Kun Venäjällä Neuvostoliiton romahduksen jälkeen alettiin periä maksua sähköstä, joka siihen asti oli ollut ilmaista (Lenin: “Sosialismi on sähköistämistä”) kysyttiin muun muassa, pitääkö sairaaloidenkin maksaa sähköstä?
Vähän samalta kuulostivat ajatukset, että autolla ajo on välttämätöntä, loman vietto ei ole. Tosin toinen keskustelija vastusti kerosiinin verottamista sillä, että näin vietäisiin tavisten kanarianmatkat, mutta liikemiesten ja poliitikkojen työmatkat jäisivät.
On erittäin monimutkaista määritellä, mikä energiankäyttö on tarpeellista ja mikä ei ole. Menemättä sen tarkemmin teoreettisiin perusteluihin, on aivan selvää, että optimaalinen tulos saavutetaan, kun energia on kaikille yhtä kallista ja jos jokin toiminta on tarpeellista, resurssoidaan sitä vastaavasti enemmän. Jos sairaaloiden sydänkoneet ovatkin tarpeellisia, miksi sairaaloissakaan pitäisi suosia falskaavia ikkunoita tai vältellä energiansäästölamppuja?
Onko työmatka välttämättömämpi kuin lomamatka?
Oletetaan, että Lahtinen on sitä mieltä, että hänen perheensä hyvinvointi edellyttää, että hän rakentaa talonsa 40 kilometrin päähän työpaikastaan ja käy matkan päivittäin yksin autolla, käyttäen siihen 14000 litraa bensaa ja Virtanen tyytyy asumaan työpaikan vieressä, mutta vie perheensä kerran vuodessa lomamatkalla. Jos molemmat käyttävät energiaa yhtä paljon, miten voidaan perustella, että Lahtinen on tässä asiassa kunniakkaampi?
Lahtisen ratkaisu on peruuttamattomampi: energiakriisin koittaessa Virtanen voi lopettaa etelänmatkailunsa, mutta Lahtinen ei saa siirretyksi taloaan lähemmäksi.
Entä ne, jotka ovat aina asunneet hornan tuutissa, josta työpaikat ovat sittemmin kadonneet? He saattavat olla oikeutettuja reiluuden nimissä kompensaatioon, mutta miksi maksaa se bensan hinnassa? Voihan sen maksaa suorana tulotukena. Kannattaa suunnitella edes kimppakyytiä naapurin kanssa. Tai muuttaa järkevämpään paikkaan ja myydä talonsa erakkokirjailijalle.