Suhteellinen etu

Kiitet­tävän keskustelun maat­alous­poli­tikkas­ta järjestyk­sessä jo toinen kir­joituk­seni sok­er­i­ju­urikkaan vil­jelystä Suomes­sa aiheut­ti. Ehkä ongel­maa kan­nat­taa selvit­tää käsit­teel­lä suh­teelli­nen etu, joka on kansan­talousti­eteen keskeisiä käsitteitä.

Yksinker­tais­te­taan asi­aa niin, että olete­taan vil­je­lyn kus­tan­nusten määräy­tyvät vain pel­toalan käytöstä. Olete­taan, että hehtaarisato ruki­ille on Suomes­sa 3000 kg/ha ja Sak­sas­sa 4000 kg/ha ja sok­er­i­ju­urikkalle vas­taavasti 30 000 kg/ha ja 60 000 kg/ha. Luvut ovat hatus­ta ja niiden tarkoi­tus on vaiun osoit­taa periaatetta.

Sekä ruis että sok­er­i­ju­urikas kas­va­vat Sak­sas­sa parem­min. Molem­pi­en vil­je­ly kan­nat­taa siis keskit­tää Sak­saan? Ei, sil­lä sil­loin Suomen pel­loil­la ei kas­vaisi mitään, ja se olisi vielä tehottomampaa.

Jos Suomes­sa vil­jel­lään jotain, kumpaa kan­nat­taa vil­jel­lä, ruista vai sok­er­i­ju­urikas­ta? Jos Suomes­sa siir­ry­tään sok­er­i­ju­urikkaan vil­jelystä ruki­in vil­je­lyyn, jokaista ruiskiloa kohden menetetään kymme­nen kiloa sok­er­i­ju­urikas­ta. Sak­sas­sa menetet­täisi­in vas­taavasti ruiskiloa kohden 15 kiloa sok­er­i­ju­urikas­ta. Jos siis sok­er­i­ju­urikkaan vil­je­lyä vähen­netään ruki­in hyväk­si, se kan­nat­taa tehdä Suomes­sa. Jos tarkastel­laan vain Suomea ja Sak­saa ja vain ruista ja sok­er­i­ju­urikas­ta, Suomel­la on suh­teelli­nen etu ruki­iseen ja Sak­sal­la sokerijuurikkaaseen.

Jos maat­alout­ta halu­taan ratio­nal­isoi­da, suh­teel­lisen edun peri­aatet­ta kan­nat­taa kun­nioit­taa. Niin­pä EU:n sisäl­lä ei kan­na­ta vil­jel­lä sok­e­ria Suomes­sa vaan siel­lä, mis­sä se kas­vaa parem­min — siis suhteellisesti.

Kos­ka maat­alous on myös tur­val­lisu­uskysymys, suh­teel­lisen edun peri­aatet­ta ei kan­na­ta nou­dat­taa lop­pu­un asti. Omavaraisu­ud­es­ta kan­nat­taa pitää kiin­ni sil­loin, kun se on tur­val­lisu­u­den kannal­ta tärkeää. Suomel­la on aliomavaraisu­ut­ta sekä sok­erin, että ruki­in suh­teen. Kum­man omavaraisu­us on tärkeäm­pää? Sok­eri säi­lyy varas­toitu­na vaik­ka sata vuot­ta, vil­ja tai jauhot taas eivät säi­ly. Tämäkin argu­ment­ti suo­sisi enem­män ruista.

Nyt maat­alous­min­is­teri Antti­la on valmis käyt­tämään tuos­ta vain kymme­nen miljoon­aa euroa Suomen val­tion raho­ja estääk­seen vil­jeli­jöitä siir­tymistä sok­er­i­ju­urikkas­ta ruki­iseen, jos asi­aa vähän yksik­er­tais­taa. Huo­matkaa, että kyse ei ole siitä, että suo­ma­laista maat­alout­ta pitäisi tukea, vaan että ilmas­tomme sovel­tuma­ton­ta sok­er­invil­jelystä pitää tukea enem­män kuin tänne sovelias­ta ruista. Minä toivoisin verora­hoil­leni parem­paa käyttöä.

Jos sit­ten laa­jen­namme tarkastelua Euroopan ulkop­uolelle, havait­semme, ettei Euroopal­la ole minkään­laista suh­teel­lista etua sok­erin vil­je­lyyn. Oikea tapa tuot­taa sok­e­ria on vil­jel­lä sok­eriruokoa tropiikissa.

Huo­mat­takoon vielä ker­ran, että nuo hehtaarisatolu­vut ovat kuvit­teel­lisia. Lisäk­si suh­teel­lisi­in kus­tan­nuk­si­in vaikut­taa moni muukin seik­ka kuin hehtaarisato. Tieto siitä, että sok­erin vil­je­ly on Suomes­sa selvästi kalli­im­paa kuin Kes­ki-Euroopass­sa on peräisin MTK:n net­ti­sivuil­ta. Jos Suomel­la ei olisi negati­ivista suh­teel­lista etua sok­eri­in, sok­eri ei tarvit­sisi suurem­paa kansal­lista tukea kuin vaikka­pa ruis.