Hallitus katsoi hyväksi poistaa vuorotteluvapaan ja aikuiskoulutustuen.
Vuorotteluvapaan poistamisesta en voi urputtaa, koska meidän tarkoituksemme oli jo SATA-komiteassa ehdottaa sen postamista. Kun tieto tästä levisi eduskuntaan, kaikki eduskuntaryhmät – muistaakseni myös kokoomus – julistivat , että sitä ei missään tapauksessa saa poistaa.
Koko vuorotteluvapaa perustui alun perin väärään käsitykseen työmarkkinoista. Ajateltiin, että työtön ja työssä oleva voivat vaihtaa osaa niin, että työtön pääsee töihin ja työssä oleva vapaalle. Tässä kuviteltiin, että työpaikkojen määrä on jostain ulkoa annettu eikä sillä ole mitään tekemistä työn tarjonnan kanssa – ikään kuin olisi puhdas sattuma, että isoissa maissa on enemmän työpaikkoja kuin pienissä.Sitä myös käytettiin väärin. Kun joku halusi lähteä vuorotteluvapaalle, joku samassa paikassa työssä oleva irtisanottiin päiväksi ja palkattiin vuorotteluvapaan sijaiseksi heti ”jouduttuaan työttömäksi”. (Yksi päiväksi irtisanottu Hannu Hanhi onnistui pääsemään tällä tavalla mukaan perustulokokeiluun, mikä merkitsi hänelle melkoista tulonlisäystä.)
On vuorotteluvapaasta tietysti ollut myös hyötyä. Uusia ihmisiä on päästy työpaikoilla kokeilemaan, mutta jos tämä on tarkoitus, se voidaan toteuttaa sellaisenaan ja vain siihen tarkoitukseen rajautuen.
Sinänsä ihmisillä pitäisi olla oikeus pitää taukoa työelämästä, mutta itse maksaen. Yhteiskunta voisi tulla tähän vastaan sillä, että säästäminen vuorotteluvapaata varten olisi verotuksessa vähennyskelpoista ja näiden säästöjen syöminen verotettavaa tuloa. Nyt progressiivinen verotus toimii tässä vähän väärin.
Aikuiskoulutustukea olisi pitänyt korjata, ei lopettaa
Aikuiskoulutustuessa on ongelmia. Kaikki sen käyttö ei ollut perusteltua. Mutta kannattiko vähän löysin perustein jaettava tuki vain lakkauttaa sen sijaan, että sitä olisi korjattu? Näitä ”murskaksi vain” asioita jää hallituksen jäljiltä lukuisia.
Kukaan tuskin voi väittää, etteikö 50 vuoden työuralla pitäisi osaamista päivittäin ja oppia uutta.
Satosen mukaan siinä, että perushoitaja opiskelee kokiksi ja kokki perushoitajaksi, ei koidu mitään hyötyä. Hyödyksi ei siis lasketa tyytyväisempiä ihmisiä mutta ei myöskään motivoidumpia työntekijöitä. Kun elämänura pitää valita lapsena, moni voi valita väärin. Toinen vaihtoehto on lykätä valintaa viidellä vuodella, jotta tietäisi paremmin mitä elämältään haluaa. Sekin tulee kalliiksi.