Olen pitkään välttänyt tämän sanomista ääneen, koska olen pelännyt sen vain pahentavan asiaa.
Sanon sen nyt kuitenkin: en enää usko, että ihmiskunta tulee pysäyttämään ilmastonmuutosta.
Lähestymme keikahduspistettä, jonka jälkeen luisua ei voi enää pysäyttää vaikka tekisi mitä. Ilmasto lämpenee niin, että arktisten alueiden ikirouta sulaa ja vapauttaa niin valtavan määrän metaania, että se on menoa – on vaikka ihmiskunta lopettaisi omat päästönsä silloin kokonaan. Tuhon täydentää valtamerien lämpeneminen. Niissä on valtavan paljon metaanijäätä sen slisäksi että lämpenevistä meristä purkautuu liuennutta hiilidioksidia vähän samasta syystä kuin lämpimästä vichy-pullosta.
En väitä, että olisi teknisesti mahdotonta vielä jarruttaa – en pysty sitä laskemaan. Voi olla, että jo tehdyt synnit nostavat lämpötiloja niin paljon, että keikahduspiste ylitetään vaikka tehtäisiin mitä, mutta voi olla, että vielä olisi mahdollista.
Pessimismini perustuu siihen, ettei ihmiskunta näytä aikovan tehdä juuri mitään.
Suomessa hallituksen mukaan ei ole rahaa oikein mihinkään paitsi tietysti polttoaineen hinnan alentamiseen ja siihen, että veroja alentamalla suositaan erittäin suuripäästöisten autonromujen tuomista Suomeen täällä loppuun ajettaviksi. Suomi on onneksi niin pieni maa, ettei tämä kaada ilmastopolitiikkaa, mutta Suomen tavoin käyttäytyvät muutkin maat.
Päättyneenä kesänä ilmastonmuutos osoitti Euroopassa tuhoisen voimansa, mutta se ei estänyt EU:ta romuttamaan ilmastopolitiikkaansa ja nostamaan kasvihuonepäästöjen tavoitemäärää kahdella miljardilla tonnilla vuoteen 2040 mennessä. Määrä vastaa Suomen vuosittaisia päästöjä 50 kertaisesti.
Puhumattakaan tietysti Yhdysvalloista, jossa valtio maksaa tuulivoimayhtiöille siitä, että ne jättävät suunnittelemansa tuulivoiman rakentamatta ja tekemää tilaa fossiilienergialle. Drill, baby drill.
Nämä kaikki poliittiset takaiskut saadaan joskus tulevaisuudessa ehkä kumotuksi, sillä ainahan tulee uusia vaaleja, mutta juuri nyt ei näytä hyvältä. Eikä meillä missään tapauksessa ole niin paljon aikaa.
Sitä paitsi pitää paikansa, että yhden maan ei kannata tehdä mitään, jos muut eivät tee mitään.
Millainen siis on tulevaisuus? En tiedä, mutta sen tiedän, että se tulee olemaan kaoottinen eikä vaihdannan lakeihin kannata luottaa. Kaikenlaista omavaraisuutta tulee lisätä