Miten korjata sähköjärjestelmää perjantain katastrofin jälkeen

Per­jan­tain pörssisähkön huip­puhin­ta ei ollut hyvää main­os­ta sähköjär­jestelmällemme. Olen pari päivää poht­in­ut, miten kor­jaisin sähkö­markki­noi­ta. En ker­ro lop­ullista ratkaisua, kos­ka sitä en keksinyt. Ker­ron, mitä kaikkea mielessäni pohdin ja mik­si sen hylkäsin. Ker­ron myös muista ehdo­tuk­sista, mik­si en niitä edes harkinnut.

Suo­ma­lainen sähköjär­jestelmä on erit­täin hyvä. Sik­si meil­lä sähkön hin­ta on EU-maid­en toisek­si halvin ja hyvin vähäpäästöistä. Vain Ruot­sis­sa sähkö on vielä halvem­paa run­saan vesivoiman ansios­ta. Jos tätä ryhdytään kor­jaa­maan, hel­posti käy niin, että se muut­tuu huonommaksi.

Suo­ras­taan hupaise­na pidän niitä ide­ol­o­gis­es­ti väritet­tyjä puheen­vuoro­ja, joiden mukaan ongel­mana on vihreä siir­tymä, siis siir­tymä fos­si­ilis­es­ta ener­gias­ta uusi­u­tu­vaan.  Sähkö on todel­la kallista siel­lä, mis­sä se tuote­taan maakaa­sua tai kivi­hi­iltä polt­ta­mal­la. Kos­ka olin itsekin lakkaut­ta­mas­sa kivi­hi­ilivoimalaa, ker­ron nyt, että se tapah­tui puh­taasti taloudel­li­sista syitä. Kivi­hi­ilen polt­to ei kan­na­ta, eikä kan­na­ta turpeen polt­tokaan. Todel­la kallista pitää sähkön olla, että sitä kan­nat­taa kivi­hi­ilel­lä tehdä. Toisin kuin usein väitetään, turpeen polt­toa ei ole kiel­let­ty. Sitä saa polt­taa, jos halu­aa haaska­ta rahaa.

Se, että sähkö on Suomes­sa paljon halvem­paa kuin Kes­ki-Euroopas­sa johtuu siitä ja vain siitä, että meil­lä on vai­h­toe­hto kalli­ille fossiilisienergialle.

Kan­nat­taa huo­ma­ta, että per­jan­tain huip­puhin­nat oli­vat virhe. Torstaina puolelta päivin huu­tokaup­paan osal­lis­tuneet ennus­ti­vat sähkön kulu­tuk­sen aivan väärin ja sik­si hin­ta nousi niin korkeak­si. Sähköläm­mit­täjät oli­vat sijaiskär­si­jäitä, mut­ta ei tätä virhet­tä kukaan ilkeyt­tään tehnyt. Väärin ennus­ta­neet tekivät sen omak­si tap­piok­seen. Ensi ker­ral­la ovat viisaampia.

Tuulivoiman tuot­ta­jat odot­ti­vat tyy­nen­pää säätä, mut­ta ennen kaikkea sähkön hin­ta­jous­to ennustet­ti­in aivan väärin. Ennustet­ti­in väärin, kos­ka noin korkeista hin­noista ei ollut koe­mus­ta. Sitä en tiedä, eivätkä sähköä osta­neet jakeluy­htiöt ymmärtäneet, että nyt pörssisähkön osta­jia on paljon enem­män kuin ennen ja sik­si hin­ta­jous­to on suurempi.

Väitän edelleen, että jos kaik­ki ostaisi­vat pörssisähköä, täl­laisia hin­tapi­ikke­jä ei tulisi, kos­ka kulu­tus reago­isi hin­taan voimakkaam­min. Nyt jotkut kiin­teähin­taista sähköä osta­neet elvis­te­liv­ät, että heil­lä on varaa saunoa oikein olan takaa. Jos noin tek­isin, häpeäisin niin, etten ker­toisi kenellekään.

Pörssisähkö on edelleen halvin pitkäl­lä aikavälil­lä ihan kos­ka kiin­teähin­taiseen liit­tyy suo­jaamiskus­tan­nuk­sia ja kos­ka sen kat­teet on kil­pail­tu kovin mata­lik­si. Sähköy­htiöille kiin­teähin­taiset ovat paljon edullisem­pia eli ne ovat asi­akkaille epäedullisempia.

Lehti­ti­eto­jen mukaan moni ”ovela” onnis­tui torstaina muut­ta­maan pörssisähkön­sä 24 kuukau­den kiin­teähin­taiseen. Veikkaan, että moni näistä ovelista tulee vielä vaa­ti­maan oikeut­ta vapau­tua tekemästään unelmasopimuksesta.

Pörssisähkön viimeisen 365 päivän keski­hin­ta on ollut 7 c/kWh. Luvus­sa on mukana viime per­jan­tai. Nyt nämä ”ove­lat” sitou­tu­i­v­at mak­samaan seu­raa­vat 24 kuukaut­ta noin 10 c/kWh. Vuon­na 2023 pörssäsähkön kuukau­den keski­hin­ta ei ollut ker­taakaan noin korkea. Kuka­han tässä oli ovela?

Miten korjata?

Osana onnis­tunut­ta sähkön­tuotan­toa Nord Poolin huu­tokaup­paan perus­tu­va sähkön hin­noit­telu on ohjan­nut sähkön tuotan­toa erit­täin hyvin. Paljon parem­min kuin ne jäykät jär­jestelmät, joi­ta on esitet­ty sen tilalle. Silti per­jan­tain huip­puhin­nat oli­vat jotain, jota ei saisi sat­tua. Voisiko siis kuitenkin paran­taa. Mut­ta kun se on niin hyvä, sen kor­jaami­nen voi myös huonon­taa sitä.

Tässä on vähän sama asia kuin VR:n dynaamises­sa hin­noit­telus­sa. Monia har­mit­taa, että hin­nat eivät ole aina halpo­ja, mut­ta ennen dynaamista hin­noit­telu ne oli­vat aina kalliita.

Jokaiselle huutokaupasta tarjoamansa hinta

Nord­poolis­sa kaik­ki saa­vat myymästään sähköstä korkeim­man hyväksyt­tävän tar­joushin­nan. Vas­taavasti kulut­ta­jat saa­vat osaa sähköä alim­mal­la hyväksytyl­lä hin­nal­la. Kulut­ta­jahin­naksi kukaan tuskin ehdot­taa sitä hin­taa, jon­ka on tar­jon­nut – se voi olla vaikka­pa sairaalan osa­ta sato­ja euro­ja kilo­wat­ti­tun­nil­ta. Mut­ta pitäisikö myyjän saa­da vain se hin­ta, jon­ka on esittänyt?

Ydin­voimaloiden tar­joushin­nat ovat nol­la tai jopa negati­ivisia, kos­ka ydin­voimalan sulkem­i­nen sähkön yli­tuotan­non takia on kallista. Ei taidet­taisi paljon ydin­voimaa rak­en­taa, jos voimaloiden pitäisi myy­dä sähkön­sä ilmaisek­si. Sama kos­kee tuulivoimaa ja säätämätön­tä vesivoimaa, esimerkik­si Ima­tran koskea.

Nyt myyjien ei kan­na­ta tak­tikoi­da tar­jouk­sis­saan, vaan kaikkien kan­nat­taa tar­jo­ta omien muut­tuvien kus­tan­nusten­sa hin­nal­la. Tuo toinen jär­jestelmä pakot­taisi tak­tikoin­ti­in. Ydin­voimalat esimerkik­si jou­tu­isi­vat arvaa­maan huu­tokaup­pahin­nan ja tar­joa­maan mar­gin­aalis­es­ti sen alle. Aina sil­loin täl­löin kävisi niin, että niiden tar­jous hylät­täisi.  Lop­putu­los olisi surkea ja toden­näköis­es­ti tak­tikoin­ti johtaisi nyky­istä kalli­impi­in sähkön hintoihin.

Saman ajatuk­sen voisi toteut­taa parem­min siten, että kaik­ki sähkön­tuot­ta­jat jou­tu­isi­vat hyväksyt­tämään omat kus­tan­nuk­sen­sa vira­nomaisil­la ja myi­sivät sähköä täl­lä hin­nal­la eikä mitään huu­tokaup­paa jär­jestet­täisi. Jokin val­ti­olli­nen elin päät­täisi, mitkä voimalat ovat käytössä. Täl­lainen sys­tee­mi meil­lä on run­sas 30 vuot­ta sit­ten. Sähkö oli sil­loin varsin kallista. Huu­tokaup­paan perus­tu­va jär­jestelmä on tehostanut alaa merkit­tävästi ja alen­tanut sähkön hintaa.

Ei jatkoon.

 Kapasiteettimarkkinat

Olin joskus 1990-lku­vun alus­sa ener­giapoli­ti­ikan neu­vos­tossa. Sil­loin siir­ryt­ti­in van­has­ta julk­istet­tu­jen keski­hin­to­jen kaup­pa­mallista nykyiseen mar­gin­aal­i­hin­to­jen huu­tokaup­pa­malli­in. Pidin tätä sil­loin toim­i­mat­tomana, kos­ka jos mar­gin­aalis­sa ole­van voimalan omis­ta­ja saa parhaim­mil­laankin peit­e­tyk­si muut­tuvat kus­tan­nuk­set eikä kiin­teitä kulu­ja koskaan, voimalaa ei kan­na­ta ylläpitää. Näin kap­a­siteet­tia menetetään ja jär­jestelmä muut­tuu epä­vakaak­si. Juuri niin on käynyt.

Ongel­ma näkyy oheises­sa kuvas­sa, jos­sa on sähkön kysyn­tä- ja tar­jon­takäyrät viime per­jan­tail­ta klo 19. Sini­nen tar­jon­takäyrä on jok­seenkin pysty­suo­ra, kos­ka varaka­p­a­siteet­tia ei ole. Tämän kuvan mukaan myös punainen kysyn­täkäyrä oletet­ti­in pysty­suo­rak­si, mis­tä seurasi tolku­ton hin­ta, mut­ta todel­lisu­udessa kysyn­tä jousti oletet­tua enemmän.

Sik­si olen vuosia puhunut sen puoles­ta, että kap­a­siteetin ylläpi­dos­ta pitäisi mak­saa. Näin olen siis ajatel­lut pitkään. Nyt kun moni muukin on tul­lut sille kan­nalle, olen tapani mukaan alka­nut epäil­lä omaa ajatustani.

Jos asi­aa ajat­telee sähkön kulut­ta­jien kannal­ta, olisi tietysti kiva, ettei täl­laisia hin­tapi­ikke­jä syn­ty­isi, mut­ta kap­a­siteetista mak­sami­nen siir­tyy sähkön hin­taan. Huip­puhin­to­ja leikataan, mut­ta sähkön vuo­den keski­hin­ta saat­taa nous­ta. Voi tul­la halvem­mak­si mak­saa ker­ran vuodessa korkeaa hin­taa kuin koko vuo­den kap­a­siteetin ylläpi­dos­ta. Mielip­i­teeni tarken­tamisek­si tarvit­sisin dataa, jota min­ul­la ei ole.

Vaik­ka varaka­p­a­siteetista mak­sami­nen ei olisi taloudel­lis­es­ti järkevää, se voi olla sitä huolto­var­muu­den vuok­si. Tör­mäilee­hän  Utsjoen etäisyy­del­lä Helsingistä ris­teily­ohjuk­sia voimalaitok­si­in. Sekin on otet­ta­va huomioon.

Ydinvoimalat pois huutokaupasta

Keksin mielestäni lois­ta­van ajatuk­sen. Kai Mykkä­nen vaatii Suomeen lisää ydin­voimaa. Sitä ei syn­ny markki­nae­htois­es­ti, kos­ka sähkö on Suomes­sa niin hal­paa. Taita­vat Olk­ilu­o­to 3:n osakkaat kär­siä investoin­nistaan jatkos­sa taloudellisesti.

Olk­ilu­o­to 3 toimii niin san­otul­la Mankala-peri­aat­teel­la. Se laskut­taa osakkail­taan tuotan­tokus­tan­nuk­sia vas­taa­van hin­nan. Osakkaiden on pakko ostaa, joskin ne saa­vat tietysti myy­dä sähkön eteen­päin. En var­maankaan saa tätä hin­taa pal­jas­taa, enkä uus­in­ta edes tiedä, mut­ta sen voin ker­toa, että suurim­man osan ajas­ta sähköä saisi pörssistä halvem­mal­la, joskin keski­hin­ta sen­tään oli vuon­na 2023 yläpuolel­la. Jos ydin­voimaa raken­netaan lisää, hin­ta pörssi­hin­ta las­kee niin, että uusi ydin­voimala on var­masti tap­pi­olli­nen. Fen­novoima julk­isti omis­ta­jille taatun omakus­tan­nushin­nan, 50 €/MWh eli arvon­lisäveroi­neen 6,2 c/kWh, mut­ta siinä oli laite­valmis­ta­jan lupaa­ma tuki mukana.

Ratkaisu tähän on taku­uhin­ta, jota ymmärtääk­seni min­is­teri Mykkä­nenkin esit­ti. Muu­ta­man tun­nin ajan elät­telin lois­tavaa ideaa, että ydin­voimala saa tämän taku­uhin­nan aina ja joutuu myymään sen markki­noil­la sil­lä hin­nal­la. Ydin­voima ei osal­lis­tu­isi pörssikaup­paan, vaan sen teho olisi tar­jouk­sis­sa poh­jal­la. Kulut­ta­jan mak­sama ”pörssi­hin­ta” olisi pain­otet­tu keskiar­vo ydin­voiman taku­uhin­nas­ta ja Nord­poolin pörssihinnasta.

Ymmärtääk­seni Olk­ilu­odon Mankala-peri­aat­teel­la toimi­vat voimalat eivät nytkään osal­lis­tu Nord Poolin pörssikaup­paan, elleivät sen omis­ta­jat halua myy­dä osu­ussähköään. Näkyi joku tar­joa­van per­jan­taina sähköään 3500 euron/ MWh hinnalla .

Tätä älyl­listä harharetkeä kesti muu­ta­man tun­nin, kunnes huo­masin, mis­sä on vika. Mallis­sa ohjaisi kulu­tus­ta väärin, mil­lä olisi varsin kalli­it seuraukset.

Jos kaik­ki menisi niin kuin tähän asti, sähkön hin­ta ei nousisi koskaan kohtu­ut­toman korkeak­si mut­ta ei myöskään painuisi nol­laan. Keskimäärin se olisi vähän kalli­impi, mut­ta mak­sa­vathan kulut­ta­jat kiin­teähin­tai­sis­sa sopimuk­sis­saan nytkin roimaa yli­hin­taa turvallisuudestaan.

Kun sähkön hin­ta ei menisi koskaan nol­laan vaan min­imik­si tulisi noin 20 €/MWh, paljon ilmaisen sähkön sinän­sä järkevää käyt­töä jäisi pois. Nyt siitä tehdään esimerkik­si kaukoläm­pöä, mut­ta ei tehtäisi, jos se mak­saisi 20 + sähköveron. Yhä use­am­min kävisi niin, että tuotet­tu sähkö ei kel­paa kenellekään ja vet­tä joudut­taisi juok­sut­ta­maan ohi voimalaitosten. Ei vaiku­ta järkevältä.  Toisaal­ta sähköpu­lan aikana sähkön hin­ta ei nousisi riit­tävästi karkot­ta­maan ylimääristä kulu­tus­ta. Per­jan­taina hin­ta­jous­tos­ta merkit­tävä osa taisi olla tehtaiden sulkemisia. Rajahin­ta, jol­la tehdas sul­je­taan, olisi edelleen yhtä korkeal­la, joten sähkön pörssi­hin­nan pitäisi vain nous­ta entistäkin korkeam­mak­si, jot­ta kulut­ta­jahin­ta nousisi riit­tävän korkeak­si leikatak­seen kulu­tus­ta tarpeeksi.

Mallis­sani ydin­voimalan omis­tavien yhtiöi­den ei kant­taisi myy­dä Mankala-sähköään markki­noille niin kuin ne per­jan­taina tekivät. Ei se ainakaan tilan­net­ta helpottaisi.

Ei jatkoon.

Tarvitseeko tehdä mitään?

Tämä ei näytä hyvältä. Kaik­ki esite­tyt toimet alen­taa sähkön huip­puhin­to­ja nos­taisi­vat sähkön keski­hin­taa. Keski­hin­ta on se, joka ratkaisee, paljonko tililtä menee rahaa.

Mykkä­nen esit­tää lisää tasais­es­ti toimi­vaa ydin­voimaa. Viimek­si rak­en­tamiseen meni 20 vuot­ta. Nyt ehkä selvit­täisi­in kymme­nessä vuodessa. Minäpä luulen, että ongel­ma on ratken­nut sitä ennen toista kautta.

Sähköä opi­taan varas­toimaan ja ilmaiselle sähkölle löy­tyy järkevää käyttöä.

Kymme­nen vuo­den kulut­tua meil­lä on puoli miljoon­aa sähköau­toa, joiden akut muo­dosta­vat noin 25 000 megawat­ti­tun­nin sähkö­varas­ton. Se voidaan organ­isoi­da osak­si sähköturvallisuutta.

Talot, jot­ka käyt­tävät varaavaa sähköläm­mi­tys­tä, han­kki­vat olen­nais­es­ti suurem­man vesi­varaa­jan tai vaik­ka  parafi­inia sisältävän varaa­jan, jos­sa läm­pö varas­toituu faasimuun­nok­seen. Suo­raan sähköläm­mi­tyk­seen hairah­tuneet remon­toi­vat talon­sa varaavaa sähköläm­mi­tys­tä käyttäväksi.

Vetyte­knolo­gia tulee tasaa­maan sähkön kulu­tus­ta ja niin edelleen. Tapo­ja on monia ja lisää kehitetään nopeam­min kuin Mykkä­nen rak­en­taa ydinvoimalan.

Olen­naista on, että nämä kaik­ki tavat edel­lyt­tävät kehit­tyäk­seen sähkön hin­tavai­htelua. Jos käytämme paljon rahaa hin­tavai­htelu­jen hillit­semiseen, nämä eivät kehity.

Ehkä kan­nat­taisi vain pitää pää kylmänä eikä panikoida.