Olen hyvin surullinen siitä, mihin jamaan Tehyn tuloneuvottelut ovat ajautuneet. Olen seurannut asian kehittymistä vuosia. Minusta ei ollut mitään syytä joutua näin tuhoisaan konfliktiin.
Hoitoalan palkkojen korotustarve on yleisesti hyväksytty realiteetiksi, joka on hoidettava. Järkevintä olisi ollut purkaa pommi asteittain kohottamalla hoitajien palkkoja 10 – 15 % suhteessa yleiseen palkkatasoon – siis suurin piirtein niin paljon kuin Tehy vaatii nyt tehtäväksi kerralla.
Tehyn ensimmäinen virhe on ollut vedota oikeudenmukaisuuteen ja naisvaltaisuuteen. Sillä vaatimuksella se vetää mukaan kaikki koulutukseensa nähden matalapalkkaiset ja kaikki naisvaltaiset alat. Kun sanoin, että hoitoalan palkkojen korottaminen on nähty realiteetiksi, en puhunut oikeudenmukaisuudesta vaan edessä olevasta työvoimapulasta. Työvoimapula koskee lähinnä vain hoitajia eikä sen korjaamiseksi rahoja tarvitse sirotella ympäriinsä.
Tulopoliittinen järjestelmämme on kankea kyttäysjärjestelmä, jossa osapuolet eivät niinkään vahdi omia etujaan kuin sitä, ettei naapuri saa enemmän. Tällaisissa oloissa palkkarakenteen korjaaminen on hyvin hankalaa, mutta ei mahdotonta. Käräjäoikeuksien tuomarien palkkoja korotettiin jokin aika sitten huomattavasti, jotta oikeusistuimiin saataisiin pätevää väkeä. Ettekö huomanneet? Juuri siksi se oli mahdollista.
Tässä asiassa on ollut aivan liikaa rummunpäristystä. Ensi sitä päristivät omaa etuaan tavoittelevat kokoomuspoliitikot, ja hyvin heillä vaalit menivätkin. Nyt pitäisi enää selvittää aiheutettu sotku. Kyllä rumpua ovat sen jälkeen päristäneet tehyläisetkin.
Aivan hölmö tässä asiassa oli kuntatyönantaja, joka meni ripottelemaan tehyläisille tarkoitetut rahat tasaisesti koko kuntakentälle – hyvä, naisvaltaisille aloille, mutta kuntakentällä on lähes pelkästään naisvaltaisia aloja. Lääkäritkin saivat niin suuren korotuksen, etteivät ymmärtäneet sitä edes pyytää. Siihen menivät rahat, joilla piti oikaista palkkarakennetta. Tästä Tehy voi vähän syyttää itseäänkin, kun se puhui naisvaltaisista ja palkkakuopassa olevista eikä hoitoalasta. Kuntatyönantajan mokaa maksamme kunnallisveroissamme vielä pitkään.
Jotenkin tästä kai pitäisi ulos päästä. On vaikea uskoa, että kuntien kassasta löytyy miljardia euroa Tehyn vaatimuksiin – varsinkin kun rahat jo siroteltiin sinne sun tänne. Jos olisin valtakunnansovittelija, yrittäisin etsiä ratkaisua sopimuksiin kirjoitettavista kuntalisistä. Valtakunnallisissa sopimuksissa on yleensä lähdetty siitä, että koko maassa maksetaan samaa palkkaa. Tämä ei ole oikein, koska asuminen on Helsingissä niin kallista, että samaa palkkaa saava helsinkiläinen hoitaja elää paljon niukempaa elämää kuin mikkeliläinen kollegansa. Uskoisin, että työnantajienkin on helpompi suostua tähän, koska näin myös helpotettaisiin tuota alkuperäistä ongelmaa, työvoimapulaa.
Kirjoitin paljon keskustelua aiheuttaneen jutun Tehyn joukkoirtisanoutumisesta lähinnä huolestuneena suojelutyön epäämisestä seuraavista kuolemantapauksista tietämättä lainkaan, mitä Tehy oikein suunnittelee. Olen vakuuttunut, että spontaani huoleni oli aiheeton. Luotan tehyläisten moraaliin ja järkeen. Järkeen, sillä kyllä uutiset synnytyksessä menehtyneistä äideistä ja lapsista tai kiireellisen syöpäleikkauksen estymisen takia kuolleista aika pian kääntäisivät antipatiat Tehyä vastaan.
Sen sijaan olen ollut huolissani Tehyn symppareiden mielipiteistä. Jos joku kuoleekin, niin sehän on työnantajan vika. Tuli spontaani vihanpuuska, jonka aikana ajattelin, että jos jonkun on pakko kuolla, niin toivottavasti tämä on joku kirjoittajan omaisista. Samaa logiikkaa noudattavat panttivankien ottajat: ammumme yhden panttivangin tunnissa ja jokainen kuollut on hallituksen syytä, joka se ei suostu vaatimuksiimme.