Taas Interraililla

Olemme taas vai­mon kanssa Interrail-matkalla.

Sun­nun­taina 4.10 menimme laival­la Tallinnaan ja sieltä bus­sil­la Riikaan. Bus­si­mat­ka ei mak­sanut juuri mitään, mut­ta mat­ka oli puudut­ta­va. Juna on paljon mukavampi.

Riias­ta jatkoimme Vil­naan, olimme siel­lä kak­si yötä ja jatkoimme Puo­laan Bia­lystoki­in. Riian ase­mal­la yhy­timme Leena Brandtin ja Han­nu Tuomisen, jot­ka oli­vat niin ikään menos­sa Vil­nan kaut­ta Bia­lystoki­in ja olimme jopa varan­neet samat hotellit.

Vil­na oli osin ihan muka­va, mut­ta selvästi köy­hempi kuin Kau­nas, jota kaut­ta min­un juna- ja pyörä­matkat ovat menneet.

Bia­lystok oli tyyp­illi­nen itäpuo­lalainen kaupun­ki, jos­sa oli pieni kort­teli van­haa kaupunkia. Ei siitä sen enempää.

Bia­lystok­ista jatkoimme Krako­vaan ja vietimme siel­lä kak­si yötä ja Krako­vas­ta Slo­va­kian puolelle Bratislavaan.

Bratislavas­ta matkailu­sivus­to ker­toi, ettei tur­isti tarvitse joukkoli­iken­net­tä, kos­ka ei ole mitään syytä pois­tua van­has­ta kaupungista. Sen ulkop­uolel­la ei ole mitään nähtävää.

Mei­dän hotel­limme ei ollut van­has­sa kaupungis­sa ja pian ymmär­simme, mitä matkailu­sivus­ta tarkoit­ti. En tiedä, myikö Smith-Polvi­nen Helsin­gin hylkäämän liiken­nesu­un­nitel­man Bratislavaan, mut­ta pahasti auto­jen ehdoil­la kaupun­ki on raken­net­tu. Jos joku hala­jaa Helsin­gin kaavoit­tamista enem­män autoil­i­joiden ehdoil­la, kan­nat­taa käy­dä Bratislavas­sa kat­so­mas­sa, mitä siitä seuraa.

Kävimme syömässä Tona­van var­rel­la. Menimme sinne bus­sil­la, Jouduimme aja­maan 550 metriä ohi kohteen. Lähempänä olisi ollut pysäk­ki, mut­ta kaupunki­mo­tarin vääräl­lä puolel­la, eikä kaupunki­mo­tarin yli päässyt kuin kilo­metrin välein. Näin oli myös hotel­limme kan­na. Se oli 180 metriä rautatiease­mal­ta, mut­ta matkaa oli 800 metriä, kos­ka tien yli ei päässyt.

Kun elämä ilman auto­ja on tehty mah­dot­tomak­si, auto­ja on paljon.

Olimme osta­neet Inter­rail-lipun 1. luokkaan, kos­ka hin­taero on mitätön, suh­teessa matkan mui­hin kus­tan­nuk­si­in, mut­ta usein 1.luokka on ollut täysi ja olemme joutuneet toiseen luokkaan. Se on hai­tan­nut suun­nitelmi­ani kir­joit­taa junas­sa. Näin myös koh­ta alka­val­la matkalla Budabestiin.

Kävimme kaikissa kaupungeis­sa ratik­ka-ajalelul­la ajaen lin­jan päähän, mis­sä se sit­ten olisikin ja tulimme takaisin. Eivät ne betonilähiöt ole miel­lyt­täviä paikko­ja mis­sään. Suo­ma­laiset lähiöt alkoi­vat tun­tua jopa viihty­isiltä. Mut­ta olim­mekin kaupungeis­sa, joil­la on sosial­isti­nen historia.

Kaikissa käymis­sämme kaupungeis­sa van­ha kaupun­ki oli urbaanin elämän kiis­ta­ton keskus.