Älykkyyskeskustelusta

Joitakin vas­tauk­sia edel­liseen artikke­li­in tulleista kommenteista.

Markus kysyi, mitä halusin täl­lä kir­joituk­sel­la viestit­tää. En mitään. Kir­joitin sen, kun HS kysyi asi­aa raadil­taan. Olin sitä ennen päät­tänyt, että alan julka­ista omat vas­tauk­seni tääl­lä, jos aihe tun­tuu mie­lenki­in­toiselta. Ajat­telin tämän aiheen ole­van, enkä ollut väärässä. 

Kysymys kuu­lui, ovatko nämä tutkimuk­set tieteel­lisiä, ja vas­tasin siihen. Se ei ole vas­taus mihinkään muuhun kysymyk­seen, kuten ovatko nämä tutkimuk­set eet­tis­es­ti oikein tai onko tulosten julk­ist­a­mi­nen oikein. Edelleen se ei ollut vas­taus kysymyk­seen, onko näille tulok­sille mitään käyt­töä, miel­lyt­tävätkö ne min­ua tai onko tulok­sia tulkit­tu oikein. Jos kysymys olisi koskenut jotain täl­laista, vas­taus olisi ken­ties ollut erilainen.

Täl­lai­sis­sa tutkimuk­sis­sa on se ongel­ma, että ne ruokki­vat ihmis­ten rasis­tisia ajatuk­sia ja yllyt­tävät sel­l­aisi­in tulk­in­toi­hin, joi­ta tutkimuk­sista ei voi edes vetää. Toisaal­ta täl­lais­ten tutkimusten julki­nen sen­suroin­ti voisi sekin ylläpitää rasismia.

Suomes­sa on kiel­let­ty tekemästä tilas­tol­lisia tutkimuk­sia, jois­sa mitä tahansa omi­naisu­ut­ta taulukoitaisi­in etnisen alku­perän mukaan. Tämä kiel­to vaikeut­taa esimerkik­si koulu­olo­jen jär­jestämistä Helsingis­sä. Jos jol­lakin etnisel­lä ryh­mäl­lä on jokin spe­si­fi ongel­ma, miten siihen voi vas­ta­ta, kun asi­aa ei saa edes tietää? Onnek­si äidinkie­len mukaan tilas­to­ja saa tehdä.

Kun sanoin, että ÄO ennus­taa häm­mästyt­tävän hyvin (tilas­toti­eteil­i­jää häm­mästyt­tää, että teknis­es­ti noin huono mit­tari voi ennus­taa noin hyvin) men­estys­tä elämässä, tarkoitin nimeno­maan men­estys­tä län­si­mai­sis­sa ammateis­sa. En sitä, onko asianomainen elämässään onnellinen.

En myöskään sanonut, että tämä olisi ain­oa men­estyk­seen vaikut­ta­va seik­ka enkä, ettei men­estyk­seen olisi muitakin teitä. Älykkyys­testien mit­taa­ma lah­jakku­us on omi­naisu­us, joka yksin ei tee ihmistä lah­jakkaak­si; joiden lah­jakku­us on niin yksipuolista, etteivät he opikein tässäkään yhteiskun­nas­sa men­esty, mut­ta heitä on vähän.

Enkä edes sitä, miten men­estyy alku­peräiskan­so­jen perin­neam­mateis­sa. Tässähän juuri on se “rasisti­nen” point­ti: kun alku­peräiskan­so­jen ammateis­sa (tai 1800 luvun maaseu­tu­val­taises­sa Suomes­sa) men­estyi aivan muil­la avuil­la, ei ollut val­in­ta­painet­ta tähän suun­taan. Tämän argu­mentin mukaan Afrikan kehi­tyk­sen jar­runa on se, etteivät afrikkalaiset men­esty teol­lises­sa maail­mas­sa. Joka vähät­telee niitä omi­naisuuk­sia (rasis­mia nujer­taak­seen) joi­ta län­si­mais­sa tarvi­taan, tulee vahin­gos­sa yhtyneek­si tähän rasis­tiseen kan­taan: afrikkalais­ten kan­nat­taa pysyä savimajoissaan.

Olen tavan­nut niin mon­ta erit­täin älykästä mus­tai­hoista, että en voi tuo­hon rasis­tiseen argu­ment­ti­in uskoa. Kos­ka älykkäitä mus­tai­hoisia on, aja­tus siitä, että sama geeni säätelisi pigm­nent­tiä ja älykkyyt­tä, on roskaa.

Lopetin kir­jan Bel­l’s Curve puo­liväli­in, kos­ka en jak­sanut lukea pidem­mälle. Jos väit­tää, että älykkyys on luon­non lain mukaan nor­maal­isti jakau­tunut (tätä ole­tus­ta hyö­dyn­net­ti­in kir­jas­sa äärim­mäisyyk­si­in asti) tulee samal­la väit­täneek­si, että se riip­puu luke­mat­tomista sat­un­nais­muut­tu­jista, esimerkik­si hyvin suures­ta määrästä geene­jä. Tämä nor­maal­i­jakau­man omi­naisu­us selviää tilas­toti­eteen peruskurssil­la. Se oli kir­jan kir­joit­ta­jil­ta jäänyt var­maan suorit­ta­mat­ta. Jos älykkyys riip­puisi yhdestä geenistä, jakau­ma olisi kaksihuippuinen.

Oma käsi­tyk­seni älykkyy­den perin­nöl­lisyy­destä on, että lah­jakku­us on per­inöl­listä, mut­ta tyh­myys ei ole. Kun älykkyysosamäärä on huo­mat­ta­van heikko, syynä on mitä toden­näköisem­min jokin vam­ma. Luon­non­syn­ny­tyk­sessä 10 % lap­sista vam­mau­tuu ja nälän lisäk­si eräät infek­tiot vahin­goit­ta­vat aivo­ja. Voi olla, että val­in­ta­paine Afrikas­sa ei oli suos­in­ut noui­se­vaa älykkyyt­tä yhtä paljon kuin Eurooopas­sa ja eri­tyis­esi Kiinas­sa, mut­ta nuo mitatut erot ovat niin suuria, että ne eivät voi perus­tua yksin geneti­ikkaan. Sitä vas­taan puhuu sekin, että afroamerikkalaiset ovat Afrikas­sa asu­via suku­laisi­aan älykkäämpiä. Sen­hän pitäisi olla toisin päin, jos vain geneti­ikas­ta olisi kyse. Orjia ei pääsään­töis­es­ti met­sästet­ty, vaan hei­dät ostet­ti­in paikail­lisil­ta heimoil­ta, mikä viit­taa siihen, että tässäkin tapah­tui negati­ivista valikoitumista.

Se, että älykkyys on niin suuri tabu, oikeas­t­aan osoit­taa asian tärkeyt­tä. Meitä ei loukkaa, jos sanomme joil­lakin kan­soil­la ole­van parem­pi ryt­mi­ta­ju kuin toisil­la tai että jois­takin heimoista tulee suo­ma­laisi­akin parem­pia juok­si­joi­ta. Saman­laista kog­ni­ti­ivis­ten kyky­jen yliko­ros­tus­ta ei ollut ennen: rius­ka työn­tek­i­jä oli hin­telää arvoste­tumpi, vaik­ka lukupäätä ei olisi ollutkaan. Voi myös olla, että tämä älykkyy­den yliko­ros­tus menee ohi, kun osaamisam­matit ratio­nal­isoidaan konei­den maailmaan.

Koko keskustelu lähti liik­keelle pro­fes­sori J‑P Roosin blogikir­joituk­ses­ta Älykkyy­den tabu mur­tuu, joka kan­nat­taa lukea.