Oikea ja väärä energiankäyttö

Kun Venäjäl­lä Neu­vos­toli­iton rom­ah­duk­sen jäl­keen alet­ti­in per­iä mak­sua sähköstä, joka siihen asti oli ollut ilmaista (Lenin: “Sosial­is­mi on sähköistämistä”) kysyt­ti­in muun muas­sa, pitääkö sairaaloidenkin mak­saa sähköstä?

Vähän samal­ta kuu­losti­vat ajatuk­set, että autol­la ajo on vält­tämätön­tä, loman viet­to ei ole. Tosin toinen keskusteli­ja vas­tusti kerosi­inin verot­tamista sil­lä, että näin vietäisi­in tavis­ten kanari­an­matkat, mut­ta liikemiesten ja poli­itikko­jen työ­matkat jäisivät.

On erit­täin mon­imutkaista määritel­lä, mikä ener­giankäyt­tö on tarpeel­lista ja mikä ei ole. Men­emät­tä sen tarkem­min teo­reet­tisi­in perustelui­hin, on aivan selvää, että opti­maa­li­nen tulos saavute­taan, kun ener­gia on kaikille yhtä kallista ja jos jokin toim­inta on tarpeel­lista, resurssoidaan sitä vas­taavasti enem­män. Jos sairaaloiden sydänkoneet ovatkin tarpeel­lisia, mik­si sairaalois­sakaan pitäisi suosia fal­skaavia ikkunoi­ta tai väl­tel­lä energiansäästölamppuja?

Onko työ­mat­ka vält­tämät­tömämpi kuin lomamatka?

Olete­taan, että Lahti­nen on sitä mieltä, että hänen per­heen­sä hyv­in­voin­ti edel­lyt­tää, että hän rak­en­taa talon­sa 40 kilo­metrin päähän työ­paikas­taan ja käy matkan päivit­täin yksin autol­la, käyt­täen siihen 14000 litraa ben­saa ja Vir­ta­nen tyy­tyy asumaan työ­paikan vier­essä, mut­ta vie per­heen­sä ker­ran vuodessa loma­matkalla. Jos molem­mat käyt­tävät ener­giaa yhtä paljon, miten voidaan perustel­la, että Lahti­nen on tässä asi­as­sa kunniakkaampi?

Lah­tisen ratkaisu on peru­ut­ta­mat­tomampi: ener­giakri­isin koit­taes­sa Vir­ta­nen voi lopet­taa etelän­matkailun­sa, mut­ta Lahti­nen ei saa siir­re­tyk­si taloaan lähemmäksi.

Entä ne, jot­ka ovat aina asun­neet hor­nan tuutis­sa, jos­ta työ­paikat ovat sit­tem­min kadon­neet? He saat­ta­vat olla oikeutet­tu­ja reilu­u­den nimis­sä kom­pen­saa­tioon, mut­ta mik­si mak­saa se ben­san hin­nas­sa? Voihan sen mak­saa suo­rana tulo­tuke­na. Kan­nat­taa suun­nitel­la edes kimp­pakyytiä naa­purin kanssa. Tai muut­taa järkeväm­pään paikkaan ja myy­dä talon­sa erakkokirjailijalle.