Windfall voitot verotettava valtiolle

Edel­lisessä artikke­lis­sa yritin perustel­la,  on aivan oikein,että sähkön hin­ta määräy­tyy kalleim­man käyn­nis­te­tyn voimalan mar­gin­aa­likus­tan­nusten mukaan ja että on oikein, että tuo­hon hin­taan lisätään päästöoikeuk­sien arvo.  Tämä ohjaa kulut­ta­jan käyt­täy­tymistä oikein. Sen sijaan on hyvä kysymys, kenelle tästä syn­tyvä ylimääräi­nen voit­to kuuluu.

Aloite­taan helpoim­mas­ta päästä. Osa ylimääräis­es­tä voitos­ta tulee hiilivoimaloiden omis­ta­jille, kos­ka nämä ovat saa­neet päästöoikeuten­sa ilmaisek­si, mut­ta rahas­ta­vat ne kuitenkin sähkön hin­nas­sa. Tässä ei ole mitään järkeä. Noi­ta päästöoikeuk­sia ei pidä antaa ilmaisek­si, ei ainakaan voimalaitok­sille. Uskon vakaasti, että tähän on tulos­sa muutos.

Ilmais­ten päästöoikeuk­sien tavoit­teena oli var­maankin tasoit­taa sitä kil­pailuhait­taa, joka ener­giaval­taiselle teol­lisu­udelle koituu siitä, että Euroopas­sa käy­dään päästöoikeuskaup­paa ja kil­pail­i­ja­mais­sa ei käy­dä Jos tämä oli tavoit­teena, nuo päästöoikeudet olisi pitänyt antaa sähköä kulut­tavalle teol­lisu­udelle, joka olisi myynyt ne voimalaitok­sille. Siis esimerkik­si Out­okum­mun jalosteräste­htaalle Tornioon.

Ylimääräisiä voit­to­ja tulee muillekin. Esimerkik­si vesivoiman ja van­ho­jen ydin­voimaloiden omis­ta­jille. Päästökau­pan tarkoituk­se­na on tehdä päästöt­tömän ener­gian tuot­ta­mi­nen kan­nat­tavak­si, joten taval­laan nuo voitot ovat ansait­tu­ja. Kyseessä on kuitenkin niin merkit­tävä tulon­si­ir­to, että asi­aa on tarkastelta­va eril­lisenä. Itse olen usei­ta ker­to­ja ehdot­tanut, että nuo tuulen tuo­mat voitot verotet­taisi­in pois van­hoil­ta voimaloil­ta, vaikka­pa ennen Kioton sopimus­ta raken­ne­tu­il­ta.  Kyse on jo nyt yli 500 miljoonas­ta eurosta vuodessa ja tule­vaisu­udessa mil­jardeista, kun EU käyn­nistää ilmastopoli­ti­ikan oikeasti ja päästöoikeuk­sien hin­ta nousee jon­nekin sataan euroon ton­nil­ta. Ajatuk­sel­la on ollut kan­na­tus­ta KTM:n virkami­esten kesku­udessa, mut­ta poli­itikot eivät jotenkin ole sitä saa­neet tehdyk­si . Mitä pitem­pään viivytel­lää. sitä vaikeam­mak­si noiden voit­to­jen leikkaami­nen tulee jo aivan juridises­sa mielessä. Jokainen For­tu­mi­nen osakkei­ta nyt osta­va voi väit­tää, että hän­tä onpetet­ty, jos pelisään­töjä kesken kaiken muutetaan.

Tuo verot­ta­mi­nen ei sinän­sä olisi han­kalaa. Joko sääde­tään tiet­ty euromääräi­nen vero megawat­ti­tun­nille tai määrätään vero riip­pumaan sähkön hin­nas­ta. Näin menetel­lään raakaöljynkin kanssa. Öljy-yhtiöt mak­sa­vat pump­paa­mas­taan öljys­tä sitä enem­män, mitä korkeampi on maailmanmarkkinahinta.

Täl­lainen vero ei veisi ohjaus­vaiku­tus­ta päästöoikeuk­sil­ta, sil­lä se ei koskisi uusia investoin­te­ja eikä tehonko­ro­tuk­sia van­hois­sa voimaloissa.

Noista tuulen tuomista voitoista tosin yli puo­let sataa vieläjulkisen val­lan laari­in. For­tu­mista val­tio, kun­nat ja suo­ma­laiset eläkey­htiöt omis­ta­vat selvästi yli puo­let ja paljon tulo­ja tulee myös kun­nal­lisille ener­giay­htiöille (Helsinkiläi­nen veron­mak­sa­ja kiit­taa vielä ker­ran hölmöä val­tio­ta)  Ruot­sis­sa vesivoiman omis­taa melkein kokon­aan val­tio samoin kuin useim­mis­sa Kes­ki-Euroopan mais­sa. Jälkikä­teen ajatellen oli ker­ras­saan hölmöä, että val­tio meni myymään suuren osan For­tu­mia ulko­maille. Tässä ei menetet­ty ain­oas­taan tulo­ja vaan vaikeutet­ti­in ener­gian hin­noit­telua ja ilmastopoli­ti­ikkaa. Jos rahat hin­nan­nousus­ta tuli­si­vat val­ti­olle, se voisi korot­taa sähkön hin­taa roi­j­masti ja jakaa rahat takaisin kansalle toista kautta.

Val­tio ei ollut tari­nan ain­oa hölmö. Myös Sto­ra Enso myi ener­giantuotan­ton­ta pois 1990-luvun lop­ul­la, jol­loin piti jo tietää, mitä on tulos­sa. Yhtiö kun tarvit­si kipeästi rahaa lois­tokaup­poi­hin Amerikassa.