Pitäisikö sisäänpääsyn perustua koulumenestykseen ja siihen vielä niin mitaten, että se on menestys usealta vuodelta? Historiassa ja maantieteessä on relevanttia tarkastella osaamista monen vuoden ajalta, koska oppiminen ei ole kumulatiivista. Ensin luetaan antiikki ja ihan lopuksi nykyaika esimerkiksi. Kielissä ja suurelta osin matematiikassa oppiminen on kumulatiivista, joten ei ole mieltä selvittää, kuinka hyvä oli lukion alussa vaan kuinka hyvä on lukion lopussa.
Ylioppilaskirjoitukset ja pääsykokeet mittaavat sitä, kuinka hyvä on sillä hetkellä. Tällä valinnalla on suuri merkitys korkeakoulujen sukupuolijakaumalle, koska miehet kehittyvät hitaammin, mutta saavuttavat naiset lopulta. Siksi koulutodistus suosii naisia, ylioppilaskoe ja pääsykokeet ovat tasapuolisempia.
Todettakoon, että lukioon karsiminen tapahtuu poikien kannalta todella epäoikeudenmukaisessa vaiheessa kesken poikien murrosiän tuottamien ongelmien.
Todistusvalinnat ovat arveluttavia myös siksi, että ysin arvosana on aivan erilainen eri kouluissa ja eri puolilla maata. Ylioppilaskoe on sama kaikille. Siksi on epäoikeudenmukaista käyttää kouluarvosanoja. Vai onko? Kumpaa halutaan mitata, osaamista vai kyvykkyyttä? Kyllähän se osoittaa kyvykkyyttä, että on luokan paras huonossa koulussa, vaikka osaisikin vähemmän kuin hyvässä koulussa keskinkertaisen todistuksen saanut.