MOT ker­toi maanan­taina, että Suomes­sa eräis­sä syöpä­tyypeis­sä syöpähoito­jen tulok­set mitat­tuna poti­laiden kuolleisu­udel­la ovat huonom­pia kuin muis­sa Pohjo­is­mais­sa. Poti­lail­la oli syövän havait­semisen jäl­keen vähem­män elin­vu­osia kuin muis­sa Pohjo­is­mais­sa. Tiis­taina asi­aa käsitelti­in A‑studiossa, jos­sa altavas­taa­ji­na oli­vat demarien sairaala­jo­hta­jataus­tainen kansane­dus­ta­ja Aki Lin­den ja kokoomuk­sen lääkärikansane­dus­ta­ja Mia Laiho.

A‑studiosta en koos­t­unut mitään, kos­ka min­ua kiin­nos­ta­vat syyt eivätkä syyl­liset ja toimit­ta­ja etsi syyl­lisiä. Yritän siis itse pähkäil­lä, mikä voisi olla tähän yllät­tävään tulok­seen syynä, sil­lä tähän saak­ka olemme pitäneet erikois­sairaan­hoitoa laadukkaana.

Tulokset kertovat menneestä ajasta

A‑studion syyl­lis­ten met­sästys ärsyt­ti min­ua jo sik­si, etteivät tämän vaa­likau­den päät­täjät voi olla edes teo­ri­as­sa syyl­lisiä havain­toon, kos­ka MOT:n esit­tämät tilas­tot ker­to­vat men­neestä ajas­ta. Tarkkaan en aineis­to­jen ikää tiedä, mut­ta ilmeis­es­ti pääosa tulok­sista on peräisin 2010-luvul­ta. Soteu­ud­is­tuk­sen kanssa sil­lä ei siis ole mitään tekemistä eikä edes nykyisen ”hyvän hal­li­tu­so­hjel­man” kanssa. Tästä ei siis myöskään Mia Lai­ho voi olla vas­tu­us­sa, vaik­ka min­ua kor­pe­sikin hänen oper­aa­tion­sa pienen­tää HUS:n bud­jet­tia taval­la, joka johti ilman muu­ta huonom­paan hoitoon.

Perusterveydenhuollon eriarvoisuus?

Ensim­mäi­nen hypo­teesi­ni on, että syynä on vaikeus päästä peruster­vey­den­huoltoon. Niin­pä syöpäepäi­ly syn­tyy myöhem­min ja lähete erikois­sairaan­hoitoon viivästyy, joten syöpä on ehtinyt kehit­tyä pitkälle, ennen kuin sitä ale­taan hoitaa. Tämä jo yksin vaikut­taa kyseiseen tilas­toon, vaik­ka se ei vaikut­taisi hoito­tu­lok­seen lainkaan. Kun syöpä havaitaan myöhem­min, aika löy­döstä poti­laan kuole­maan n tietysti myös lyhyem­pi. Mitä ilmeisim­min kuitenkin syövän myöhempi havait­sem­i­nen vaikut­taa  hoidon tulok­seen, kos­ka syöpä on ehtinyt kehit­tyä pidemmälle.

Noin 30 vuot­ta sit­ten rapor­toiti­in, että Suomen ter­vey­den­huolto on OECD-maid­en eri­ar­voisimpia, jos asi­aa mitataan mah­dol­lisu­udel­la ”nähdä lääkäriä”. Syynä tähän on tietysti peruster­vey­den­huol­lon  jakau­tu­mi­nen hyväo­sais­ten työter­veyshuoltoon ja huono-osais­ten terveyskeskuksiin.

Sen sijaan oikeus saa­da korkeata­soista erikois­sairaan­hoitoa tulota­sos­ta riip­pumat­ta on Suomes­sa maail­man tasa-arvoisimpia – siis kun on ensin saanut sen lähetteen.

Eräs HUS:n enti­nen hal­li­tuk­sen jäsen viestit­ti min­ulle, että HUS:ssa ihme­telti­in lähet­tei­den määrän vähen­e­mistä 2010-luvun lopus­sa. Olisi ollut kap­a­siteet­tia hoitaa enem­mänkin, mut­ta lähet­teitä ei tullut.

Arve­len, että syynä oli kun­tien halu säästää ter­vey­den­huoltomenois­sa. Lähete erikois­sairaan­hoitoon ei nimit­täin ole ilmainen, vaan hoi­dos­ta tulee tai siis tuli lasku kun­taan. Yksi­ty­is­lääkärit ja työter­veyshuolto sen sijaan sai­vat lähet­tää poti­laista ilmaisek­si – tai siis näi­denkin lähet­teistä tuli lasku kotikunnalle.

Ehdo­tus tutkimuk­sek­si: Tätä hypo­teesia voisi tes­ta­ta  sil­lä, että onko sosi­aalisel­la ase­mal­la vaiku­tus syöpähoito­jen onnistumiseen.

Kustannustehokkaan hoidon suosiminen?

Yksi syy voi olla sinän­sä perustel­tu keskit­tymi­nen kus­tan­nuste­hokkaisi­in hoitoi­hin ja kalli­iden ja teholtaan epä­var­mo­jen hoito­jen välttäminen.

Ihmishen­gen hin­ta on asia, jos­ta on vaikea keskustel­la. Jokin mak­sim­i­hin­ta on ter­vey­den­huol­los­sakin olta­va ihmishen­gelle. Jos ajat­telisimme, että elämä on kor­vaa­mat­toman arvokas­ta niin, että kaikkien muiden näköko­h­tien tulisi väistyä sen tieltä, meil­lä olisi liiken­teessä yleinen 30 km/h kat­tonopeus ja esimerkik­si tupakoin­ti olisi täysin kiellettyä.

Tieli­iken­teessä on asetet­tu hin­ta liiken­nekuole­malle, ter­vey­den­huol­los­sa las­ke­taan voitet­tu­ja ter­veitä elinvuosia.

Uudet tehokkaat syöpähoidot ovat kalli­ita ja sen lisäk­si tulok­sil­taan epä­var­mo­ja. Jos syöpähoito mak­saa 150 000 euroa ja tehoaa 10 %:n toden­näköisyy­del­lä, yhden säästet­ty ihmishen­gen hin­naksi tulee 1,5 miljoon­aa euroa. Paljonko olete­taan tule­van voitet­tu­ja elin­vu­osia, riip­puu poti­laan iästä. Täl­lainen hoito on hyvin kallista. Jos ter­vey­den­huol­lon bud­jet­ti on rajalli­nen, paljos­ta muus­ta hoi­dos­ta on luovut­ta­va yhden ihmishen­gen pelas­tamisek­si. Sen seu­rauk­se­na mui­hin sairauk­si­in voi kuol­la paljon useampi.

Julk­isu­udessa oli esil­lä 26-vuo­tias syöpään sairas­tunut, joka osti itse itselleen hoidon Sak­sas­sa ja pelas­tui. Hänel­lä voiti­in olet­taa elin­vu­osia ole­van jäl­jel­lä paljon, joten melko kalliskin hoito olisi ollut perustel­tua.  Min­un ikäisel­läni tilanne olisi toinen.

Ehdo­tus tutkimuk­sek­si: Onko kyse ter­vei­den elin­vu­osien hin­taan perus­tu­vas­ta pri­or­isoin­nista selviäisi siitä, kos­keeko ero myös nuo­ria syöpään sairas­tunei­ta. Uusien syöpälääkkei­den käyt­töti­las­tot valai­si­si­vat myös asiaa.

Saavatko edes saksalaiset hoidon ilmaiseksi?

Julk­isu­udessa ei muuten ole ker­rot­tu – tai ainakaan min­un korvi­i­ni ei ole osunut – olisiko tavalli­nen sak­salainen ollut oikeutet­tu tämän 26-vuo­ti­aan saa­maan hoitoon osana pakol­lista sairaus­vaku­u­tus­ta, vai olisiko sak­salais­tenkin pitänyt mak­saa se itse. Veikkaisin, että olisi pitänyt mak­saa itse, sil­lä bud­jet­ti­ra­joi­tus se on Saksassakin.

Myös min­un lähipi­iri­i­ni kuu­luu henkilö, jon­ka julki­nen ter­vey­den­huolto oli tuomin­nut menete­tyk­si, mut­ta joka osti itselleen lisää elin­vu­osia yksi­tyisessä suo­ma­laises­sa syöpäsairaalassa.

Muis­sa Pohjo­is­mais­sa kokon­aisu­us joka tapauk­ses­sa on tai on ainakin ollut syöpään sairas­tuneen kannal­ta edullisem­pi. Eipä tai­da olla muis­sa Euroopan mais­sa eikä ennen kaikkea Yhdysvalloissa.

Kun uusista kokeel­li­sista syöpähoidoista on saatu näyt­töä, niitä on otet­tu julkisen ter­vey­den­hoidon piiri­in. Niin­pä nuo MOT:issa ole­vat tiedot voivat olla myös yksinker­tais­es­ti vain vanhentuneita.

Lääkeyhtiöiden kanssa pitäisi neuvotella hinnasta

Tähän liit­tyy myös ratkaise­ma­ton taloudelli­nen peli monop­o­liase­mas­sa ole­van lääkey­htiön kanssa. Kuole­mal­ta pelas­ta­van lääk­keen voi hin­noitel­la aika korkeak­si patentin suo­jis­sa. Syöpälääk­keet kuu­lu­vat sairaalan – ei siis Kelan mak­set­taviksi. Suo­ma­lais­ten sairaaloiden tulisi muo­dostaa osta­ja­mo­nop­o­li, joka neu­vot­telisi myyjä­mo­nop­o­lin kanssa hin­nas­ta. Jos alen­nat­te hin­taa, me ostamme enem­män. Lääkkeis­sä on aika hyvä kate.

Min­ul­la on perus­palve­lu­min­is­terin ajal­tani koke­muk­sia täl­lais­es­ta neu­vot­telus­ta erään min­un mielestäni alikäyte­tyn lääk­keen maa­han­tuo­jan kanssa: jos alen­nat­te hin­taa 80 %, me ostamme 10 ker­taa enem­män. Te saat­te kak­si ker­taa enem­män rahaa ja me kymme­nen ker­taa enem­män ter­veyt­tä.  Maa­han­tuo­ja olisi suos­tunut, mut­ta lääkey­htiön pääkont­tori ei suostunut.

Taas voisi taas yrittää.

= = = =

Sinän­sä lääkepaten­tit ovat vihe­liäi­nen ongel­ma, joka johtaa hyvien lääkkei­den alikäyt­töön. Olen kir­joit­tanut tätä mon­een ker­taan, viimek­si Verde-lehdessä. Kir­joituk­sen voi lukea tästä