin peräisin Saksan vihreiden linjaerimielisyyksistä 1980-luvulta.
Tekniikan aloille otetaan niin paljon opiskelijoita, etteivät ne kaikki voi olla hyviä, valitaan heidät miten tahansa. Niinpä siellä ei myöskään mitään mainittavaa jonotusongelmaa ole. En tiedä, annetaanko siellä lisäpisteitä abiturienttivuoden hakijoille, mutta sanottavaa syytä siihen ei ole.
Pahin on tilanne oikiksessa, jossa sisäänpääsy tosiasiassa edellyttää vähintään vuoden osallistumista MAKSULLISIIN preppauskursseihin. Testi on tehty sellaiseksi, että se suosii moneen kertaan yrittävää. Tuo preppauskurssien maksullisuus tyydyttänee nimimerkkiä JR, koska senkin tarkoitus on karsia köyhät pois. Jos olisin MOT-toimittaja, sanoisin, että oikiksen proffat myyvät sisäänpääsypaikkoja, mutta en siis ole.
Jos pieni heitto sallitaan, niin ehkä juristien tietty katsomuksellinen kapea-alaisuus (siis keskimäärin, ei yleistettävissä oleva rotuominaisuus) johtuu juuri tuosta sisäänpääsykokeesta. Jos vaikka taideteolliseen otettaisiin ihmisiä sen mukaan, kuka on paras pänttäämään ulkoa puhelinluetteloa, aika nuukahtanutta väkeä sinnekin valikoituisi.
Jos pidetään asiallisena, että ihmisiltä hukkaantuu kolme vuotta korkeakouluihin jonottamiseen, voitaisiin tietysti tehdä niinkin, että otetaan sisään kaikki, kuten monessa maassa tehdään, ja karsitaan heidät vuoden parin opiskelun jälkeen pois. Tämä on paljon validimpi testi. Minä ainakin näin tilastotieteen opiskelijoista parissa kuukaudessa, kenessä on ainesta ja kenessä ei. Parin vuoden opiskelut menevät tietysti tavallaan hukkaan, mutta vähemmän hukkaan ne menevät kuin menee pääsykoekirjojen alaviitteitä ulkoa opetellessa. Oppii kai edes jotain hyödyllistä.
Nuo rasti ruutuun kokeet ovat tietysti vapaat kaikesta epäasiallisesta vaikutta misesta, mutta niiden validiteetti on surkea.
”Jos pidetään asiallisena, että ihmisiltä hukkaantuu kolme vuotta korkeakouluihin jonottamiseen, voitaisiin tietysti tehdä niinkin, että otetaan sisään kaikki, kuten monessa maassa tehdään, ja karsitaan heidät vuoden parin opiskelun jälkeen pois. Tämä on paljon validimpi testi.”
Voipi vain olla hankalaa ja kallista löytää opetusresurssit ja tilat tuollaiselle määrälle ensimmäisen ja toisen vuosikurssin opiskelijoita.
”Parin vuoden opiskelut menevät tietysti tavallaan hukkaan, mutta vähemmän hukkaan ne menevät kuin menee pääsykoekirjojen alaviitteitä ulkoa opetellessa. Oppii kai edes jotain hyödyllistä.”
Tässä ilmeisesti oletat, että mieleiseensä koulutuspaikkaan ”jonottava” opiskelija ei tee muuta kuin opettelee pääsykoekirjan alaviitteitä ulkoa. Jos tämä ”jonottaja” on töissä samanaikaisesti, niin sanoisin ”jonottajan” olevan kansantalouden kannalta paljon tuottavampi kuin pari vuotta jonkin alan opiskeluun uhraavan, mutta sen jälkeen kyydistä pois putoavan opiskelijan.
Luulisin, että parin vuoden työskentely olisi myös yksilön kannalta parempi kuin parin vuoden tutkintoon johtamaton opiskelu. Tosin, eihän elämässä aina kaikki mene niin kuin on suunnitellut. Väärien valintojen tekemisestä ei saa ihmistä rangaista, mutta toisaalta niiden tekemiseen ei tule myöskään kannustaa.
Ilmainen korkeakoulutus kannustaa ihmisiä opiskelemaan, vaikka ei oikein tietäisikään mitä haluaa opiskella, jos haluaa ollenkaan. Luulisin, että jo noin 500 euron suuruinen lukukausimaksu laittaisi opiskelijoita miettimään hieman tarkemmin mitä heistä tulee isona, ja että kannattaako opiskelu. Nykyisillä valmistumisajoilla tutkinnon hinnaksi tulisi noin 6000-7000 euroa. Siis aivan pikkusumma, jonka helposti rahoittaa ihan nykyisenkin opintolainajärjestelmän avulla. Noin pieni lukukausimaksu ei vielä merkittävästi karsisi pienituloisimmista perheistä tulevia opiskelijoita.
Vinkkinä. Ei kannata käyttää sanoja, joita kukaan muu kuin asialle vihkiytynyt ei tunne. Esim. juuri tuo reaalo. Kukaan ei tainnut tajuta sitä.
Vihreitten ajatusmaailmassa mm. tasa-arvo tarkoittaa sitä, että kaksi ministerin paikkaa ja eduskuntaryhmän puheenjohtajan posti ovat 100 %:sti naisten hallussa. Mikä meteli olisikaan syntynyt, jos kakki olisivat olleet miehiä. Ilmeisesti vihreiden ei tarvitse noudattaa tasa-arvolain henkeä.
”Tuo preppauskurssien maksullisuus tyydyttänee nimimerkkiä JR, koska senkin tarkoitus on karsia köyhät pois. Jos olisin MOT-toimittaja, sanoisin, että oikiksen proffat myyvät sisäänpääsypaikkoja, mutta en siis ole.”
Lukukausimaksut ja maksulliset preppauskurssit ovat kyllä kaksi aivan eri asiaa. Lukukausimaksuilla voisi teoriassa saada vastineeksi paremmat resurssit oppilaitoksen puolesta, preppauskurssin funktio on lähinnä tukea huonosti toimivaa valintaprosessia.
Mielestäni lukukausimaksu ei ainakaan automaattisesti asettaisi köyhemmistä lähtökohdista tulevia heikompaan asemaan; valtiolla on nytkin varaa tukea yliopistoja suoraan rahallisesti, sillä olisi varaa myös tukea stipendien muodossa köyhiä opiskelijoita. Opinnoissa roikkumista tämä voisi vähentää etenkin jos tehokas opiskelu tehtäisiin samalla mahdolliseksi (opetusta myös kesäisin ja opintotuki tasolla joka ei vaatisi työskentelyä opintojen ohella). Stipendien jakaminen voisi parhaimmillaan jopa parantaa opetuksen tasoa mikäli takaisinkytkentäsilmukka kurssien ”kuluttajien” ja ”tuottajien” välillä sulkeutuisi. Jos stipendi olisi muodoltaan vaikka N kappaletta opintoviikkoseteleitä, saisivat labrat/laitokset paremmin resursseja perusopetukseensa.
Opintojen roikkuminenkin on itsessään vähän kaksipiippuinen juttu, varmaan aika harvat lopulta pyörittelevät peukaloitaan. Suuri osa (kuten allekirjoittanut) hankkii työkokemusta jolloin valmiudet työelämään siirtyessä ovat paremmat. Eikä henkilön työkokemus näistä mainitsemistasi ’hanttihommistakaan’ laske arvostusta ainakaan minun silmissäni. Yliopiston resursseja menee työssäkäynnin aikana hukkaan kohinaan häviävä osuus, opintotukeen ei sitä vähääkään koska työssäkäyvän opintotuki laskee vastaavasti.
Anteeksi sivistymättömyyteni tuon ’reaalon’ suhteen. Google löysi näköjään yhden (1) suomenkielisen (karppausaiheisen) sivun jossa sana mainittiin; päättelin että kyseessä olisi ollut kirjoitusvirhe.
Ainakin Firefoxiin saa oikoluvun osoitteesta https://addons.mozilla.org/en-US/firefox/downloads/file/12439/suomen_kielen_oikoluku-0.9.7-fx+tb.xpi
-Juho
Luulin todella, että sana ”reaalo” olisi yleisessä käytössä, mutta ilmeisesti se on vain vihreiden sisäpiirikieltä.
Minusta ei pääsääntlöisesti ole hyvä, että korkeakouluopiskelijat viivyttävät valmistumistaan tekemällä osaamistaan vastaamatonta työtä. Suomen työmarkkinoilla vallitsee voimakas osaamisvinouma siten,että korkean osaamisen työtä olisi tarjolla enemmän kuin tekijöitä ja matalan osaamisen työtä vähemmän kuin tekijöitä.
Jos opiskelija jonottaessaan sisäänpääsyarpajaisissa tekee muutaman vuoden matalan osaamisen työtä ja sen takia valmistuu vastaavasti myöhemmin, menetämme vastaavan määrän korkean osaamisen työpanosta, josta on pulaa ja saamme tilalle matalan osaamisen työpanosta, josta on ylitarjontaa. Kansantaloudellisesti ainakin osa opiskelijoiden työpanoksesta menee kokonaan hukkaan, jos se syrjäyttää työmarkkinoilta jonkun toisen, kuten hyvin todennäköisesti tapahtuu.
Sen lisäksi tuoreille ylioppilaille on turhauttavaa odottaa opiskelupaikkaansa epävarmuudessa kaupan kassalla. Kyllä he mieluummin aloittaisivat opiskelunsa heti lakkiaisiaan seuraavana syksynä.
On aikamoisen naiivia väittää, että stipendijärjestelmä voisi tuoda tasa-arvoisen tilanteen opiskelijoiden välille, jos lukukausimaksut otettaisiin käyttöön, kun taloudellista tasa-arvoa ei ole nytkään, vaikka niitä ei ole. Se on monin tutkimuksin osoitettu. Suomen valtti on kiistatta se koulutusjärjestelmä, joka on muutaman viime kymmenen vuoden aikana luotu: jokaisella on vanhempien tuloista riippumatta mahdollisuus opiskella korkeakoulututkintoon saakka ilmaiseksi.
Oli häpeän paikka aikanaan anoa oppikoulusta vapaaoppilaspaikkaa, sillä niin vain tietoon tulivat ne, jotka yhteiskunnan rahalla koulunsa kävivät. Kahden kerroksen väkeä olisivat myös opiskelijat, jos yliopistomaksuihin päädyttäisiin. Eliittiyliopistoja ei Suomeen kaivata, lähettäköön rikkaat lapsensa ulkomaille, jos niitä kaipaavat.
Osmo sanoo:
”Suomen työmarkkinoilla vallitsee voimakas osaamisvinouma siten,että korkean osaamisen työtä olisi tarjolla enemmän kuin tekijöitä ja matalan osaamisen työtä vähemmän kuin tekijöitä.”
Siis mitä häh! Asiahan on juuri päinvastoin. Pula on nimenomaan siivoojista, bussikuskeista, tarjoilijoista (kuulemma valtava pula), puhelinvaihteista jne.
Sen sijaan kortistossa haahuilee kasapäin maistereita, jotka ovat valmistuneet pääaineenaan taidehistoria, muinainen kirkkoslaavi tai naistutkimus..
Ihan kiinnostuneena kuulen, mistä olet voinut saada näin väärän käsityksen.
Osalla aloista on varmaan paljonkin pulaa koulutetusta työvoimasta ja osalla taas sitä on liikaakin. En ole Oden kanssa eri mieltä itse asiasta muuten, mutta epäilen, ettei kansantaloudellinen kustannus ole ihan niin suuri.
Opiskelijat ja välivuotta pitävät tekevät pääsääntöisesti sellaisia töitä, jotka jäisivät muuten tekemättä tai ainakin ne olisi kalliimpi teettää muilla (eli sitä tehtäisiin vähemmän). Pikaruokaravintoloiden työntekijöissä, tarjoilijoissa, kaupan kassoina, siivoojina jne. on varmasti aika paljon lyhytaikaisena työvoimana opiskelijoita ja välivuotta pitäviä. Näin ainakin oli minun tuttavapiirissäni joskus kymmenisen vuotta sitten. Ja silloin Suomi ei ollut yhtä vauras kuin tänä päivänä.
Jos opiskeluajat olisivat vaikka keskimäärin neljä vuotta (todella optimistista), eikä opiskelija olisi opiskeluaikana töissä, eikä tekisi välivuotena mitään, niin välivuoden kustannus veronmaksajalle olisi pyöreästi vuoden palkkatulovero diskontattuna neljän vuoden päähän. Jos diskonttauksessa käytetään viittä (reaalista) prosenttia, niin kerroin on tällöin 0.82.
Koulutus maksaa jotakin; en tiedä, mitä vuosi yliopistossa maksaa, mutta kaikenkaikkiaan, vuoden myöhemmin opiskeltu tutkinto on tuon viisi (reaalista) prosenttia halvempi.
Eli, jos opiskelija lykkäämänään välivuotena maksaa veroja enemmän kuin 0.82 kertaa alkupalkasta maksamansa miinus viisi prosenttia tutkintonsa hinnasta, niin veronmaksaja hyötyy. Ainakin siis sinä vuonna, kun dynaamiset tekijät jätetään huomiotta.
Tmies:
Koska keskustelemme menetetyistä akateemisista työvuosista, käsitin ”korkean osaamisen ammatit” akateemisina. Niissä ei tosiaankaan vallitse työvoimapula ja tuskin tulee koskaan vallitsemaankaan.
Rakennusalalla on pulaa työntekijöistä, etenkin LVI-miehet/naiset ovat kiven alla. En kuitenkaan mieltäisi näitä tässä yhteydessä korkean osaamisen aloiksi, vaan ihan tavalliseksi ammattiosaamiseksi.
Tämä ei ole mikään mielipideasia, jossa voit olla Osmon kanssa ”samaa mieltä”, vaan olemassa oleva fakta, joka on useista lähteistä tarkistettavissa.
Eli edelleen penään, mistä tieto, että matalan osaamisen aloilla vallitsisi työvoiman ylitarjonta? Se että kaikki (miinus se yksi dösäkuski) somalit ovat työttöminä, ei kelpaa vastaukseksi.
Korkean osaamisen ammateilla tarkoitin lähinnä akateemisia ammettaja, mutta en pelkästään niitä. Siitä, että korkean osaamisen ammateissa noin yleensöä on pulaa työvoimasta ei voi vetää sitä johtopäätöstä, että tämä koskisi kaikkia akateemisia ammatteja eikä sitäkään, että työvoimapula-aloilla kaikki tutkinnon suorittaneet pääsisivät töihin. Juuri osaamisammateissa on muillakin henkilökohtaisilla ominaisuuksilla merkitystä.
On myös matalan osaamisen ammatteja joilla vallitsee ainakin alueellisesti työvoimapulaa. Päästään taas kerran asumisen hintaan. Helsingissä ei pienellä palkalla elä ja siksi pienipalkkaisilla(kin) aloilla on Helsingissä työvoimapulaa. Jos työ on vähän arvostettua, palkan tulee olla suhteessa sosiaaliturvaan sen verran korkea, että työpaikan viitsii ottaa vastaan.
Tähän joku sanoo, että siitähän saa karenssin, jos työpaikasta kieltäytyy. Huonolla tuurilla voi saadakin, mutta yleensä ei saa. Miten Helsingissä muuten voisi olla 20 000 työtöntä ja samanaikaisesti työvoimapulaa mainituilla aloilla? En tarkoita, että jokainen työtön kelpaisi siivoojaksi tai bussikuskiksi, mutta on vaikea kuvitella, ettei heistä kukaan kelpaa.
Poikkeuksista huolimatta pääsääntö kuitenkin on, että vähän koulutettujen keskuudessa työttömyys on paljon suurempaa kuin korkeasti koulutettujen keskuudessa. Siitä on kyse osaamisvinoumassa.
Tiedemiehen laskelma oli sinänsä rajatussa maailmassa oikein, mutta siinä maailmassa palkka oli yhtä suuri kuin työn kansantaloudellinen arvo. Edelleen 82% on aika paljon hampurilaisbaarin tarjoilijan maksamaksi veroksi suhteessa diplomi-insinöörin palkastaan maksamaan veroon maassa,jossa verotus on verrattain progressiivista.
Niin. Tarkoitin vain sanoa, että kustannuksen suuruus kansantaloudelle tai valtiontaloudelle ei suinkaan ole menetettyjä työvuosia, vaan korkeintaan niiden murto-osia per opiskelija.
Kokonaisuutena olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että välivuodet ovat pääsääntöisesti tuhlausta.
Kyllähän nykyinenkin yliopistolaki (18. pykälä) sallii koulutustaustaltaan erilaisten ryhmien erilaisen kohtelun valinnoissa. Apulaisoikeusasiamies vain oli sitä mieltä, että eri vuosina ylioppilaskirjoituksen suorittaneet eivät ole koulutustaustaltaan erilaisia.
Mutta mitäpä jos hakijat jaettaisiin kahteen koulutustaustaiseen kiintiöön sen mukaan, onko aikaisemmin ottanut vastaan opiskelupaikan korkeakoulussa vai ei? Tässä mielessä ”neitseelliset” ylioppilaat noteerattaisiin sekä yhteispiste- että koepistekiintiössä, kun taas aikaisemmin jo korkeakoulupaikan vastaanottaneet pyrkisivät ainoastaan koepistekiintiössä (yo-arvosanoja ei huomoida).
Eikö moinen kompensoisi kokeneiden ”santsareiden” kokemuksestaan saamaa hyötyä pääsykokeissa ”keltanokkiin” nähden? Koska koepistekiintiöiden kautta olisi mahdollista päästä opiskelemaan lempparialaa myöhemminkin, harva jättäisi toteuttamatta omaa opintosuunnitelmaa ”B” vain sen takia, että säilyisi ”neitsyenä” lempparialansa pääsykokeissa tulevina vuosina.
Tekniikan yliopistokoulutukseen sisäänotot on uusien ylioppilaiden osalta tehty paperivalintana (max. 40%) ja ns. yhteispisteiden ja osa pelkän pääsykokeen perusteella. Vanhat ylioppilaat on otettu kahden jälkimmäisen kriteerin mukaisesti ja suosituimmissa koulutusohjelmissa niistä valitut ovat suureksi osaksi muita kuin uusia ylioppilaita. Uuden mahdollisuudet kisata pari vuotta tekniikan matematiikkaa ja fysiikkaa opiskelleita vastaan pääsykokeissa kun ovat heikohkot.
Nyt Jääskeläinen ja Sarkomaa haluavat laittaa tilanteen vielä eriarvoisemmaksi.
Osmo
”Jos työ on vähän arvostettua, palkan tulee olla suhteessa sosiaaliturvaan sen verran korkea, että työpaikan viitsii ottaa vastaan.”
Minimivaatimus olisi, että nettopalkalla olisi varaa maksaa peruselinkustannukset. Kun hyväpalkkainen työntekijä saa kenkää, hän saa ansiosidonnaista päivärahaa enemmän kuin pienipalkkainen (pätkä)työntekijä saa palkkaa. Vaikka ex-hyväpalkkainen työntekijä tekisi mielummin pienipalkkaisia töitä kuin eläisi työttömyyskorvauksella, tällä (perheineen) ei välttämättä ole varaa siihen, koska ei ole tottunut elämään pienellä rahalla ja kiinteät kulut ovat kovat.
Tuo ääritapauksena, mutta tästä on paljolti kyse. On oltu kohtuullisen hyvässä asemassa ja kenkää on tullut. On henkisesti muutenkin hirveän kova kynnys ottaa vastaan reilusti entistä pienemmin palkattua työtä, jota pääsääntöisesti tarjolla oleva työ on. Sitten kun vielä ilmenee, että efektiivinen rajaveroprosentti työttömänä oloon nähden on lähes sata tai jopa yli ei ole mikään varsinainen ihme, että tuollainen ”ylikoulutettu” ja ”ylipätevä” tai ”ylisuuria odottava” ei innosta puhku ihan jokaisessa työhaastattelussa, johon Työministeriö osoittaa vaikka satojen kilometrien päähän.
Koska ilmiö on kokijoilleen nolo, siitä ei missään puhuta eikä
tämä kasvava akateemisten / -muuten ”hyväosaisten” pätkätyöläisten joukko viitsi itsestään paljon ääntä pitää. Sehän vaarantaisi odotettavissa olevan nousevan urakehityksen.
Koska kulissit pidetään kunnossa ja akateemiset ihmiset alkavat hetken mietittyään tekemään jotakin löytämäänsä työtä, vaikkeivat juuri työttömyyskorvausta enempää rahaa saisikaan, Työministeriö ja valtionhallinto eivät näe ongelmaa, koska akateemisten työttömyysprosentti on matala.
Vastavalmistuneiden on mentävä koulutustaan vastaaviin töihin pienellä palkalla, koska menijöitä on paljon. Toisaalla sitten hieman kokeneemmin työntekijöin varustettu firma / organisaatio häviää tarjouskilpailun ja kenkää on annettava hyvällekin porukalle, koska palkkoja ei ole varaa maksaa ellei ole töitä.
Suomalaiset ovat tottuneet nousevaan palkkakehitykseen. Kun tulee kenkää, tarkoittaa se yleensä sitä, että palkka on ollut suurempi kuin työmarkkina-arvo. Kortistossa kuitenkin kytätään vähintään yhtä hyvin palkattua työtä kuin edellinenkin. Ihmiset on totutettu ajatukseen ”saavutetuista eduista”. Tuo kyttääminen kuitenkin pitkittää työttömyyttä ja heikentää työkykyä.
Yrittäjällä on se ”etu” puolellaan, että tämä ei ole oikeutettu työttömyyskorvaukseen tai sossun rahoihin, jos ei ole toimeksiantoja. Työkkärissä sanotaan, että ”laita firma kiinni”. Optimistina tämä kuitenkin uskoo, että messevä toimeksianto tulee päivänä minä hyvänsä ja että firma on pidettävä pystyssä. Tällöin ei auta muu kuin tehdä niitä töitä joita sattuu saamaan ja niin pitkää päivää, että rahat riittävät. Jos lähtee taju, niin saapahan ainakin hetken levätä.