Vakuuttavaa tekstiä maailman umpikujasta

Kuun­telin entisen BBC:n toimit­ta­jan David Atten­bor­ough­in kir­jan Yksi elämä, yksi pla­neet­ta – näke­mys ihmeel­lisen maail­mamme tulevaisuudesta.

Kir­ja sopi hyvin kuun­neltavak­si. E‑kirjaa selates­sani näin, että vielä parem­pi se olisi ollut luet­tuna, sil­lä kir­jas­sa on hieno­ja kuvia jot­ka tuo­vat syvyyt­tä sanomaan.

Davis Atten­bor­ough kier­si maail­maa BBC:n toimit­ta­jana, kunnes irtaan­tui tekemään omaa pro­jek­ti­aan globaali­na ajattelijana.

Kir­jas­sa on vaku­ut­tavaa ja vas­taansanoma­ton­ta tek­stiä siitä, miten ihmiskun­ta on viemässä luon­non ja sen mukana itsen­sä tuhoon. En ala tek­stiä refer­oimaan. Pitäisi refer­oi­da koko kir­ja. Se kan­nat­taa lukea tai kuun­nel­la itse.

Atten­bor­ough pain­ot­taa eri­tyis­es­ti alku­peräisen luon­non arvoa ja sen tuot­ta­maa hyö­tyä ihmiselle. Tämä kan­nat­taisi lukea myös niiden, joiden mielestä Suomen enti­sis­sä met­sis­sä on kaik­ki hyvin senkin jäl­keen, kun ne on hävitet­ty ja muutet­tu yhden puu­la­jin samanikäis­ten puiden plantaaseiksi.

Atten­bor­ough­in syn­tyessä vapaa­ta luon­toa oli kak­si kol­ma­sosaa maail­man pin­ta-alas­ta, nyt enää yksi kol­mannes ja pian ei yhtään.

Tämä osa kir­jas­ta on samal­la vaku­ut­tavaa ja masen­tavaa. Meitä on ker­ta kaikki­aan liian paljon, jot­ta voisimme elää maail­mas­sa vas­tu­ullis­es­ti. Olen pitänyt Suomen nopeaa syn­tyvyy­den alen­tu­mista ongel­mana, kos­ka se johtaa hyvin epäedulliseen ikä­jakau­maan. Oikeas­t­aan samaa toivoisi kaikille maail­man maille.

Mut­ta vaik­ka Suomen väk­iluku puolit­tuisi, suo­jelisim­meko puo­let metsäpinta-alasta?

Atten­bor­ough ei tyy­dy vain vala­maan pes­simis­miä vaan pohtii kor­jaus­toimen­piteitä. Niis­sä on monia mie­lenki­in­toisia ajatuk­sia, mut­ta valitet­tavasti en vaku­ut­tunut yhtä paljon kuin ongelmien maalailus­ta. Yri­tys­ten käyt­täy­tymi­nen ei muu­tu, vaik­ka BKT kor­vat­taisi­in parem­mal­la hyv­in­voin­ti-indikaat­to­ril­la, sil­lä eivät yri­tyk­set pyri mak­si­moimaan BKT:ta vaan omaa tulosta. Korkei­ta hait­tavero­ja ja päästökaup­paa siis eikä mitään donit­si-mallia. Liian moni maail­man­paran­ta­ja pohtii asi­aa siltä kannal­ta, mitä tek­isi, jos johtaisi maailmanhallitusta.

Atten­bor­ough puhuu paljon vil­li­in­nyt­tämis­es­tä. Se on vähän sama asia kuin ennal­lis­t­a­mi­nen, vain vähän radikaalimpaa. EU ajaa nyt ennal­lis­tamista, mut­ta kovin suo­peasti siihenkään ei suh­taudu­ta Suomessa.

Englan­nis­sa eräs suur­tila on luop­unut kan­nat­ta­mat­tomas­ta maat­alous­tuotan­nos­ta ja vil­li­in­nyt­tänyt maa-alueen­sa. Se pär­jää nyt parem­min tur­istien avul­la, jot­ka tule­vat kat­so­maan toinen tois­taan ihmeel­lisem­piä eläim­iä, jot­ka siis oli­vat enne tui­ki taval­lisia. Näin voi tehdä yksi tila, mut­ta sama ei onnis­tu samanaikaises­ti kaikilta.

Mut­ta kir­ja kan­nat­taa lukea tai kuunnella.