Sosiaaliturvan ongelmat (9) Tavoittelemani lopputulos

Emme vielä tiedä, mitä tekoä­ly elämällemme merk­it­see, mut­ta val­lit­se­va usko­mus on, että se lisää työn tuot­tavu­ut­ta merkit­tävästi. Läh­den tästä oletuksesta.

Elon Musk esit­tää, että tarvit­semme perus­tu­lon, kos­ka niin moni syr­jäy­tyy työelämästä. Min­unkin työkalu­pakissani on perus­tu­lo, mut­ta päin­vas­tais­es­ta syys­tä – jot­ta ihmiset eivät syr­jäy­ty­isi työelämästä.

Elämän helpottuminen tuottaa ahdistusta

Jos koti­taloustöis­sä tapah­tuu jokin tuot­tavu­us­loik­ka, esimerkik­si pyyk­in­pe­su­un tulee avuk­si nykyaikainen pesukone, koemme sen elämämme helpo­tuk­sek­si. Jos samaa tapah­tuu ansiotöis­sä, seu­rauk­se­na voi olla taloudel­lista epä­toivoa, kos­ka mon­elta menee leipä.

Mei­dän talousjär­jestelmässämme kukin ansait­see rahaa sen mukaan, kuin­ka suuri on hänen mar­gin­aa­li­nen tuot­tavuuten­sa rahas­sa mitat­tuna. Jos yhtäkkiä tuot­tavu­us nousee suuresti, mar­gin­aa­li­nen tuot­tavu­us ale­nee, kos­ka tek­i­jöitä on enem­män kuin tarvi­taan ja hei­dän ansio­ta­son­sa las­kee. Vaik­ka julk­isu­udessa toisin esitetään, alan palkkake­hi­tys ei voi perus­tua tuot­tavu­u­teen täl­lä alal­la vaan kansan­taloudessa kokon­aisuute­na. Jos jol­lakin alal­la työt vähenevät, se ei tarkoi­ta, että palkat sil­lä alal­la nou­se­vat vaan pikem­minkin päinvastoin.

Pitkäl­lä aikavälil­lä teknologi­nen kehi­tys kään­tyy kaikkien hyväk­si, mut­ta siinä välis­sä moni voi kär­siä. 1700-luvun koneen­särk­i­jät oli­vat his­to­ri­al­lis­es­ti väärässä vas­tus­taes­saan teol­lis­tu­mista, joka lop­ul­ta johti myös työväen­lu­okan elin­ta­son huimaan nousu­un, mut­ta oma­l­ta kannal­taan he oli­vat oike­as­sa. Hei­dän ansio­ta­soaan Kehruu-Jen­nyt alen­si­vat pysyvästi. Kesti pari sukupolvea, ennen kuin teolli­nen val­lanku­mous johti teol­lisu­ustyöväestön ansio­ta­son nousuun.

Syynä on politiikan epäonnistuminen

Val­tion tehtävä on ohja­ta markki­na­t­alout­ta ja kor­ja­ta sen virheitä. On todel­la hölmöä, että työtä helpot­ta­vat keksin­nöt kään­tyvät ahdistukseksi.

Min­un haaveessani on yltäkyl­läi­nen, mut­ta ympäristön kannal­ta vas­tu­ulli­nen ja suh­teel­lisen help­po, mut­ta ei haas­tee­ton elämä. Siinä tuot­tavu­u­den kasvus­ta melkoinen osa ote­taan vapaa-aikana.

Kammok­sun yhteiskun­taa, jos­sa merkit­tävä osa kansas­ta on ostet­tu hyl­lylle ja vähenevä osa väestöstä tekee hyödyl­listä työtä. Siihen­hän Elon Musk pää­tyy ajatuksissaan.

Min­un opti­miy­hteiskun­nas­sani palkat määräy­ty­i­sivät suh­teel­lisen markki­nae­htois­es­ti, jot­ta työtä riit­täisi kaikille, ja syn­tyvä tulon­jako kor­jat­taisi­in hyväksyt­täväk­si pienel­lä perus­tu­lol­la tai negati­ivisel­la tuloverolla.

Min­ul­la on käsi­tys, että työtä riit­täisi jok­seenkin kaikille, jos työt­tömyy­den vaivaamil­la aloil­la palkat jous­ta­vat alaspäin – ja tietysti myös ylöspäin. Ilman tulo­jen tasaus­ta tämä johtaisi äärim­mäisen epäoikeu­den­mukaiseen yhteiskun­taan, mut­ta mata­la­palkkaisen työn tuel­la siitä saisi nykyisen kaltaisen.  Kylmässä Suomes­sa tarvi­taan tasaisem­paa tulon­jakoa kuin lämpimässä Espanjassa.

Huo­mat­takoon, että moni vasem­mis­to­laise­na itseään pitävä talousti­eteil­i­jä kaipaa omaa val­u­ut­taa ja mah­dol­lisu­ut­ta devalvoi­da. Mitä deval­vaa­tio on kuin palkko­jen alen­tamista, Swe vain näyt­tää ”kun­ni­akkaam­mal­ta”. Nyt kun meil­lä ei ole omaa val­u­ut­taa, suh­dan­nekuopis­sa pitäisi ulkois­t­en deval­vaa­tioiden sijas­ta tehdä sisäisiä devalvaatioita.

Markkinaehtoiset palkat perustuvat marginaaliseen tuottavuuteen

Joku sanoi täl­lä blogilla, että mata­latuot­toise­na pidet­tävä työ voi olla jopa täysin vält­tämätön­tä, esimerkik­si siivous, jota ilman ei voitaisi kokon­aan olla. Mar­gin­aa­li­nen tuot­tavu­us ei ole tätä.

Suomes­sa työsken­telee siivousalal­la noin satatuhat­ta henkeä. Jos siivoo­jien palk­ka nos­tet­taisi­in 10 000 euroon kuus­sa, kokon­aan siivous ei lop­puisi, mut­ta alal­la työsken­televin määrä putoisi mur­to-osaa. Lop­ut jäi­sivät ilman työtä. Mar­gin­aa­li­nen tuot­tavu­us on se palk­ka, jol­la kaik­ki halukkaat pää­sevät töihin.

Jos ajat­telisimme, että kaik­ki alat voisi­vat hin­noitel­la itsen­sä miten halu­a­vat vält­tämät­tömyy­teen­sä vedoten, voit­ta­jia oli­si­vat maanvil­jeli­jät, sil­lä syömi­nen jos mikä on välttämätöntä.

Mar­gin­aaliseen tuot­tavu­u­teen perus­tu­vat palkat eivät ole oikeu­den­mukaisia. Kehi­tys työ­markki­noil­la on men­nyt eri­ar­voiseen suun­taan, kun osaamis­es­ta ollaan mak­samaan niin paljon ja taviksen ahkeru­ud­es­ta niin vähän. Ei silti kan­na­ta haikail­la takaisin men­neeseen. Ei palkkarakenne ollut oikeu­den­mukainen sil­loinkaan, kun työ hin­noitelti­in lakkoaseen voiman mukaan. Siltä ajal­ta ovat peräisin esimerkik­si sukupuolten väliset palkkaerot.

Valinnainen työaika

On hyväksyt­tävää, että osa ihmi­sistä ottaa kas­va­van tuot­tavu­u­den nousun vapaa-aikana. Valin­nan rahan ja ajan välil­lä pitäisi olla kunkin oma asia niin kuin se Län­si-Europan mais­sa on ollutkin. Jotkut tarvit­se­vat enem­män rahaa kuin toiset – kaik­ki eivät esimerkik­si peri rikkai­ta iso­van­hempiaan  ja joidenkin kohdal­la työ on hauskem­paa kuin tois­t­en kohdal­la; jotkut onnekkaat saa­vat palkkaa sitä, mitä tekevät into­hi­moi­ses­ti ja jota tek­i­sivät, vaik­ka työ olisi palkaton­ta ja tulot tuli­si­vat valtiolta.

Tulo­ero­ja taisin siis pienen perus­tu­lon avul­la. Pienen, sil­lä vielä pitkään aikaan emme voi ajatel­la, että työn tekem­i­nen olisi täysin vapaae­htoista, vaik­ka Marx sel­l­aista yhteiskun­taa kaavailikin.

Min­un perus­tu­loni ei siis riit­täisi sel­l­aise­naan elämiseen, vaan sitä olisit täy­den­net­tävä ansio­tu­loil­la.  Niitä varten, jot­ka eivät ansio­tu­lo­ja pysty saa­maan, olisi nykyisen kaltainen syype­r­usteinen sosi­aal­i­tur­va. Työt­tömyyspäivära­ho­ja ja sairaus­päivära­ho­ja siis edelleenkin tarvit­taisi­in, mut­ta ne oli­si­vat tietysti perus­tu­lon ver­ran pienempiä.

Työmarkkinoiden on perustuttava vapaaehtoisuuteen

Sank­tio työstä kieltäy­tymis­es­tä siis säi­ly­isi ainakin min­un elinikäni ajan, mut­ta sank­tio olisi pienem­pi, kos­ka perus­tu­lo jäisi kuitenkin poh­jalle. Min­un käsi­tyk­seni reiluista työ­markki­noista on, että työ­sopimuk­set perus­tu­vat vapaae­htoisu­u­teen kum­mankin kohdal­la. Ankarat sank­tiot työstä kieltäy­tyville ovat sama kuin pakko hyväksyä mil­lainen työ­tar­jous tahansa.  Vaik­ka työvoimavi­ra­nomaiset eivät enää määrää sank­tion uhal­la nuo­ria naisia yläosat­tomik­si tar­joil­i­joik­si tis­si­baarei­hin, joskus työolo­suh­teet voivat olla niin kelvot­to­mia ja työ­nan­ta­jat niin sika­maisia, että työn­tek­i­jäl­lä on olta­va mah­dol­lisu­us kieltäytyä.

Nyt panen pis­teen tähän ja jatkas seu­raavas­sa postauksessa.