Progressiivinen energiavero

Blogikeskustelus­sa edel­lä aika moni esit­ti, että ener­giaveron pitäisi olla pro­gres­si­ivi­nen. Jos käyt­tää vähän ener­giaa, mak­saa siitä kilo­wat­ti­tun­tia kohden vähän ja jos käyt­tää paljon, mak­saa kilo­wart­ti­tun­tia kohden paljon, jot­ta mökin mum­mo ei jou­tu­isi raju­un nälkäku­uri­in samal­la kun ökyrikas tuh­laa ener­giaa huvikseen.

Aika saman­laisen ehdo­tuk­sen teki Dodo ry esit­täessään henkilöko­htaisia päästöoikeuksia.

Molem­mat ehdo­tuk­set ovat aivan mah­dot­to­mia toteut­taa. Jos puhumme ener­gian käytöstä on, opakko puhua myös välil­lis­es­tä käytöstä, jot­ta emme jou­tu­isi mah­dot­to­muuk­si­in. Pitäisi siis laskea kau­pas­ta ostet­tui­hin tavaroi­hin sisäl­tyvä ener­giankul­tus.  Siis näkkileivästä paljon ja ran­skan­leivästä vähän ener­giayk­siköitä? Menee vähän vaikeaksi.

Samaan lop­putu­lok­seen päästään paljon yksinker­taisem­min nos­ta­mal­la kaiken fos­si­ilisen ener­giankäytön vero­tus­ta ja jaka­mal­la  osa veron tuo­to­s­ta euroa/nenä peri­aat­teel­la takaisin.

Mik­si mökin mum­moa pitäisi rohkaista siihen, ettei ikkunoi­ta tarvitse tiivistää, kun hänen kiin­tiössään on vielä varaa? Kyl­lä ener­gian mar­gin­aal­i­hin­nan pitää olla sama kaikille.