Hirvittävä sokeripäätös

Ulko­min­is­teri peruu puheti­laisu­u­den, jos­sa hänen piti käsitel­lä Suomen EU-poli­ti­ikkaa, kun paha EU on men­nyt luokan malliop­pi­las­ta sok­eripoli­ti­ikas­sa. Pääkir­joit­ta­jat ker­to­vat, että Suomen elin­tarvike­te­ol­lisu­us voi joutua vaikeuk­si­in, jos sok­erista tulee maail­mal­la pula ja sen hin­ta nousee tuon­ti­sok­erin varas­sa olevas­sa Suomes­sa kohtu­ut­tomasti. Päämin­is­teri ilmoit­taa Suomen hark­it­se­van suhteitaan komis­sioon uud­estaan. Maat­alous­min­is­ter­iöstä löy­tyi heti miljoo­nia nos­taa sok­er­invil­jeli­jöi­den kansal­lista tukea. Seu­raavak­si Suo­mi var­maan kut­suu EU-suurlähet­tilään koti­in Brysselistä. 

Anteek­si epäisän­maal­lisuuteni, mut­ta Suo­mi on tässä sok­e­ri­asi­as­sa aivan väärässä. Ei ole mitään järkeä tuot­taa sok­e­ria Suomes­sa. Jos toisimme sok­e­ria vaikka­pa Mosam­bik­ista tai Brasil­ias­ta, se olisi paljon halvem­paa. Mik­si yksikään pääkir­joit­ta­ja ei kir­joi­ta, kuin­ka väärin suo­ma­laista elin­tarvike­te­ol­lisu­ut­ta kohtaan on, että se joutuu nyt osta­maan koti­maista tai euroop­palaista sok­e­ria räikeään ylihintaan.

On väärin, että pieni Suo­mi joutuu leikka­maan sok­er­in­tuotan­toaan, vaik­ka suuret sok­er­in­tuot­ta­ja­maat Euroopas­sa syyl­listyvät yli­tuotan­toon. Tässä kri­ti­ikissä on jopa vähän perää, mut­ta vain siltä osin,mikä kos­kee yli­tuotan­toa suuris­sa EU-mais­sa. Sok­er­in­tuotan­toa ei pidä lopet­taa vain Suomes­ta vaan koko EU:n alueelta. Helsin­gin Sanomis­sa ker­ro­taan tänään, että kaup­pa on paras tapa aut­taa Afrikkaa. Näin siis yleis­es­ti, mut­ta kun tul­laan yksi­tyisko­hti­in — esimerkik­si sok­eri­in — onkon oikein tölviä afrikkalaisia sok­er­in­tuot­ta­jia, vaik­ka nämä ovat paljon euroop­palaisia parem­pia — siis edullisem­man ilmas­ton avul­la, tietysti.

Eri­tyisen hölmöä tämä sok­erin tuot­ta­mi­nen suurin tap­pi­oin on nyt, kun vil­jan maail­man­markki­nahin­ta on rajus­sa nousus­sa ja euroop­palaiselle — myös suo­ma­laiselle — pel­toalalle löy­ty­isi hyödyl­listä käyt­töä. Tätäkin on pidet­ty uhkana: vil­jan hin­nan­nousu voi houkutel­la suo­ma­laisia sok­er­invil­jeli­jöitä vil­jelemään sok­erin sijas­ta jotain järkevää. Mikä kansalli­nen katastrofi!

16 vastausta artikkeliin “Hirvittävä sokeripäätös”

  1. Osmo Soin­in­vaara, kiitos vielä yhdestä järkevästä puheen­vuoros­ta asi­as­sa, jos­sa puoluei­den, tiedo­tusvä­linei­den ja kansalais­ten enem­mistö ei ole samaa mieltä kanssasi. 

    Muu­tos voi lähteä vain vähem­mistöistä, jot­ka joskus onnis­tu­vat vaku­ut­ta­maan riit­tävän määrän muita. 

    Ilk­ka Kan­er­va on tosin ehtinyt lausua, ettei puheen peru­ut­ta­mi­nen johdu sok­eripäätök­ses­tä, mut­ta se tekee peru­u­tuk­sen vieläkin hämmentävämmäksi. 

    Ter­veisin
    Ralf Grahn

  2. En tiedä kansalais­ten enem­mistöstä mitään. Minä olen jo vuosikaudet ihme­tel­lyt EU:n maat­alous­poli­ti­ikkkaa ja aivan eri­tyis­es­ti Suomen osu­ut­taa siinä. 

    Mielestäni poli­it­tisil­la päätök­sil­lä ei pitäisi lainkaan pyrk­iä vaikut­ta­maan siihen, mitä vil­jel­lään ja mis­sä. Jos maat­alout­ta halu­taan tukea, niin tuki pitäisi kai kohden­taa niin, että sil­lä tasoite­taan sel­l­aisia ongelmia, joi­ta markki­nat eivät ratkaise. Eli jos joku elin­tarvike pilaan­tuu tai muuten on type­r­ää tai jär­jetön­tä kul­jet­taa pitk­iä matko­ja (sok­eri ei todel­lakaan ole täl­lainen!), sen paikallista tuotan­toa voi olla järkevää sub­ven­toi­da. Uskon myös, että saat­taa olla sosi­aalis­es­ti järkevää sub­ven­toi­da joitain elin­tarvikkei­ta niiden ter­veel­lisyy­den tms. perus­teel­la, mut­ta sok­eri ei ole kyl­lä tähänkään mitenkään istu.

    Luulen, että kansalais­ten “enem­mistö” sanoo tästä mielip­i­teen­sä sen kum­mem­min miet­timät­tä ja kuvit­telee, että EU on jotenkin kieltämässä sok­erin vil­jelemisen Suomes­sa, vaik­ka tosi­asi­as­sa kyse on siitä, ettei verovaroista enää mak­se­ta nau­ret­tavia kor­vauk­sia siitä, että ihmiset saa­vat suo­ma­laista sok­e­ria halvalla!

  3. “Muu­tos voi lähteä vain vähem­mistöistä, jot­ka joskus onnis­tu­vat vaku­ut­ta­maan riit­tävän määrän muita.”

    Päteeköhän tämä sama huomio myös ilmas­ton­muu­tok­seen ja päästökauppaan?

    Onko sok­er­i­ju­urikas siis todel­lakin sel­l­ainen uhanalainen lajike, jota ei maail­mal­ta saa ostet­tua jonkun mah­dol­lisen kri­isin yhtey­dessä — tätäkö Suomes­sa pelätään? Lop­puuko todel­la sok­er­i­ju­urikas ensim­mäis­ten joukos­sa, vaik­ka osta­ja latoisi seteleitä ja kranaat­te­ja afrikkalaisen heimo­jo­hta­jan pöytään? Mikä se mah­dolli­nen kri­isi voisi olla, kun kaik­ki juuri kil­van opet­ti­vat, että ympäristömme koos­t­uu posi­ti­ivi­sista mah­dol­lisuuk­sista eikä agres­si­ivi­sista uhista.

  4. Het­ki­nen nyt! Siis ihan tosis­sasi ehdo­tat, että alamme kul­jet­taa perus­raa­ka-ainet­ta toiselta puolelta maa­pal­loa. Mis­sä nyt on vihreä aja­tus lähi­tuotan­non ekolo­gias­ta? Ja mik­si ihmeessä teis­sä kaupunkivihreis­sä on niin syväl­lä halu kitkeä maat­alous Suomes­ta pois. Tot­ta on kyl­lä, että sok­erin tuotan­to Suomes­sa ei ole kus­tan­nuste­hokas­ta. Näistä keskusteluista kuitenkin aina uno­htuu tuot­ta­jan näkökul­ma. Miten ihmeessä sok­er­i­ju­urikkaan vil­jeli­jä voi yhtäkkiä alkaa kokon­aan jonkun toisen tuot­teen vil­jeli­jäk­si, jos hänen tuotan­toin­fra (koneet, väli­neet, raken­nuk­set) on han­kit­tu juuri esimerkik­si sok­er­i­ju­urikkaan vil­je­lyä varten? Ei maanvil­jelyssä voi­da muut­taa mieltä yhtä nopeasti kuin kau­pas­sa valit­taes­sa tuotet­ta. Kuka ja kenen rahal­la koulut­taa maanvil­jeli­jät uusien raa­ka-ainei­den vil­jeli­jäk­si. Kuka mak­saa koko tuotan­toin­fran muuntamisen?

    Olen kyl­lä samaa mieltä Soin­in­vaaran kanssa siitä, että koti­maisen vil­jan tuotan­toa voisi nos­taa, eri­tyis­es­ti elvyt­tää ruki­in vil­je­lyä. Jos päätetään viedä sok­er­in­tuotan­to Suomes­ta pois, ei siihen sitoutunei­ta vil­jeli­jöitä saa kuitenkaan jät­tää oman onnen­sa nojaan. He ovat ryhtyneet sok­erin sopimusvil­jeli­jöik­si, mut­ta nyt sopimuk­set pure­taan yksipuolis­es­ti, kysymät­tä miten tämä vaikut­taa hei­dän elinkeinoon­sa ja ammatinharjoittamiseen.

    Tuskin ketään muu­ta ammat­tiryh­mää kohdel­laan Suomes­sa näin yli­olkaises­ti ja ylen kat­soen. No , ehkä ter­vey­den­huol­lon ammat­ti­laiset ovat samas­sa veneessä työ­nar­vos­tuk­sen ja palkkauk­sen näkökul­mas­ta katsoen. 

    Entä jos sin­un ammat­ti­tutk­in­tosi ja työkoke­muk­sesi mitätöitäisi­in sään­nöl­lis­es­ti muu­ta­man vuo­den välein?

  5. Sok­er­invil­jeli­jöille kai mak­se­taan aika suuri luop­umisko­r­vaus. Se mitä Suomes­sa pelätään on, että he hyväksyvät tuon kor­vauk­sen ja sik­si aio­taan käyt­tää kymme­nen miljoon­aa euroa sok­er­invil­je­lyn kansal­liseen tukeen — tukeen, jota ei saa, jos vil­jelee jotain hyödyllistä.

    Huolto­var­muus­pe­rus­teet eivät päde sok­er­i­ju­urikkaaseen, kos­ka sok­e­ria jos mitä on help­po varastoida. 

    Kaupunki­laisjär­jen mukaan maat­aloustuen pitäisi pääosin olla neu­traalia hehtaaer­itukea joka on yhtä suuri sok­er­ille kuin ruki­illekin. Ja vapaa tuon­ti. Sil­loin markki­nat löytäi­sivät oikean ratkaisun. Tästä oikeas­ta ratkais­us­ta voi poike­ta huolto­var­muu­den hyväk­si, mut­ta se merk­it­sisi, että ruista tuet­taisi­in enem­män kuin sok­e­ria, kun nyt tapah­tuu toisin päin.

    Kun sok­eri jalol­ste­taan paikan pääl­lä sok­erik­si, ei sen rah­taami­nen laivoil­la Afrikas­ta ole lainkaan niin epäekol­o­gista kuin jalosta­mat­toman sok­er­i­ju­urikkaan rah­taami­nen rekoil­la Itä-Suomes­ta Säkylään.

    Islannis­sa muuten vil­jel­lään banaa­nia. Mik­sei meilläkin?

  6. Mik­si Osmo lääke­markki­noil­la et usko markki­noiden tehokku­ut­ta ohjaavaan voimaan, mut­ta maat­aloudessa uskot?

  7. Lääke­markki­nat eivät ole mitään markki­nat, kos­ka poti­las saa läk­keen (kallin lääk­keen siis) ilmaisek­si. Se on markki­nana sama kuin kansalai­seille annet­taisi­in kuukausiko­rt­ti Stockmannille.

  8. Ilmeisen väärin­muo­toil­tu kysymys. Koi­tan olla täsmällisempi:
    Mik­si mielestäsi Suomes­sa ei voitaisi siir­tyä sel­l­aiseen ter­vey­den­huoltoon, jos­sa poti­las ei saisi ilmaisek­si kalli­ita lääkkeitä, vaan annet­taisi­in markki­noiden ohja­ta kysyn­tää ja tar­jon­taa? Kuin­ka mielestäsi maat­alous­tuotan­toa voi pitää markki­nana, joka voidaan laskea globaalin kil­pailun käsi­in, jos lääke­huoltoa ei voi­da? Eikö maat­aloudessa val­tio ohjaa sekä panos­ten (raaka­maan­hin­nan muo­dos­tu­mi­nen) että tuo­to­sten (met­sä- ja vil­jelys) hin­noit­telua vas­taaval­la taval­la? Mikä nämä mielestäsi erottaa?

  9. Olisi hyvin epä­sosi­aal­ista, jos meil­lä ei olisi julk­ista ter­vey­den­huoltoa EIKÄ sairaus­vaku­u­tus­ta. E kan­nat­taisi olla sairas. Lääk­keet voivat mak­saa kym­meniä tuhan­sia euro­ja vuodessa. Poti­lasan vas­tu­ul­la nämä kus­tan­nuk­set eivät ole mis­sään teol­lisu­us­maas­sa. Vaku­u­tusy­htiön kanssa on samal­la taval­la: kun vaku­u­tusy­htiö mak­saa, se halu­aa päät­tää mitä lääkkeitä se kor­vaa ja mitä ei.

  10. Jos yksilö velvoitet­taisi­in itse hoita­maan sairaus­vaku­u­tus, meille syn­ty­isi kil­paile­via jär­jestelmiä. Osas­sa vaku­u­tusy­htiöt mak­saisi­vat jonkun hoidon ja toises­sa ei. Osas­sa ter­vey­den­huoltoa tar­joa­vat palvelun­tuot­ta­jat antaisi­vat kil­pail­e­vaa hoitoa — osas­sa ei. Yksilö­ta­sol­la olisi poti­lai­ta jot­ka kär­si­sivät, ja poti­lai­ta jot­ka hyö­ty­i­sivät. Tätä tilan­net­ta ei kukaan ole Suomes­sa koskaan tutk­in­ut. Nyt koko ter­vey­den­huol­lon joht­a­mi­nen on viety poti­laan ulot­tumat­tomi­in. Hyvä esimerk­ki on koulu­ruokailu, jos­sa mak­sa­ja ei mitenkään pysty kon­trol­loimaan han­kit­tavaa tuotet­ta, ja selvi­tys­ten mukaan koulu­ruo­ka on pahanmakuista.

    Mut­ta jätit vas­taa­mat­ta varsi­naiseen kysymyk­seen: kuin­ka maat­alous ja lääke­huolto eroa­vat toi­sis­taan niin oleel­lis­es­ti, että toisen olet, ja toista et, valmis laske­maan globaali­in kilpailuun?

  11. Ruoan lähi­tuotan­to on tietysti ceteris paribus ekol­o­gisem­paa kuin sen tuot­ta­mi­nen kaukana ja rah­taami­nen. Mut­ta ceteris paribus ei päde, kos­ka mon­en ruo­ka-aineen tuot­ta­mi­nen on tääl­lä niin toiv­ot­toman kit­u­lias­ta, että sen kan­nat­tavak­sitekem­i­nen mak­saa hirvittävästi. 

    Jos se mak­saa paljon, se raha menee johonkin. Tääl­lä Suomes­sa se menee lan­not­teisi­in, trak­torin polt­toaineeseen, raa­ka-aineen (juurikkaan) kuskaamiseen ympäri maa­ta ja — vaik­ka ilkeältä kuu­lostaakin — maanvil­jeli­jöi­den elin­ta­son kohot­tamiseen. Logis­ti­ik­ka yms. kulut­taa luon­non­va­ro­ja myös. Korkeampi elin­ta­so näkyy korkeam­pana kulu­tuk­se­na — myös muun kuin sen “ekol­o­gisen” lähiruoan. Toki se on muil­ta pois ja voi siten ollakin ekol­o­gista (kun ei kaupungeis­sa korkeampi­en vero­jen vuok­si ihan yhtä paljon ajel­la mer­sul­la jne.), mut­ta ei se mitenkään yksiselit­teis­es­ti niin mene, että kympin lähiruo­ka on ekol­o­gisem­paa kuin vitosen afrikkalainen ruoka. 

    Pääsään­töis­es­ti markki­noiden toim­intaa kan­nat­taa kor­ja­ta sil­loin, kun markki­nat eivät tuo­ta sitä, mitä halu­taan, sosi­aal­i­sista tai poli­it­ti­sista syistä. En oikein ymmär­rä, mitä sok­erin koti­mainen tuotan­nos­sa on sel­l­aista, että sitä sosi­aal­i­sista syistä halu­taan. Poli­it­tis­es­ti ymmär­rän, kos­ka “niin on jos siltä näyt­tää”, ja ilmeis­es­ti soker­itukien vas­tus­tamis­es­ta on onnis­tut­tu tekemään jotenkin “epäisän­maal­lisen” näköistä.

    Sitä en ymmär­rä, mik­si tiedo­tusvä­li­neet lähtevät siihen mukaan.

  12. Markus sanoi:

    “Hyvä esimerk­ki on koulu­ruokailu, jos­sa mak­sa­ja ei mitenkään pysty kon­trol­loimaan han­kit­tavaa tuotet­ta, ja selvi­tys­ten mukaan koulu­ruo­ka on pahanmakuista.”

    Lain­aus päättyi.

    Eri puo­lil­ta maail­maa tul­laan kat­so­maan suo­ma­laista koulu­ruokailua, jota pide­tään maail­mal­la esimerkil­lis­es­ti jär­jestet­tynä. Toinen asia on se, mitä on ylipäätään mah­dol­lista saavut­taa niin pienel­lä rahamääräl­lä kuin koulu­ruokaan on osoitettu.

  13. Hieno huo­ma­ta, että blo­gia luke­vat val­is­tuneet ihmiset ovat hyvin suurelta osin yhtä mieltä siitä ettei Suomen tämän­hetkisessä maat­alous­poli­ti­ikas­sa ole jär­jen hiventäkään.

    Lähel­lä ja kaukana tuote­tun ruuan ekol­o­gisu­u­den pun­nitemiselle olisi hyvin yksinker­tainen ja markki­nae­htoinen väline, jos se vain otet­taisi­in käyt­töön. Nimit­täin polt­toainei­den hait­tavero­tus. Jos Suomes­sa myytävi­in polt­toaineisi­in (ja kaikki­in mui­hinkin perusen­er­giantuotan­nos­sa tarvit­tavi­in raa­ka-aineisi­in) lätkäistäisi­in polt­toaineen ympäristölle aiheut­ta­maan vahinkoon ver­ran­nolli­nen vero, niin ekol­o­gisu­us näky­isi tuot­tei­den hin­nois­sa. Ulko­mail­ta tuo­duille tuot­teille pitäisi lait­taa niiden tuotan­non kuor­mit­tavu­u­teen ver­ran­nolli­nen vero, ellei veroa ole jo lähtö­maas­sa mak­set­tu saman­su­u­ruise­na (tai suurem­pana) kuin mikä se on Suomessa.

  14. Vaik­ka olisi peri­aat­teessa sitä mieltä, että kehi­tys­maid­en sok­er­in­tuon­tia ei saisi estää, niin ongel­ma tässä EU:n maat­alous­poli­ti­ikas­sa on se, ettei vai­h­toe­htoina ole suo­ma­lainen tuet­tu tuotan­to ja vapaakauppa. 

    Käytän­nössä EU:n puit­teis­sa joudu­taan val­it­se­maan tue­taanko verovaroin suo­ma­laista (koko union­in laa­juista) vai keskieu­roop­palaista tuotan­toa. Peri­aat­teessa­han sok­er­invil­je­ly ei Suomes­sa olisi vält­tämätön tuotan­to­haara, ei maaseudun elin­voiman tai minkään muun per­in­teisen perustelun kannal­ta, mut­ta jos Suomes­sa luovu­taan omas­ta tuotan­nos­ta, pitäisi meil­lä olla mah­dol­lisu­us ostaa sok­eri vapaasti maail­man­markki­noil­ta eikä suo­ma­laisen veron­mak­sa­jan pitäisi joutua osal­lis­tu­maan keskieu­roop­palaisen tuotan­non tukemiseen. Ei keskieu­roop­palainen tuotan­to liioin ole järkevää troop­pis­ten maid­en tuotan­toon verrattuna. 

    Jos EU:n maat­alous­poli­ti­ikkaa annetaan tehdä Ran­skan ehdoil­la, jää Suomelle todel­li­nen mustapekka. Meiltä katoaa oma tuotan­to, mut­ta mak­samme maat­alous­tukea Ran­skaan, emmekä saa ostaa tuot­tei­ta sieltä, mis­sä niitä halvim­mal­la myy­dään. Kun EU jokat­a­pauk­ses­sa har­joit­taa pro­tek­tion­ista maat­alous­poli­ti­ikkaa, niin Suomen ei ole järkevää uhrautua Ran­skan hyväk­si. Jos oikeana vai­h­toe­htona olisi sok­er­in­tuotan­non avaami­nen oikeaan maail­man­laa­juiseen kil­pailu­un ja kaikkien soker­itukien pois­t­a­mi­nen, olisi Soin­in­vaaran ajat­telu hyväksyttävämpää.

  15. On se vaan kum­ma, että pitää aina olla etäisyyt­tä päivän­poli­ti­ikkaa, jot­ta voi ja uskaltaa tarkastel­la myös asioi­ta hiukan vai­h­toe­htois­es­ti. Kuten tässä blo­gis­sa on nyt käsitel­ty tätä kuu­luisaa sokerijupakkaa.
    Julkises­sa medi­as­sa asi­aa on kom­men­toitu kuten se olisi Suomelle kohtalon kysymys ja koko EU:n jäsenyys olisi nyt vaakalau­dal­la. Mitään järkevää keskustelua ja kri­it­tistä arvioin­tia ei poli­itikko­jen tahol­ta ole saatu aikaan. 

    Ain­oas­taan Timo Soi­ni on hyö­dyn­tänyt tilanteen, ja päässyt oikein kun­nol­la pop­ulis­tisel­la retori­ikalla EU:n kimpuun.

  16. “Antti­la muis­tut­ti, että maat­alous­min­is­ter­iö on valmis korot­ta­maan sok­er­i­ju­urikkaan kansal­lisen hehtaar­ituen mak­simi­ar­voon­sa eli 350 euroon hehtaarilta.”
    Helsin­gin Sanomat 29.9.2007

    Olisi jo aika ymmärtää, että mah­dol­lista soker­itukea ei todel­lakaan mak­sa EU, vaan suo­ma­laiset ihan itse. Tämä ei taa­tusti ole keskiver­to­suo­ma­laisen edun mukaista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.