Yksi demokratian hankaluuksia on, että perusteetonta etua on vaikea ottaa pois pieneltä ryhmältä. Jos vaikka 5 000 suomalaista saisi vuodessa täysin ansiotonta etuutta tuhat euroa vuodessa, ketään ei kiinnostaisi tuon etuuden lakkauttaminen. Nuo 5 000 liittoutuisivat tiukasti saavutertun edun taaksi eikä muita asia kiinnostaisi, sillä maksaahan se suomalaiste kohden vain kymmene3n senttiä kuussa. Aina sitäpaitsi löytyy poliitikkoja kalastamaan noita 5 000 ääntä.
Helsinki on vuokrannut suljetulle klubille Talin golfkentän, puoli neliökilometriä, siis 500 000 neliömetriä, mikä tonttipulasta kärsivässä pääkaupungissa on ehkä parempi mittari. Tästä alueesta kaupunki perii vuokraa muhkeat 2500 euroa vuodessa. Alue on tosiasiassa suljettu muilta eikä sinne tavallinen rahvas myöskään pääse pelaamaan, ei edes maksusta. Seuralla on jäseninään runsas tuhat “hyvää veronmaksajaa”, joista tosin aika moni maksaa veronsa Espooseen.
Kaupungin sisällä Liikuntavirasto on vuokrannut tuon kentän Kiinteistövirastolta puolen miljoonan euron hinnalla. Liikuntabudjetista menee siis noin puoli miljoonaa euroa Talin golfclubiun toiminnan subventioon. Niilläkin rahoilla voisi vaikka järjestää potkupallokenttiä pojannaskaleille.
Vaikka tämä sisäinen vuokra on 200 kertaa korkeampi kuin vuokra, jonka liikuntavirasto periin golfclubilta, sekin on vain murto-osa vuokrasta, mikä vastaavasta alueesta nyhdettäisiin, jos se olisi osoitettu sosiaaliseen asuntotuotantoon.
Selitys matalalle vuokralle on, että kukaan ei tullut aikanaan laittaneeksi siihen indeksiehtoa. Samanlaista unohdusta ei ole päässyt tapahtumaan aravavuokratonttien kohdalla.
Kun vuokrasoimus joskus päättyy, itsestään selvänä pidetään, että sama suljettu seura saa jatkaa ja ilman tarjouskilpailua. Jos pelaisin golfia, vaatisin tarjouskilpailua. Ei se ole mikään peruste saada etuoikeuksia, että on saanut niitä ennenkin.
Minusta alue ei voi jatkua suljetun clubin suljetussa käytössä. Jos alue jatkaa golfkenttänä, siitä on tehtävä kenttä jokamieskenttä.
Ei ole edes yksiselitteistä, että sen pitäisi jatkaa golfkenttänä. Osan siitä voisi ottaa asubntotuotantoon ja lopun voisi ottaa kansan käyttöön isona puistona.
Minun on muyös vaikea perustella kenellekään, miksi suljettu seura voisi saada noin arvokkaan alueen käyttöönsä maksamalla siitä vähemmän kuin sosiaalinen asuntotuotanto maksaa tonttimaasta.