Ulkoministeri peruu puhetilaisuuden, jossa hänen piti käsitellä Suomen EU-politiikkaa, kun paha EU on mennyt luokan mallioppilasta sokeripolitiikassa. Pääkirjoittajat kertovat, että Suomen elintarviketeollisuus voi joutua vaikeuksiin, jos sokerista tulee maailmalla pula ja sen hinta nousee tuontisokerin varassa olevassa Suomessa kohtuuttomasti. Pääministeri ilmoittaa Suomen harkitsevan suhteitaan komissioon uudestaan. Maatalousministeriöstä löytyi heti miljoonia nostaa sokerinviljelijöiden kansallista tukea. Seuraavaksi Suomi varmaan kutsuu EU-suurlähettilään kotiin Brysselistä.
Anteeksi epäisänmaallisuuteni, mutta Suomi on tässä sokeriasiassa aivan väärässä. Ei ole mitään järkeä tuottaa sokeria Suomessa. Jos toisimme sokeria vaikkapa Mosambikista tai Brasiliasta, se olisi paljon halvempaa. Miksi yksikään pääkirjoittaja ei kirjoita, kuinka väärin suomalaista elintarviketeollisuutta kohtaan on, että se joutuu nyt ostamaan kotimaista tai eurooppalaista sokeria räikeään ylihintaan.
On väärin, että pieni Suomi joutuu leikkamaan sokerintuotantoaan, vaikka suuret sokerintuottajamaat Euroopassa syyllistyvät ylituotantoon. Tässä kritiikissä on jopa vähän perää, mutta vain siltä osin,mikä koskee ylituotantoa suurissa EU-maissa. Sokerintuotantoa ei pidä lopettaa vain Suomesta vaan koko EU:n alueelta. Helsingin Sanomissa kerrotaan tänään, että kauppa on paras tapa auttaa Afrikkaa. Näin siis yleisesti, mutta kun tullaan yksityiskohtiin — esimerkiksi sokeriin — onkon oikein tölviä afrikkalaisia sokerintuottajia, vaikka nämä ovat paljon eurooppalaisia parempia — siis edullisemman ilmaston avulla, tietysti.
Erityisen hölmöä tämä sokerin tuottaminen suurin tappioin on nyt, kun viljan maailmanmarkkinahinta on rajussa nousussa ja eurooppalaiselle — myös suomalaiselle — peltoalalle löytyisi hyödyllistä käyttöä. Tätäkin on pidetty uhkana: viljan hinnannousu voi houkutella suomalaisia sokerinviljelijöitä viljelemään sokerin sijasta jotain järkevää. Mikä kansallinen katastrofi!