Helsinkiin isoja asuntoja

Paljon on arvostel­tu päätöstä, jon­ka mukaan Helsinki­in raken­net­tavien asun­to­jen keskip­in­ta-alan tulisi olla vähin­tään 75 m². Väitetään, että vain tosi rikkaat voivat asua per­hea­sun­nos­sa Helsingis­sä. Per­hea­sun­not ovat tääl­lä kalli­ita, kos­ka niitä on niin vähän. Jos niihin nyt pää­sevät vain rikkaim­mat, rak­en­ta­mal­la lisää tehdään asun­to­ja toisek­si rikkaim­mille ja niin edelleen. Kun niitä on tarpeek­si, kaiken­tu­loiset pää­sevät niihin asumaan. On raken­net­ta­va myös iso­ja vuokra-asun­to­ja, vaik­ka niihin nyt juuri on vaikea löytää asukkai­ta. Kaiken jär­jen mukaan asum­istuen sään­töjä on muutet­ta­va tältä osin per­heitä parem­min suo­si­vak­si. Tähän voin ehkä jopa vähän itsekin vaikuttaa.

Jos halu­amme vält­tää sitä, että lap­siper­hei­den on muuet­ta­va “nur­mi­järvelle” toisen lapsen syn­tymän jäl­keen, tääl­lä on olta­va enem­män iso­ja asun­to­ja. Kyse on sekä kaupun­gin väestöl­lis­es­tä tas­apain­os­ta että liiken­teen määristä.

Helsingis­sä on aivan riit­tävästi pieniä kop­per­oi­ta. Jos niityä tarvi­taan enem­män­vuokra-asun­toina, ostet­takoon niitä kaupungille sen sijaan, että raken­netaan lisää.