Väitän, ett tekoälystä voisi olla huomattavaa hyötyä terveydenhuollossa. Varotan, että en ole tarkistuttanut tätä tekstiä kenelläkään alan asiantuntijalla, eli tämä on tällaista entisen ministerin mutu-tuntua.
Olen oppinut, että tekoälyn ja muuten vain älykkään ohjelman ero on tekoälyn kyvyssä oppia kokemuksistaan. Viimeaikaisessa keskustelussa tämä ero on hiipinyt ja tekoälyksi kutsutaan myös muuten vain älykkäitä tietokoneohjelmia. Tässä kirjoituksessa en tee tätä eroa minäkään vaan puhun yhtä aikaa tekoälystä ja älykkään ohjelmoijan tuotoksista. Olennaista on miten ne toimivat.
Älykkään ohjelmoijan tuotoksessa on se hyvä puoli, että siinä tiedetään – ainakin ohjelmoija itse tietää – miten hänen ohjelmansa toimii. Tekoälystä sitä ei aina tiedetä.
Lääkärit puolustavat reviiriään
Lääkärit ovat olleet hyviä puolustamaan omia työmarkkinoitaan. He ovat aktiivisesti pyrkineet jarruttamaan lääkärien koulutuspaikkojen lisäämistä ja olleet hyvin jyrkkiä ammattikuntarajojen suhteen, jotta sairaanhoitajat eivät veisi heidän töitään.
Koulutusmäärien rajoittamiselle olen kuullut hyvän selityksen, joskaan en ole varma, että uskon siihen. Mikään ei tule niin kalliiksi kuin työtön lääkäri, sillä tämä tekee itsestään tarpeellisen ja terveydenhuollon menot sen kuin kasvavat. Ovathan kaikki ihmiset sairaita – jos joku ei ole sairas, häntä ei ole vain tutkittu tarpeeksi.
Koulutusmäärien rajoittaminen ei enää toimi, kun yli tuhat suomalaista opiskelee lääräreiki ulkomaisissa yliopistoissa – itse maksavina. Se sitä tasa-arvosta.
Lääkärit ovat myös estäneet esimerkiksi intialaisten lääkärien etäkäytön. Nämähän voisivat analysoida kuvia ja laboratoriotuloksia ja tehdä kaikkea muutan sellaista, joita lääkärit tekevät etänä.
Tekoäly olisi verraton apu esimerkiksi analysoimaan erilaisten seulontojen tuloksia. Se on analysoidessaan maanantaiaamuna yhtä virkeä kuin muinakin päivinä, eikä tarkkaavaisuus herkeä, vaikka yhtään osumaa ei ole tullut pitkään aikaan.
Patologin työt siirtynevät tekoälylle varsin nopeasti. Näin ainakin lääketieteen opiskelijat olettavat, eivätkä siksi erikoistu patologeiksi.
Tekoäly diagnoosin tekijänä
Entä voisiko tekoälylle antaa vastuuta diagnoosin tekemisessä? Se olisi siinä hyvä, usein jopa ihmistä parempi, mutta ei erehtymätön, ei ainakaan aluksi. Jostain syystä ajattelemme, että erehtyminen on inhimillistä, mutta koneen tekemää erehdystä emme hyväksy, vaikka kone tekisi virheitä vähemmän.
Ainakin aluksi tekoäly voisi olla lääkärin apuna ja ehdottaisi diagnoosia, jonka lääkäri sitten hyväksyy tai hylkää. Minä panisin koneen käyttämään Bayesiläisiä todennäköisyyksiä. Otettaisiin siis huomioon paitsi mihin sairauteen oireet ja laboratoriotulokset viittaavat myös se, kuinka yleisiä sairaudet ovat. Keskellä influenssaepidemiaa määriteltäisiin tauti influenssaksi, vaikka oireissa olisikin vähän denguekuumeen piirteitä. Minä ohjelmoisin koneen antamaan todennäköisyyden arvaukselleen. Useimmiten se olisi lähes sata. Jos se olisi epävarmempaa, vaikkapa 70 %, vastuu siirtyisi ihmiselle. Kone voisi myös kehottaa lääkäriä ottamaan lisää laboratoriotutkimuksia vähentääkseen epävarmuutta.
Jos tekoälyavusteiset diagnoosit toimisivat kunnolla ja luotettavasti, tekoälyn käyttäjä voisi olla myös sairaanhoitaja. Sairaanhoitajan osalta vaatimus tuolle Bayesiläiselle todennäköisyydelle voisi olla vähän korkeampi. Jos kone sanoo, en tiedä, tapaus pitäisi siirtää lääkärille.
Lääkärityöaikaa säästyisi valtavasti. Siksi tämä ei ehkä koskaan toteudu.
Nettiin tekoälyavusteiset diagnoosit tulevat joka tapauksessa. Ne ovat siellä lääkeyhtiöiden kustantamina ja ovat sikäli harhaisia, että suosittavat kyseisen lääkeyhtiön lääkkeitä kaikissa mahdollisissa tilanteissa.