Synnyin vuonna 1951 nykyistä Intiaa köyhempään maahan. Viidessäkymmenessä vuodessa Suomi nousi maailman vauraimpien maiden joukkoon – kiitos markkinatalouden, joka on tuonut valtavasti lisää vaurautta ympäri maailmaa.
Kiihkeimmän kasvun vuosina Suomi kutsui talouttaan sekatalousjärjestelmäksi. Valtio pysyi isännän roolissa. Olihan markkinatalous oli hyvä renki, mutta huono isäntä. Sekatalous toimi erinomaisesti, vaikka valtion ohjaus epäonnistuikin välillä pahasti. Ohjaamattomana kehitys olisi mennyt huonommin, on ainakin mennyt monissa puhtaan kapitalismin maissa.
Opiskelin kansantaloustiedettä 1970-luvulla. Silloin opetettiin, että teoria markkinatalouden hyvyydestä nojasi joukkoon oletuksia, joihin kuului tiedon ilmaisuus ja vapaa kilpailu ilman monopoleja. Ne eivät päteneet silloinkaan, mutta pätevät nyt vielä huonommin.
Suuressa osassa kansantaloutta yritykset toimivat patentin tarjoaman monopolin suojissa. Ilman patenttien antamaa suojaa yritysten tutkimustoiminta ei löisi leiville. Niistä on kuitenkin myös huomattavaa haittaa.
ICT-alalla patenttien haittoja on kohtuullistettu pakkolisensioinnilla. Keksintö on annettava korvausta vastaan muidenkin käyttöön, jotta alan standardit olisivat ylipäänsä mahdollisia. Pakkolisensiointia kannattaisi kuitenkin soveltaa laajemminkin torjumaan patentin haittoja.
Bitteinä jaettavissa tuotteissa marginaalikustannukset ovat olemattomia, joten suurempi pystyy myymään halvemmalla. Talous viettää kohti monopoleja.
Aiemmin Yhdysvallat näytti antitrustilainsäädännöllään mallia monopolien torjunnassa. Nyt se varjelee aggressiivisesti omien monopoliensa etua.
Talous viettää myös kohti kasvavia tuloeroja ja erityisesti kohtuuttomia varallisuuseroja, mikä heikentää sen oikeutusta suuren yleisön silmissä. Ylin marginaalivero oli Yhdysvalloissa pitkään yli 90 %, mutta nyt monimiljardöörit on lähes vapautettu veroista.
Hyvin suuriin tuloihin kohdistuville korkeille marginaaliveroille olisi tilausta, mutta ne olisivat mahdillisia vain ylikansallisina.
Talouden ylikansallistuminen estää valtioita alistamasta yrityksiä rengeiksi.
Listaan voi lisätä kansainvälisen kaupan muuttumisen suurvaltojen voimapeliksi, jossa vapaan kaupan periaatteita suojellaan vain niin kauan kuin ne ovat hyväksi omalle maalle. Kiina on fuskannut pitkään, mutta nyt muutkin maat Yhdysvallat etunenässä alkavat fuskata.
EU uhkaa jauhautua muiden väliin. Ilman EU:ta Suomella taas ei olisi sanottavia mahdollisuuksia.
Markkinatalous on huonossa hapessa.
EU:n asemaa globaalissa kilpailussa vahvistaisi, jos siitä tehtäisiin markkinatalouden linnake, jossa markkinatalous kuitenkin alistettaisiin takaisin rengin asemaan.
On varauduttava jopa tiivistämään Euroopan ja Kiinan yhteistyötä, jos USA luisuu omaan sekasortoonsa. Mercosur-sopimus on strateginen välttämättömyys.
Toivottavasti Ukrainaan saadaan rauha, sillä nyt Yhdysvallat voi kiristää Eurooppaa Ukrainan avulla. Euroopan on itsenäistyttävä Yhdysvalloista myös sotilaallisesti.
= = = =
Kirjoitus on julkaistu vieraskolumnina Talouselämä-lehdessä