Työmarkkinajumi 4: ensimmäinen sairauspäivä

Kak­si naista keskusteli niin kovaäänis­es­ti ratikas­sa, etten voin­ut olla kuulemat­ta. Toinen kysyi toiselta, oletko jo käyt­tänyt tämän kuukau­den sairaus­päivära­hat. Yhden käytin viime per­jan­taina, lop­ut kak­si ajat­telin käyt­tää ensi viikon maanan­taina ja tiistaina.

Keskustelu ensim­mäisen sairaus­päivära­han palkat­to­muud­es­ta on kum­mallista. Todel­la type­rä on hal­li­tus­puoluei­den esi­tys, ettei tässä oikeasti ole kysymys mis­tään, kos­ka melkein kaikil­la työe­htosopimus takaa palkan myös ensim­mäiseltä sairaus­päivära­hal­ta. Mik­si se sit­ten tehdään ja eri­tyis­es­ti, mik­si se tehdään kohdis­te­tusti niille huono-osaisille, joil­la ei ole työe­htosopimus­ta suojanaan?

Asia ei ole esil­lä ensimäistä ker­taa. Tästä on keskustel­tu mon­esti aiem­minkin ja Ruot­sis­sa esimerkik­si ensim­mäi­nen sairaus­päivära­ha on palkaton. Ennen kehdat­ti­in sanoa julkises­ti, mis­tä kenkä puris­taa. Nyt ollaan niin hieno­tun­teisia, ettei asi­as­ta pystytä puhu­maan ymmärrettävästi.

Ongel­mana on joidenkin huono moraali saikut­tamises­sa. Tämä on help­po tode­ta tilas­tol­lis­es­ti ensim­mäis­ten sairaus­päivien viikon­päivä­jakau­mas­ta. Monel­la kyse on maanan­taista, kos­ka viikon­lop­un juh­lin­ta meni pitkäk­si ja joidenkin on taas ehdit­tävä lähtemään kesämökille ennen viikonloppuruuhkaa.

Yllät­täviä epi­demioi­ta tuot­taa met­sästyskau­den alka­mi­nen tai suo­ma­lais­ten urheilu­sankarei­den kamp­pailu kul­las­ta ja kun­ni­as­ta olympialaisissa. 

Sit­ten on niitä, joiden työ­moraali vain on heikko. Jostakin lehdestä luin haas­tat­telun naa­pu­ru­us­suhteista. Mieleen painui haas­tatel­lun lausah­dus, että naa­puri oli sanonut hänelle pihal­la niin ikävästi, että hän päät­ti pitää muu­ta­man päivän saikkua.

Jos vain huonos­ta moraal­ista olisi kyse, hal­li­tuk­sen esi­tys olisi perustel­tu. Toiset kuitenkin  oikeasti sairastel­e­vat paljon.

Työntekijät maksavat

Isos­sa kuvas­sa paljon saikul­la ole­vien kulut kaatu­vat työ­toverei­den päälle. Jois­sakin ammateis­sa he joutu­vat tosi­asi­as­sa tekemään pois­sa ole­vien työt, mut­ta kaikil­la työ­paikoil­la saikut ovat työhön liit­tyvä kus­tan­nus samaan tapaan kuin vaik­ka työt­tömyys­vaku­u­tus­mak­su. Muodol­lis­es­ti työ­nan­ta­jan kus­tan­nus, mut­ta tosi­asi­as­sa johtaa alem­pi­in palkkoi­hin. Ei siis isos­sa kuvas­sa työ­nan­ta­jien vaan työn­tek­i­jöi­den ongel­ma. Niin­pä esi­tys olisi voin­ut tul­la myös henkilökunnal­ta, jos siihen olisi liitet­ty vas­taa­va palkan korotus.

Kelan maksettavaksi?

Mikro­ta­sol­la tilanne on toinen. Suuris­sa yri­tyk­sis­sä lus­mu­ja on tasais­es­ti, mut­ta pienyri­tys­ten kohdal­la ongel­ma on tuurista kiin­ni. Ikävä jut­tu, jos oma­lle kohdalle osunut paljon sairastele­via. Tämä pakot­taa tarkku­u­teen rekry­toin­ti­vai­heessa ja lisää työsyrjintää.

Alun­perin lap­sil­isä oli työ­nan­ta­jalle asetet­tu velvol­lisu­us mak­saa suurem­paa palkkaa niille, joil­la oli lap­sia. Siitä nimi lap­sil­isä. Tästä joudut­ti­in luop­umaan pian, kos­ka kaikkien yllä­tyk­sek­si kuusi­lap­sisen per­heen isän oli vaikea päästä töi­hin. Niin­pä rahat lap­sil­isi­in päätet­ti­in kerätä kaik­il­ta työ­nan­ta­jil­ta ja tehdä siitä Kela-etuus.

Voisiko näin tehdä myös sairaus­päivära­ho­jen osalta? Nyt Kela alkaa mak­saa, kun sairaus on kestänyt yli kymme­nen päivää, mut­ta se ei auta, jos joku on vuo­den aikana sairaana puo­let työa­jas­ta mut­ta kaik­ki jak­sot ovat lyhyitä.

Olisiko ratkaisu siirtää kaik­ki sairaus­päivära­hat Kelan mak­set­tavak­si? Ei olisi, kos­ka sen jäl­keen pitäisi tarkkail­la työ­nan­ta­jien moraalia. Kun fir­mal­la menee huonos­ti, vai­h­toe­htona on, että henkilökun­ta lomaute­taan tai henkilökun­ta menee Kelan piikki­in saikulle.  Arvatkaa, kum­man henkilökun­ta valitsee.

Kaikille vakiomäärä sairauspäiviä?

Palataan­pa tuo­hon ratikkakeskustelu­un. Sen voi tulki­ta osoituk­sek­si huonos­ta saikku­moraal­ista, mut­ta sen voi tulki­ta myös oival­tavak­si ratkaisuk­si tähän ongelmaan.

Näi­den nais­ten työ­paikalla on tosi­asi­as­sa lyhen­net­ty työaikaa, mut­ta samal­la kolme sairaus­päivära­haa kuukaudessa on oma­l­la vas­tu­ul­la, kos­ka ne ovat pois vapaapäivistä. En tietenkään voin­ut men­nä kysymään, mitä hei­dän työ­paikallaan tapah­tuu, jos on jo ehtinyt käyt­tää kuukau­den sairaus­päivära­hat lomailu­un ja sit­ten sairas­tuukin oikeasti.

Pitäisi näkyä palkassa

Siirtämäl­lä ensim­mäi­nen sairaus­päivära­ha palkat­tomak­si, hal­li­tus siirtää työ­nan­ta­jan kus­tan­nuk­sia työn­tek­i­jöille. En tiedä, paljonko alka­via sairaus­jak­so­ja vuosit­tain on, mut­ta arvioisin kus­tan­nus­si­ir­ron ole­van noin pros­ent­ti palka­s­ta. Jos tämä esi­tys menee läpi, tule­vis­sa TES-neu­vot­teluis­sa pöy­däl­lä on joko ensim­mäisen sairaus­päivära­han pysymi­nen pal­ka­llise­na tai pros­ent­ti lisää lik­saa.  En ole var­ma, miten henkilökun­ta val­it­sisi, sil­lä nämä huvikseen saikut­ta­jat riso­vat myös työtovereitaan.

Val­ti­olle tämä ensim­mäisen sairaus­päivän palkat­to­muus hal­li­tuk­sen esit­tämässä muo­dos­sa tietysti tulee kalli­ik­si, kos­ka jos ei palkkaa, ei veroa ja se menee siis mar­gin­aaliv­eron, ei keskimääräisen veron mukaan. Val­tio pääsee omilleen, jos asia kom­pen­soidaan palkkaa korottamalla,.

Olisiko tämä tarkoitettu peruttavaksi?

Luulen kuitenkin, ettei hal­li­tus ole tehnyt tätä esi­tys­tä tosis­saan, vaan se on tarkoitet­tu täkyk­si neu­vot­telui­hin. Tästä voidaan luop­ua jos…

Vaik­ka ensim­mäisen sairaus­päivän palkat­to­muu­den taakse voidaan esit­tää perustelu­ja, ne ovat heikom­mat kuin oli­vat parikym­men­tä vuot­ta sitten.

Kra­pu­lapäivien pain­oar­vo on heiken­tynyt, kos­ka työelämä on raitis­tunut, sil­lä juopot on jo siir­ret­ty kortis­toon. Suo­ma­lais­ten urheilumen­estys ei enää vedä tele­vi­sion ääreen ja met­sästyskau­den alku on Kepu­lan­di­an ongelma.

Tart­tuvien tau­tien ongel­ma taas on kas­vanut. Ei ole hyvä sairaana tul­la töi­hin mui­ta tar­tut­ta­maan. Aika paljon tämä peri­aate olisi aikanaan edis­tänyt koro­nan lev­iämistä ja kyl­lä se yhä edis­tää influ­enssan lev­iämistä. Ongel­mana on myös joidenkin liian hyvä työ­moraali. Kun burnout yleistyy ja muo­dos­tuu yhä kalli­im­mak­si ongel­mak­si, ei ole pelkästään paha asia, jos joil­lakin on ikävä tapa jäädä koti­in aina kun vähän stres­saa, tai naa­puri sanoo pahasti.