Kaksivuotinen esiopetus: vaikutus tutkitusti nolla

Kymme­nen vuot­ta sit­ten puolueet oli­vat hyvin yksimielisiä siitä, että siir­tymi­nen pakol­liseen kak­sivuo­tiseen esiopetuk­seen pienen­täisi lähtöko­htaero­ja las­ten aloit­taes­sa perusk­oulua. Sen sijaan, että olisi ryn­nät­ty suin päin toteut­ta­maan uud­is­tus­ta, päätet­ti­in kuitenkin tehdä tutkimus siitä, mikä olisi uud­is­tuk­sen vaikutus.

Kan­nat­ti tutkia, sil­lä tulok­set osoit­ti­vat kak­sivuo­tisen esiopetuk­sen vaiku­tuk­set olemat­tomik­si. Har­voin on saatu vaiku­tuk­selle mitatuk­si näin tark­ka nol­la, sanoin tutkimuk­sen vetäjä apu­lais­pro­fes­sori Mart­ti  Sarvimä­ki min­ulle eilen Aal­to-yliopis­ton talousti­eteen laitoksella.

(Tämä vaatii vähän tilas­tol­lisen päät­te­lyn peri­aat­tei­den avaamista. Yleen­sä nol­la-hypo­teesia ei saa­da yleen­sä todis­te­tuk­si. Se saat­taa jäädä kumoa­mat­ta, mut­ta se ei todista, ettei vaiku­tus­ta lainkaan olisi. Vaiku­tuk­selle ei vain saatu tilas­tol­lis­es­ti merk­it­sevää näyt­töä. Nyt voiti­in – kiitos suuren oto­skoon – mita­ta vaiku­tuk­selle luot­ta­musväli, joka osoit­ti sen jok­seenkin tarkasti nol­lak­si – ainakin niiden las­ten osalta, joil­la esiopetuk­sen vai­h­toe­htona oli varhaiskas­vatuk­seen osal­lis­tu­mi­nen viisivuotiaana.)

Tutkimuk­seen valit­ti­in liki 38 000 las­ta, jot­ka arvot­ti­in koeryh­mään ja ver­rokkiryh­mään. Tämä takasi sen, että ryh­mät oli­vat lähtöko­hdil­taan ident­tiset ja erot jos sel­l­aisia oli, joh­tu­i­v­at osal­lis­tu­mis­es­ta esiopetukseen.

Lop­putu­los oli täysi nol­la sil­loin, kun vai­h­toe­htona esiopetuk­selle oli osal­lis­tu­mi­nen varhaiskas­vatuk­seen viisi vuo­ti­aana. Melkein kaik­ki viisivuo­ti­aat osal­lis­tu­i­v­at varhaiskas­vatuk­seen – oli­vat siis päivähoi­dos­sa – joten niitä, jot­ka oli­vat viisivuo­ti­aina koti­hoi­dos­sa esiopetuk­sen sijas­ta, oli huo­mat­tavasti vähemmän.

Koti­hoitoon ver­ratu­na kak­si vuoti­nen esiope­tus tuot­ti tilas­tol­lis­es­ti merk­it­se­viä ero­ja ensim­mäisenä vuote­na, mut­ta perusk­oulun alka­es­sa erot oli­vat kadon­neet, kun koti­hoi­dos­sakin olleet osal­lis­tu­i­v­at vuo­den mit­taisi­in esiopetuk­seen. Tässä joukos­sa oto­skoko oli kuitenkin sen ver­ran pieni, ettei nol­laa saatu todistetuksi.

Tässä ryh­mässä oli perusk­oulun alka­es­sakin oire­i­ta eroista tun­tei­den säätelyssä ja työsken­te­ly­taidois­sa, mut­ta nekään erot eivät olleet tilas­tol­lis­es­ti merkitseviä.

Päät­täjiä on onnitelta­va maltista. Jos olisi ryn­nät­ty vain toteut­ta­maan  uud­is­tus, ei olisi koskaan saatu tietään, kuin­ka turha se oli.

Minäkin luulin, että kak­sivuoti­nen esiope­tus olisi vaiku­tuk­sil­taan selvästi suurempi.

= = =

Tutkimuk­sen luotet­tavu­ut­ta häir­it­si hie­man se, että kokeilus­sa mukana ole­vat kun­nat siir­sivät koeryh­mään ”kelpoisia” opet­ta­ja, mut­ta ei tämäkään tuot­tanut eroa koeryh­män ja ver­tail­uryh­män välil­lä.  Sana kelpoinen oli min­ulle uusi. Se tarkoit­ta­nee muodol­lis­es­ti päte­viä. Muut ovat siis “kelvot­to­mia.”

Olisi hyvä tutkia sitäkin, kuin­ka paljon muodol­lis­es­ta pätevyy­destä on todel­lisu­udessa hyö­tyä, sil­lä aika isol­la rahal­la tätä kelpoisu­ut­takin edistetään.

= = = =

Olen kir­joit­tanut mon­een ker­taan siitä, kuin­ka ekon­o­mistit syr­jäyt­tävät mui­ta yhteiskun­tati­eteitä metodogisen kyvykkyyten­sä ansios­ta. Tämä ole taas yksi osoi­tus asiasta.