Sopeutuminen alenevaan syntyvyyteen

Kir­joitin viime vuon­na (Talouselämä-lehdessä) syn­tyvyy­den rom­ah­tamis­es­ta eri puo­lil­la maail­maa ja eri­tyis­es­ti Suomes­sa. Miten siihen voisi sopeutua?

Aluk­si rahaa säästyy päivähoi­dos­sa ja kouluis­sa. Satatuhat­ta perusk­oul­u­laista vähemmän!

Työikäis­ten määrä on jo kään­tynyt loivaan lasku­un. Se nopeu­tuu rajuk­si 2040-luvulla.

Ilman maa­han­muut­toa joudumme tule­maan toimeen olen­nais­es­ti paljon pienem­mäl­lä työvoimalla.

Entä voisiko automaa­tion ja tekoä­lyn avul­la vähempi työvoima riit­tää tuot­ta­maan kaiken tarvit­ta­van? Ken­ties, mut­ta pula tulee veronmaksajista.

Julk­isia palvelu­ja voidaan automa­ti­soi­da vain vähän. Sik­si työvoimas­ta merkit­tävästi suurem­pi osa tuot­taisi julk­isia palvelu­ja. Veroaste nousisi oikein kun­nol­la. Tätä kut­su­taan Bau­molin taudiksi.

Kaikissa mais­sa väk­ilu­vun kasvu ei ole tait­tunut. Inti­as­sa syn­tyvyys on laskenut tasolle, joka aikanaan pysäyt­tää väestönkasvun, mut­ta nuoren väestön vuok­si ylikan­soituk­ses­ta kär­sivän Int­ian väestö kas­vaa vielä joitakin vuosikym­meniä. Afrikan väestö kas­vaa yhä 50 miljoon­al­la asukkaal­la vuodessa.

Kun väkeä on toisaal­la liikaa, ja toisaal­la liian vähän, on edessä his­to­ri­an kaik­ki kan­sain­vael­luk­set ylit­tävä muuttoliike.

Suomes­sa väitel­lään yhä, onko maa­han­muut­to meille edullista vai epäedullista. Siinä ei pitäisi olla mitään epä­selvää. Human­itääri­nen maa­han­muut­to on ollut julkiselle taloudelle taak­ka ja työperäi­nen maa­han­muut­to suuri apu.

Suomeen pako­laisi­na tullei­den alhainen työl­lisyys on paljolti omaa syytämme. Hei­dän pitää totutel­la kauan sosi­aal­i­tu­il­la elämiseen ennen kuin edes saa­vat töihin.

Suo­mi halu­aa muiden maid­en tavoin korkeasti koulutet­tu­ja maa­han­muut­ta­jia. Näil­lä on varaa vali­ta. Maal­lamme on tässä kil­pailus­sa kolme heikkout­ta: kieli, mar­raskuu ja verotus.

Yliopis­tok­oulu­tus on Suomes­sa ilmaista, mut­ta vero­tus kireää. Ilmaisen koulu­tuk­sen joutuu siis mak­samaan veroina takaisin. Muual­la koulute­tut maa­han­muut­ta­jat joutu­vat mak­samaan veroina koulu­tuk­ses­ta, jota eivät ole saaneet.

Eri­ty­isosaa­jien osalta tätä on helpotet­tu 25 pros­entin tasaverol­la, jota nämä voivat naut­tia seit­semän vuot­ta. Se ei poista sitä, että suo­ma­lais­ten kan­nat­taa ottaa ilmainen koulu­tus Suomes­ta ja muut­taa sen jäl­keen ulko­maille. Moni muuttaakin.

Suomen kan­nat­taa ottaa niin paljon kuin saa sel­l­aista maa­han­muut­ta­jia, joil­la on edel­ly­tyk­set men­estyä suo­ma­laises­sa työelämässä, mut­ta heitä ei taide­ta saa­da niin paljon kuin haluaisimme.

Sik­si on syytä varautua vähenevään työvoimaan.

Palatkaamme siihen, että vähenevä työvoima pysty­isi kyl­lä tuot­ta­maan kaiken tarvit­ta­van, mut­ta verot nousi­vat kohtuuttomiksi.

Onko järkevää tuot­taa ja kulut­taa asioi­ta vain, jot­ta samal­la tulisi mak­sa­neek­si vero­ja? Pitäisi valmis­tau­tua muut­ta­maan tapamme rahoit­taa julkiset menot.

Tuloverot ovat tapis­saan. Kan­nat­taisikin keskit­tyä kiin­teistöveroon, arvon­lisäveroon ja ympäristöveroi­hin, jot­ka eivät vie kan­nat­tavu­ut­ta työnteolta.

On myös kar­sit­ta­va asioi­ta, joi­ta yhteiskun­ta tar­joaa mak­sut­tom­i­na, mut­ta se onkin jo toinen tarina.

 

= = =

Kir­joi­tus on julka­istu vieraskolumn­i­na Talouselämä-lehdessä