Jotain on pahasti pielessä, kun Irakin kurdi, joka tilasi norjalaisen vaimonsa palkkamurhan, elää vapaana miehenä Suomessa. Häntä ei voi palauttaa Irakiin, koska häntä odottaa siellä kuolemantuomio.
Vaikuttaisi yksinkertaiselta tuomita hänet Suomessa Suomen lakien mukaan. Tähän ymmärtääkseni Suomen laki taipuu, koska Suomen rikoslain mukaan voidaan tuomita jopa ulkomaalaisia ulkomailla tehdyistä rikoksista.
Olen asiassa lehtitietojen varassa, mutta oletan, ettei uutta tuomiota voida antaa, koska hänet on jo kerran tuomittu, eikä samasta rikoksesta voi antaa kahta tuomiota, tai siis tuomiota kahdessa eri oikeudenkäynnissä.
Aika paljon pahemmalle mutkalle toivotaan Kurdistanin tuomioistuimen menevän ja muuttavan tuomitun rangaistusta vieraan valtion toiveiden johdosta.
Kaksoisrangaistavuuden kielto, hienommalta nimeltään ne bis in idem tuli Suomen lainsäädäntöön EU:sta. Sitä ei ollut kuitenkaan otettu huomioon muussa lainsäädännössä, joten perästä paiskattu periaate tuottaa suuria epäjohdonmukaisuuksia. Aika iso verorikos on kuitattu sillä, että verottaja on mennyt määräämään väärästä veroilmoituksesta pienen veronkorotuksen, ja niinpä vankilaan ei voitukaan enää tuomita, vaikka olisi pitänyt. Nyt verottaja määrää tämän vuoksi veronkorotuksen pienistä huiputuksista, mutta ei suurista, koska haluaa tehdä tilaa mahdolliselle rikostuomiolle. Jos rikostuomiota ei tulekaan, selviää myös veronkorotuksesta, ja sen merkitys voi olla taloudellisesti suuri. Pitäisi tietysti olla niin, että oikeuteen menevissä verorötöksistä kannan ottaminen veronkorotukseen tapahtuisi tuomioistuimessa, sillä kaksi rangaistusta, esimerkiksi sakko ja yhdyskuntapalvelu, voidaan kyllä antaa, mutta ei eri oikeudenkäynneissä.
Jään mielenkiinnolla odottamaan, koska joku kuolonkolarin aiheuttanut rattijuoppo keksii vedota siihen, että poliisihan otti häneltä kortin pois kolaripaikalla, joten se oli siinä.
Oikeusperiaatteena tuo ne bis in idem on hyvä, mutta se on säädetty liian ehdottomana eikä sen olemassaoloa ole otettu muussa lainsäädännössä huomioon. Siksi se on usein ase kaikenlaisten kieroilijoiden käsissä. Köyhien käytössä tämä ei ole, koska kieroiluun tarvitaan paljon rahaa hyvälle asianajajalle. Tämä on mielestäni hyvä esimerkki siitä, kuinka kömpelöitä ovat juristien työkalut.
Yleisperiaatteessa pitäisi olla poikkeuksia kohtuullisuuden osalta – niin kuin onkin virka- ja sotilasrikosten osalta. Pitäisi olla myös poikkeus, jonka mukaan voidaan tuomita uudestaan lievempään rangaistukseen, jos on tullut tuomituksi kuolemaan.
Wikipedian mukaan EU-säännös puhuu vain tuomioista toisessa jäsenmaassa, joten voi olla, ettei tässä kurdin tapauksessa ole kyse siitä periaatteesta. Sitä eivät lehtitiedot kerro. Ehkä pitäisi päättää, että kielto koskee Suomessakin vain toisissa jäsenmaissa saatuja tuomioita. Muutenhan Venäjä voisi syyttää Suomessa toimittajan murhaan syyllistynyttä agenttiaan ja vapauttaa hänet, koska toimittaja oli kirjoittanut Venäjästä ikävästi, minkä jälkeen miestä ei voisi syyttää Suomessa enää toista kertaa. Hän voisi palata turvallisin mielin Suomeen tappamaan lisää Venäjästä ikävästi kirjoittavia.
Myönnän, ettei tämä kaksoisrangaistavuuden kielto ole kovin merkittävä asia. Otin sen esimerkiksi työkalujen kömpelyydestä.