Mikä Tehyn työtaistelussa tökkii?

Kun kuulin, että Tehy aikoo käyt­tää joukkoir­ti­sanou­tu­mista vält­tääk­seen suo­je­lu­työn velvoit­teet, päässäni syt­tyi välit­tömästi punainen lamp­pu: noin ei voi tehdä. Tunne oli vähän ris­tiri­itainen, kos­ka olen koko ajan ollut palkkavaa­timuk­ses­sa Tehyn kannalla.

Vas­ta pikkuhil­jaa olen alka­nut ymmärtää, mikä minus­sa tök­ki tätä toimen­pidet­tä vas­taan. Maail­mas­sa ei voi ajatel­la, että sel­l­aisia tavoit­tei­ta, joi­ta minä pidän kan­natet­tavina, voi ajaa miten tahansa, kos­ka ne ovat hyviä tavoit­tei­ta, mut­ta huono­ja ei saa ajaa samoil­la keinoil­la. Mikä on min­un mielestäni huonoa, voi olla jonkun toisen mielestä hyvää. Tai ainakin se on hyvää hänen itsen­sä kannalta.

Tehy on avan­nut käytän­nön, jota pelkään aika mon­en muun seu­raa­van. Jos sairaan­hoita­jat katso­vat oikeudek­seen uha­ta poti­laiden kuole­mal­la (“sehän on perus­tus­lain mukaan val­tion vas­tu­ul­la”) mik­si näin eivät voisi tehdä myös sähköalan ihmiset ja uha­ta katkaista sähköt sairaaloista.

Tai palomiehet. Palomi­esten lakko tyre­htyi myös suo­je­lu­työvelvoit­teiseen, mut­ta aika hyvin se purisi, jos kaik­ki paloau­tot ja ambu­lanssit pysähtyisivät.

Entä ydin­voimalaioiden väki? Teol­lisu­udessa on myös paljon myrkkykaa­su­ja, jota voivat päästä karku­un, jos väki jät­tää työ­paikkansa. Jäteve­den puhdis­ta­mot voisi­vat olla myös hyvä kohde. Saman­laisia kohtei­ta taitaa löy­tyä aika paljon.

Maail­mas­ta ei tule oikeu­den­mukaista sil­lä, että palkkaa saa­vat eniten ne, jot­ka voivat kiristää pahim­mil­la seu­rauk­sil­la. Tois­taisek­si nämä alat ovat olleet kovin mies­val­taisia (paperi, sata­mat jne) Kir­jas­ton­hoita­jien käy täl­laises­sa “men­estyn kun voin kiristää ” maail­mas­sa aika huonos­ti. Tehy on avan­nut oven, jota on vaikea sulkea ja joka käytän­tö voi suosia aivan mui­ta taho­ja, sel­l­aisia, joista Tehyn jäsenistö ei pidä lainkaan.

Tähän asti olen toivonut, että sairaan­hoita­jat savat kun­non koro­tuk­sen, tosin use­alle vuodel­la jak­sotet­tuna, jot­ta kun­tia ei pakotet­taisi supis­ta­maan henkilökun­taa.  Nyt tämänkin toiveen ylle on tul­lut pil­vi: jos nuo tavoit­teet toteu­tu­vat tuol­laisil­la keinoil­la, samal­la tule­vat nuo keinot palk­i­tuik­si. Sairaan­hoita­jat kyl­lä, keinot ei. Siis kyl­lä vai ei? En enää ole ihan varma.

Oletin, että Tehy olisi valin­nut elek­ti­iviset leikkauk­set. Kukaan ei olisi kuol­lut — ei ainakaan välit­tömästi — mut­ta leikkausjono­jen kiin­ni kuromi­nen ostopalveluineen olisi tul­lut työ­nan­ta­jalle todel­la kalli­ik­si. Oikea työ­tais­telu kohdis­tuu työ­nan­ta­jaan, ei potilaaseen.

Edelleenkään en voi ymmärtää, miten koko kon­flik­ti­in on ajaudut­tu, kun kaik­ki myön­tävät, että työvoima­pu­la pakot­taa nos­ta­maan hoita­jien palkkoja.

Liikaa rum­munpäristys­tä?