Toimihenkilöunioni ja työaika

Toim­i­henkilöu­nioni kysyi jäsenistöltään, kumpaa nämä arvosta­vat enem­män: viit­tä vapaapäivää lisää vuodessa vai kah­den pros­entin palkanko­ro­tus­ta. Tämä on sikäli oikein kysyt­ty, että molem­mat mak­sa­vat yhtä paljon. Selvä enem­mistö, 68 pros­ent­tia, aset­ti vapaa-ajan palkanko­ro­tuk­sen edelle.

Niin­pä toim­i­henkilöu­nioni ilmoit­ti tavoit­tel­e­vansa 40 tun­nin — siis viikon — lyhen­nys­tä vuos­i­työaikaan. Lehti­ti­eto­jen mukaan työ­nan­ta­jat ovat asi­as­ta aivan eri mieltä ja halu­aisi­vat piden­tää työaikaa. Mitähän siel­lä Eteläran­nas­sa oikein ajatel­laan? Kai sen jokainen ymmärtää, että mitä lyhyem­pi työai­ka, sitä virkeäm­min ihmiset tekevät työtä. Mai­leri juok­see nopeam­min kuin mara­toonari. Mitä se työ­nan­ta­jalle kuu­luu, miten työn­tek­i­jät arvosta­vat vapaa-aikaa suh­teessa palkkaan, kun­han lyhen­tävät työaikaansa oma­l­la kustannuksellaan.

On hyvä, että toim­i­henkilöu­nioni pyrkii nou­dat­ta­maan enem­mistön tah­tia. Mik­si tehdä onnel­lisik­si vain 68 pros­ent­tia jäsenistöstä, kun voisi tehdä onnel­lisek­si 100 pros­ent­tia. Voisi­han valin­nan jät­tää työn­tek­i­jälle itselleen. Mik­si työa­jan pitäisi olla kaikille sama. Se, joka halu­aa koro­tuk­sen mielu­um­min vapaa-aikana, saisi ottaa sen vapaa-aikana, ja se, joka halu­aa mielu­um­min rahaa, voisi tehdä entisen pitu­ista työvuot­ta. Työe­htosopimuk­seen pitäisi vain kir­joit­taa oikeus valita.

Valin­nanoikeus toimisi, jos työ­nan­ta­ja olisi samaa mieltä. Jos työ­nan­ta­ja halu­aa päät­tää työn­tek­i­jöi­den­sä puoles­ta näi­den elämän­valin­noista, on ris­ki, ettei valin­nan­va­paus toteudukaan. Toim­i­henkilöu­nioni var­maankin tun­tee oman vahvuuten­sa ja heikkouten­sa työpaikkatasolla.

PS. Tutus­tu kir­joi­hi­ni klikkaa­mal­la tästä.