Pitäisikö peruskoulussa järjestää valtakunnallisia kokeita, kuten muissa Pohjoismaissa?
Kasvatustieteilijät ovat voimakkaasti vastaan. Heidän mielestään laajan oppimisen sijaan ponnistelut suuntautuisivat kokeessa pärjäämiseen niin kuin lukoissa opiskellaan, jotta pärjättäisiin ylioppilaskirjoituksissa. Sitä saadaan mitä mitataan.
Tämä voi olla hyvä argumentti tai sitten ei. Kokeista on selvää haittaa, jos niissä mitataan jotain epäolennaista. Jos taas kokeet mittaisivat hyvin sitä mitä niiden pitäisi mitata, tähtääminen kokeisiin ei olisi niin huono asia. Parempi kuin se, ettei ponnistella minkään päämäärän eteen.
Oppimistulosten huononeminen näyttää tulleen vähän yllätyksenä ja lähinnä Pisa-testien kautta. Siltä se ainakin julkisuudessa näyttää. Voi tietysti olla, että opetushallituksessa asia oli huomattu aiemmin, mutta salattu. Se ei mitenkään paranna asiaa.
Jos halutaan vain seurata kehitystä ja tutkia, miten tehdyt uudistukset vaikuttavat oppimistuloksiin, otantatutkimus riittää, eikä kaikkia pidä alistaa kokeeseen, kuten Hannu Tuominen (tapasimme Interrail-matkallamme välillä Riika ‑Bialystok) kirjoitti Hesarissa. Tämä toimii, jos metodi osataan. Olen nyt vähän inhottava, mutta en oikein luota kasvatustieteilijöiden metodiosaamiseen. Maassa on yli 130 kasvatustieteiden professoria, jotka eivät saaneet selvitetyksi, onko lahjakkaalle koululaiselle hyötyä eliittilukiosta, jossa kaikki muutkin oppilaat ovat hyviä. Tarvittiin Mikko Silliman selvittämään asiaa ekonomistien käyttämillä metodeilla ennen kuin tulos selvisi: ei ole sanottavaa hyötyä.
Ennen kaikkea tällainen tutkimus pitäisi myös tehdä ja siitä pitäisi jopa tehdä jatkuva seuranta. Ei ymmärtääkseni ole tähän asti koettu tarpeelliseksi. Ei voi olla niin, että huomaamme ongelmat vasta Pisa-tutkimuksista.
Muut argumentit valtakunnallisia kokeita kohtaan eivät ole yhtä vakuuttavia. Saadaan koulukohtaisia tuloksia siitä, missä opetetaan hyvin ja missä huonosti ja mikä pahinta, saadaan selville myös ketkä opettajat opettavat hyvin ja ketkä huonosti.
Ymmärrän, että OAJ pitää aina opettajan puolta, mutta uskallan olla silti eri mieltä. Jos työhönsä huonosti soveltua opettaja vaikuttaa satojen oppilaiden osaamisen, on parempi etsiä hänelle toinen työpaikka.
Mutta sitten valtakunnallisissa kokeissa on toinenkin puoli. Pääsy lukioon ratkaisee monen nuoren loppuelämän. On kohtuutonta, että pääsykriteerinä käytetty peruskoulun päästötodistus on niin kyseenalainen kuin se nyt on. Samalla osaamisella saa toisessa koulussa aivan erilaisen todistuksen kuin toisessa.
Tämä on vakava oikeusturvakysymys, eikä se ratkea oikein kuin valtakunnallisella kokeella.