Halusin sanoa, että ilmastopolitiikka on entistä tärkeämpää

Kir­joituk­seni ilmastopes­simis­mistä on ymmär­ret­ty osit­tain väärin. Se, että  kir­joi­tus on ymmär­ret­ty väärin, on min­ulle osoi­tus siitä, että olen kir­joit­tanut huonosti.

En mis­sään tapauk­ses­sa halun­nut sanoa, ettei mitään enää kan­na­ta tehdä. Päin­vas­toin. Jokainen lisäaste maa­pal­lon läm­pöti­laan on paljon haitallisem­pi kuin edelli­nen aste eli toimen­piteet tule­vat aina vain tärkeäm­mik­si. Yritin sanoa, että on varaudut­ta­va vakavi­in han­kali­in seu­rauk­si­in ja siihen, että olo­suh­teet muut­tuvat kaoot­tisik­si ja vaikeik­si ennustaa.

Aivan kum­malli­nen on tulk­in­ta, että ajatuk­seni tuk­isi niitä, joiden mukaan mitään ihmisen aiheut­ta­maa ilmas­ton­muu­tos­ta ei olisikaan.

Myön­nän liioitelleeni vah­vasti posi­ti­ivisia takaisinkytken­töjä eli sitä, että ikiroudan alta ja val­tameristä vapau­tu­isi val­tavasti metaa­nia ja hiilid­iok­sidia. Tieteel­lisen käsi­tyk­sen mukaan tätä tapah­tuu, mut­ta ei siinä mit­takaavas­sa ja sil­lä nopeudel­la kuin oletin. Tosin tuo viralli­nen käsi­tys perus­tuu siihen opti­mis­mi­in, että ihmiskun­ta pyrk­isi tor­ju­maan ilmas­ton­muu­tos­ta. Kun seu­raa poli­it­tista kehi­tys­tä vaikut­taa siltä, että ilmas­ton­muu­tok­sen tor­ju­misek­si aio­ta tehdä käytän­nössä mitään. Päästö­jen lisään­tymis­vauh­tia on vähän hillit­ty, mut­ta päästöt eivät ole alen­tuneet eivätkä tule alen­e­maan nykynäkymien mukaan.

Alen­t­a­mi­nen olisi teknis­es­ti mah­dol­lista, mut­ta näyt­tää ole­van poli­it­tis­es­ti mahdotonta.

Kat­sokaa nyt vaik­ka, mitä Sak­san Afd asi­as­ta sanoo, jos ette kiin­nitäkään huomio­ta siihen, mitä Orpon hal­li­tus on tekemässä. Minä ole­tan, että maa­pal­lon keskiläm­pöti­la nousee selvästi yli kolme astet­ta, jol­loin ikiroudan sulami­nen tapah­tuu vas­taavasti nopeammin.

Kir­joituk­seni oli siis tarkoitet­tu suurek­si syytök­sek­si niitä ”mei­dän jäl­keemme veden­paisumus” ‑päät­täjiä kohtaan, jot­ka ovat romut­ta­mas­sa ilmastopoli­ti­ikkaa ja tuhoa­mas­sa elämän edellytyksiä.

Olisi luul­lut, että tämän kesän koke­muk­set oli­si­vat saa­neet euroop­palaiset päät­täjät tiuken­ta­maan ilmastopoli­ti­ikkaa, mut­ta nämä lisä­sivätkin tavoitel­tu­ja hiilid­iok­sidipäästöjä kahdel­la mil­jardil­la ton­nil­la vuo­teen 2040 men­nessä. Kau­ni­ita koru­lau­sei­ta ei perut­tu, mut­ta koru­lau­seista ei ole mitään hyötyä.

Peru­songel­ma tietysti on, että ilmas­to-ongel­ma on totaalisen globaali, jol­loin jokainen maa voi ajatel­la, ettei mei­dän tekemisil­lämme ole väliä. Muut tor­jukoot ilmas­ton läm­pen­e­mistä. Näin myös Suomes­sa, vaik­ka Suo­mi kuu­luu henkeä kohden las­ket­taes­sa tässä asi­as­sa maa­pal­lon pahiksiin.

Yhteen­ve­t­ona, ilmastopoli­ti­ik­ka on koko ajan tärkeäm­pää, mut­ta valitet­tavasti on varaudut­ta­va erit­täin vakavi­in ongelmi­in ja niihin sopeutumiseen.