Kun nyt julkistin viimeviikkoisen vastaukseni HS-raadin kysymykseen, julkistan tämänkin. Tästä tuskin syntyy yhtä suurta keskustelua kuin älykkyystutkimuksista. Joku ihmetteli sensuroimassani viestissä, miksi olen niin kiinnostunut älykkyystutkimujksista. En ole. HS-raati vaan sattui kysymään asiaa.
4) En ota kantaa
Nykyinen verotuksen julkisuus on peräisin ajalta, jolloin kunnan verolautakunnat tekivät verotuksen harkintaverotuksena. Jotta tähän ei liittynyt väärinkäytöksiä, nuo verotuspäätökset pidettiin julkisina. Tämä perustelu on vähän aikansa elänyt.
Jokin epäsuhta on verotettavien tulojen täydellisessä julkisuudessa (vaikka lehti ei niitä julkaisikaan, saan ne viranomaisilta) ja pankkisalaisuuden ylikorostuksella, jolloin taas rikoksella saadut tulot voi pitää salassa paitsi julkisuudelta, myös viranomaisilta. Poliisi saa pankkisalaisuuden auki todisteita varten vasta kun se tietää, ketä rikoksesta pitää epäillä, mutta ei saa käyttää pankkitietojen seurantaa sen selvittämiseksi, kuka rikoksen teki.
Tällä kertaa olen sitä mieltä, että poliitikkojen tulot saavatkin olla julkisia, mutta en ymmärrä, miksi yksityisyyden suoja poistuu, jos tekee vaikkapa jotain sankarillista.
Verotietojen julkisuuteen liittyy paljon ongelmia. Jos Suomessa olisi Italian tapaan lapsikaappauksia, varakkuuden julkistaminen olisi jopa riski. Edelleen, jos ilmiannat rikollisen saadaksesi ilmiantopalkkion, ei ole mitenkään turvallisuuttasi lisäävä seikka, että tuo rikollinen tai hänen kaverinsa näkee seuraavan vuoden verotiedoista, kuka sen ilmiannon teki.