Perjantain pörssisähkön huippuhinta ei ollut hyvää mainosta sähköjärjestelmällemme. Olen pari päivää pohtinut, miten korjaisin sähkömarkkinoita. En kerro lopullista ratkaisua, koska sitä en keksinyt. Kerron, mitä kaikkea mielessäni pohdin ja miksi sen hylkäsin. Kerron myös muista ehdotuksista, miksi en niitä edes harkinnut.
Suomalainen sähköjärjestelmä on erittäin hyvä. Siksi meillä sähkön hinta on EU-maiden toiseksi halvin ja hyvin vähäpäästöistä. Vain Ruotsissa sähkö on vielä halvempaa runsaan vesivoiman ansiosta. Jos tätä ryhdytään korjaamaan, helposti käy niin, että se muuttuu huonommaksi.
Suorastaan hupaisena pidän niitä ideologisesti väritettyjä puheenvuoroja, joiden mukaan ongelmana on vihreä siirtymä, siis siirtymä fossiilisesta energiasta uusiutuvaan. Sähkö on todella kallista siellä, missä se tuotetaan maakaasua tai kivihiiltä polttamalla. Koska olin itsekin lakkauttamassa kivihiilivoimalaa, kerron nyt, että se tapahtui puhtaasti taloudellisista syitä. Kivihiilen poltto ei kannata, eikä kannata turpeen polttokaan. Todella kallista pitää sähkön olla, että sitä kannattaa kivihiilellä tehdä. Toisin kuin usein väitetään, turpeen polttoa ei ole kielletty. Sitä saa polttaa, jos haluaa haaskata rahaa.
Se, että sähkö on Suomessa paljon halvempaa kuin Keski-Euroopassa johtuu siitä ja vain siitä, että meillä on vaihtoehto kalliille fossiilisienergialle.
Kannattaa huomata, että perjantain huippuhinnat olivat virhe. Torstaina puolelta päivin huutokauppaan osallistuneet ennustivat sähkön kulutuksen aivan väärin ja siksi hinta nousi niin korkeaksi. Sähkölämmittäjät olivat sijaiskärsijäitä, mutta ei tätä virhettä kukaan ilkeyttään tehnyt. Väärin ennustaneet tekivät sen omaksi tappiokseen. Ensi kerralla ovat viisaampia.
Tuulivoiman tuottajat odottivat tyynenpää säätä, mutta ennen kaikkea sähkön hintajousto ennustettiin aivan väärin. Ennustettiin väärin, koska noin korkeista hinnoista ei ollut koemusta. Sitä en tiedä, eivätkä sähköä ostaneet jakeluyhtiöt ymmärtäneet, että nyt pörssisähkön ostajia on paljon enemmän kuin ennen ja siksi hintajousto on suurempi.
Väitän edelleen, että jos kaikki ostaisivat pörssisähköä, tällaisia hintapiikkejä ei tulisi, koska kulutus reagoisi hintaan voimakkaammin. Nyt jotkut kiinteähintaista sähköä ostaneet elvistelivät, että heillä on varaa saunoa oikein olan takaa. Jos noin tekisin, häpeäisin niin, etten kertoisi kenellekään.
Pörssisähkö on edelleen halvin pitkällä aikavälillä ihan koska kiinteähintaiseen liittyy suojaamiskustannuksia ja koska sen katteet on kilpailtu kovin mataliksi. Sähköyhtiöille kiinteähintaiset ovat paljon edullisempia eli ne ovat asiakkaille epäedullisempia.
Lehtitietojen mukaan moni ”ovela” onnistui torstaina muuttamaan pörssisähkönsä 24 kuukauden kiinteähintaiseen. Veikkaan, että moni näistä ovelista tulee vielä vaatimaan oikeutta vapautua tekemästään unelmasopimuksesta.
Pörssisähkön viimeisen 365 päivän keskihinta on ollut 7 c/kWh. Luvussa on mukana viime perjantai. Nyt nämä ”ovelat” sitoutuivat maksamaan seuraavat 24 kuukautta noin 10 c/kWh. Vuonna 2023 pörssäsähkön kuukauden keskihinta ei ollut kertaakaan noin korkea. Kukahan tässä oli ovela?
Miten korjata?
Osana onnistunutta sähköntuotantoa Nord Poolin huutokauppaan perustuva sähkön hinnoittelu on ohjannut sähkön tuotantoa erittäin hyvin. Paljon paremmin kuin ne jäykät järjestelmät, joita on esitetty sen tilalle. Silti perjantain huippuhinnat olivat jotain, jota ei saisi sattua. Voisiko siis kuitenkin parantaa. Mutta kun se on niin hyvä, sen korjaaminen voi myös huonontaa sitä.
Tässä on vähän sama asia kuin VR:n dynaamisessa hinnoittelussa. Monia harmittaa, että hinnat eivät ole aina halpoja, mutta ennen dynaamista hinnoittelu ne olivat aina kalliita.
Jokaiselle huutokaupasta tarjoamansa hinta
Nordpoolissa kaikki saavat myymästään sähköstä korkeimman hyväksyttävän tarjoushinnan. Vastaavasti kuluttajat saavat osaa sähköä alimmalla hyväksytyllä hinnalla. Kuluttajahinnaksi kukaan tuskin ehdottaa sitä hintaa, jonka on tarjonnut – se voi olla vaikkapa sairaalan osata satoja euroja kilowattitunnilta. Mutta pitäisikö myyjän saada vain se hinta, jonka on esittänyt?
Ydinvoimaloiden tarjoushinnat ovat nolla tai jopa negatiivisia, koska ydinvoimalan sulkeminen sähkön ylituotannon takia on kallista. Ei taidettaisi paljon ydinvoimaa rakentaa, jos voimaloiden pitäisi myydä sähkönsä ilmaiseksi. Sama koskee tuulivoimaa ja säätämätöntä vesivoimaa, esimerkiksi Imatran koskea.
Nyt myyjien ei kannata taktikoida tarjouksissaan, vaan kaikkien kannattaa tarjota omien muuttuvien kustannustensa hinnalla. Tuo toinen järjestelmä pakottaisi taktikointiin. Ydinvoimalat esimerkiksi joutuisivat arvaamaan huutokauppahinnan ja tarjoamaan marginaalisesti sen alle. Aina silloin tällöin kävisi niin, että niiden tarjous hylättäisi. Lopputulos olisi surkea ja todennäköisesti taktikointi johtaisi nykyistä kalliimpiin sähkön hintoihin.
Saman ajatuksen voisi toteuttaa paremmin siten, että kaikki sähköntuottajat joutuisivat hyväksyttämään omat kustannuksensa viranomaisilla ja myisivät sähköä tällä hinnalla eikä mitään huutokauppaa järjestettäisi. Jokin valtiollinen elin päättäisi, mitkä voimalat ovat käytössä. Tällainen systeemi meillä on runsas 30 vuotta sitten. Sähkö oli silloin varsin kallista. Huutokauppaan perustuva järjestelmä on tehostanut alaa merkittävästi ja alentanut sähkön hintaa.
Ei jatkoon.
Kapasiteettimarkkinat
Olin joskus 1990-lkuvun alussa energiapolitiikan neuvostossa. Silloin siirryttiin vanhasta julkistettujen keskihintojen kauppamallista nykyiseen marginaalihintojen huutokauppamalliin. Pidin tätä silloin toimimattomana, koska jos marginaalissa olevan voimalan omistaja saa parhaimmillaankin peitetyksi muuttuvat kustannukset eikä kiinteitä kuluja koskaan, voimalaa ei kannata ylläpitää. Näin kapasiteettia menetetään ja järjestelmä muuttuu epävakaaksi. Juuri niin on käynyt.
Ongelma näkyy oheisessa kuvassa, jossa on sähkön kysyntä- ja tarjontakäyrät viime perjantailta klo 19. Sininen tarjontakäyrä on jokseenkin pystysuora, koska varakapasiteettia ei ole. Tämän kuvan mukaan myös punainen kysyntäkäyrä oletettiin pystysuoraksi, mistä seurasi tolkuton hinta, mutta todellisuudessa kysyntä jousti oletettua enemmän.
Siksi olen vuosia puhunut sen puolesta, että kapasiteetin ylläpidosta pitäisi maksaa. Näin olen siis ajatellut pitkään. Nyt kun moni muukin on tullut sille kannalle, olen tapani mukaan alkanut epäillä omaa ajatustani.
Jos asiaa ajattelee sähkön kuluttajien kannalta, olisi tietysti kiva, ettei tällaisia hintapiikkejä syntyisi, mutta kapasiteetista maksaminen siirtyy sähkön hintaan. Huippuhintoja leikataan, mutta sähkön vuoden keskihinta saattaa nousta. Voi tulla halvemmaksi maksaa kerran vuodessa korkeaa hintaa kuin koko vuoden kapasiteetin ylläpidosta. Mielipiteeni tarkentamiseksi tarvitsisin dataa, jota minulla ei ole.
Vaikka varakapasiteetista maksaminen ei olisi taloudellisesti järkevää, se voi olla sitä huoltovarmuuden vuoksi. Törmäileehän Utsjoen etäisyydellä Helsingistä risteilyohjuksia voimalaitoksiin. Sekin on otettava huomioon.
Ydinvoimalat pois huutokaupasta
Keksin mielestäni loistavan ajatuksen. Kai Mykkänen vaatii Suomeen lisää ydinvoimaa. Sitä ei synny markkinaehtoisesti, koska sähkö on Suomessa niin halpaa. Taitavat Olkiluoto 3:n osakkaat kärsiä investoinnistaan jatkossa taloudellisesti.
Olkiluoto 3 toimii niin sanotulla Mankala-periaatteella. Se laskuttaa osakkailtaan tuotantokustannuksia vastaavan hinnan. Osakkaiden on pakko ostaa, joskin ne saavat tietysti myydä sähkön eteenpäin. En varmaankaan saa tätä hintaa paljastaa, enkä uusinta edes tiedä, mutta sen voin kertoa, että suurimman osan ajasta sähköä saisi pörssistä halvemmalla, joskin keskihinta sentään oli vuonna 2023 yläpuolella. Jos ydinvoimaa rakennetaan lisää, hinta pörssihinta laskee niin, että uusi ydinvoimala on varmasti tappiollinen. Fennovoima julkisti omistajille taatun omakustannushinnan, 50 €/MWh eli arvonlisäveroineen 6,2 c/kWh, mutta siinä oli laitevalmistajan lupaama tuki mukana.
Ratkaisu tähän on takuuhinta, jota ymmärtääkseni ministeri Mykkänenkin esitti. Muutaman tunnin ajan elättelin loistavaa ideaa, että ydinvoimala saa tämän takuuhinnan aina ja joutuu myymään sen markkinoilla sillä hinnalla. Ydinvoima ei osallistuisi pörssikauppaan, vaan sen teho olisi tarjouksissa pohjalla. Kuluttajan maksama ”pörssihinta” olisi painotettu keskiarvo ydinvoiman takuuhinnasta ja Nordpoolin pörssihinnasta.
Ymmärtääkseni Olkiluodon Mankala-periaatteella toimivat voimalat eivät nytkään osallistu Nord Poolin pörssikauppaan, elleivät sen omistajat halua myydä osuussähköään. Näkyi joku tarjoavan perjantaina sähköään 3500 euron/ MWh hinnalla .
Tätä älyllistä harharetkeä kesti muutaman tunnin, kunnes huomasin, missä on vika. Mallissa ohjaisi kulutusta väärin, millä olisi varsin kalliit seuraukset.
Jos kaikki menisi niin kuin tähän asti, sähkön hinta ei nousisi koskaan kohtuuttoman korkeaksi mutta ei myöskään painuisi nollaan. Keskimäärin se olisi vähän kalliimpi, mutta maksavathan kuluttajat kiinteähintaisissa sopimuksissaan nytkin roimaa ylihintaa turvallisuudestaan.
Kun sähkön hinta ei menisi koskaan nollaan vaan minimiksi tulisi noin 20 €/MWh, paljon ilmaisen sähkön sinänsä järkevää käyttöä jäisi pois. Nyt siitä tehdään esimerkiksi kaukolämpöä, mutta ei tehtäisi, jos se maksaisi 20 + sähköveron. Yhä useammin kävisi niin, että tuotettu sähkö ei kelpaa kenellekään ja vettä jouduttaisi juoksuttamaan ohi voimalaitosten. Ei vaikuta järkevältä. Toisaalta sähköpulan aikana sähkön hinta ei nousisi riittävästi karkottamaan ylimääristä kulutusta. Perjantaina hintajoustosta merkittävä osa taisi olla tehtaiden sulkemisia. Rajahinta, jolla tehdas suljetaan, olisi edelleen yhtä korkealla, joten sähkön pörssihinnan pitäisi vain nousta entistäkin korkeammaksi, jotta kuluttajahinta nousisi riittävän korkeaksi leikatakseen kulutusta tarpeeksi.
Mallissani ydinvoimalan omistavien yhtiöiden ei kanttaisi myydä Mankala-sähköään markkinoille niin kuin ne perjantaina tekivät. Ei se ainakaan tilannetta helpottaisi.
Ei jatkoon.
Tarvitseeko tehdä mitään?
Tämä ei näytä hyvältä. Kaikki esitetyt toimet alentaa sähkön huippuhintoja nostaisivat sähkön keskihintaa. Keskihinta on se, joka ratkaisee, paljonko tililtä menee rahaa.
Mykkänen esittää lisää tasaisesti toimivaa ydinvoimaa. Viimeksi rakentamiseen meni 20 vuotta. Nyt ehkä selvittäisiin kymmenessä vuodessa. Minäpä luulen, että ongelma on ratkennut sitä ennen toista kautta.
Sähköä opitaan varastoimaan ja ilmaiselle sähkölle löytyy järkevää käyttöä.
Kymmenen vuoden kuluttua meillä on puoli miljoonaa sähköautoa, joiden akut muodostavat noin 25 000 megawattitunnin sähkövaraston. Se voidaan organisoida osaksi sähköturvallisuutta.
Talot, jotka käyttävät varaavaa sähkölämmitystä, hankkivat olennaisesti suuremman vesivaraajan tai vaikka parafiinia sisältävän varaajan, jossa lämpö varastoituu faasimuunnokseen. Suoraan sähkölämmitykseen hairahtuneet remontoivat talonsa varaavaa sähkölämmitystä käyttäväksi.
Vetyteknologia tulee tasaamaan sähkön kulutusta ja niin edelleen. Tapoja on monia ja lisää kehitetään nopeammin kuin Mykkänen rakentaa ydinvoimalan.
Olennaista on, että nämä kaikki tavat edellyttävät kehittyäkseen sähkön hintavaihtelua. Jos käytämme paljon rahaa hintavaihtelujen hillitsemiseen, nämä eivät kehity.
Ehkä kannattaisi vain pitää pää kylmänä eikä panikoida.
Onko Imatran vesivoimala todella säätämätön? Eli teho riippuu vain Saimaan vedenkorkeudesta. Tähän huulluuteen täytyy olla joku syy. Sopimus Venäjän kanssa? Tässä on poissa iso säätöpotentiaali.
Pariisin rauhansopimus.
Miten Pariisin rauhansopimus säätelee Imatran vedenkorkeutta? Oletko varma että Pariisin rauhansopimuksessa on tälläinen kohta? Luulenpa että tämä koskee Saimaan kanavan vuokra- sopimusta Suomen ja Venäjän välillä joka on uusittu viimeksi 2007
Kyseessä on rajan yli menevä vesi, joten on täysin kohtuullista ottaa huomioon rajan toinen puoli. Soinivaarn kommenit oli typerä.
Onko Suomi allekirjoittanut Pariisin rauhansopimuksen?
Kyllä Imatrallakin voi ohijuoksuttaa, kuten kaikissa muissakin isommissa vesivoimaloissa, ja sitä kautta säätää tuotantoa alaspäin, ja hiukan joustaa tuotannossa muutenkin hintojen mukaan. Mutta ei ole mahdollisuutta merkittävämpiin vedenkorkeuksien heilauttamisiin, koska ei saa aiheuttaa tulvia naapurimaan puolelle. Imatralla aikoinaan ohijuoksutus oli aika yleistäkin, koska voimala oli mitoitettu sen verran alle huippuvesivirtauksien. Imatran voimalan tehoja on sittemmin nosteltu useita kertoja, jolloin yhä isompi osa vesistä saadaan myös kulkemaan turbiinien kautta.
Ei todellakaan ole ja Pariisin rauhansopimusta on tähän turha sotkea.
Tainionkosken voimalaitos, jolla säädellään Saimaan juoksutusta, laskee vettä periaatteessa luonnontilaisen vedenpinnan mukaisesti. Kun vedenpinta on korkealla, niin virtaama on suuri ja päinvastoin. Saimaata ei siis säännöstellä tavanomaisessa tilanteessa. Kun vedenpinta poikkeaa vuodenajan keskiarvosta puoli metriä ylös tai alaspäin. Voidaan erillisellä päätöksellä lisätä tai vähentää juoksutusta. Näin tehtiin viime syksynä, kun vettä oli paljon ja taitaa ylimääräinen juoksutus jatkua vieläkin.
MUTTA NYT OLENNAINEN JUTTU: Voimalaitokset voivat juoksuttaa viikon aikana luonnontilaisen vesimäärän haluamallaan tavalla. Siis säätää juoksutusta kulutuksen mukaan, mutta vain aikaisemmin mainitsemallani tavoin.
Osmolta hyvä kirjoitus sähköstä.
Pörssisähkön keskihinnan määritystä en ymmärrä. Tulee mieleen kaksi määritystä. A tunneittain summattu hinta jaettuna kokonaistunneilla B tunneittain totantokorjattu hinta euroina jaettuna kokonaistuotannolla.
Useimpien kuluttajien kannalta kumpikaan edellämainituista keskiarvohinnoista ei anna vastausta sähkökuluista. Minusta oleellista on arvioida sitä hintaa, jota sähköyhtiö laskuttaa. Sehän on tunneittain kulutuskorjattu hinta.
Minulla on esim useita ajankohtaan sidottuja pakollisia sähkön kulutuskohteita. Kiinteään hintaan sisältyvä ”vakuutusmaksu” kannattaa maksaa.
Todennäköisesti ei kannata, ellei sinulla ole tarve käyttää sähköä lähinnä vain silloin, kun se on kallista. Pörssisähkön keskihinta oli viime vuonna 7 c/kWh. Mistään et saa kiinteähintaista sähkö niin halvalla.
Ei tietenkään saa mistään kiinteähintaista sähkösopimusta pörssisähkön keskihinnalla ainakaan kotitalouksiin. Kotitalouksissa sähkön kulutus on suurinta talvella, jolloin sähkön pörssihintakin on korkeimmillaan. Jos on pörssisähkösopimus, niin ei sitä sähköä silloinkaan millään vuoden keskihinnalla myydä, vaan talviaikaan menee talviajan pörssihinnat kun kulutus on isointa ja kesäaikaan menee kesäajan alemmat hinnat kun kulutus on pienintä. Keskimääräisellä kotitalouden kulutuskäyrällä sähkön keskihinta pörssisopimuksella on korkeampi kuini pörssisähkön vuosikeskihinta.
Hep! Voin kokemuksesta kertoa, että tietynlaisissa asunnoissa sähkönkulutuksen ja pörssisähkön hinnan maksimit osuvat helposti päällekäin – vaikka kyseessä olisi kaukolämmitetty kerrostalo.
Eli kohtuu uusi kerrostaloasunto, jossa paljon neliöitä per nenä – tällä hetkellä sähkönkulutuksen määrittää lähinnä asuntokohtainen ilmanvaihtokone, jossa toki on LTO, mutta eihän se ilman sähkövastusta pärjää pakkasilla. Tässä talossa asukkailla ei myöskään ole pääsyä LTO:n sisuksiin (laitteet porraskäytävän sisäkaton kätköissä) eikä sähkövastuksen termostaattia pääse siten sormeilemaan (minulle riittäisi ehkä pari astetta viileämpi sisääntuleva korvausilma ja sillä säästäisi helposti kWh:n jos toisenkin).
Toinen ongelma ilmenee kesällä – kun talo on huolella eristetty, ikkunapinta-alaa on jokseenkin reippaasti ja ikkunat ovat ”energiaa säästävää” mallia, niin sisälämpötila kohoaa jo kohtuullisillakin kesäkeleillä merkittävästi oloa ja työtehoa alentaviksi – puhumattakaan kunnon hellejaksoita. Niinpä sähkönkulutuksen kesäisin määritteleekin asunnon viilennys siirettävin ilmalämpöpumpuin – mikä ei ole hirveän tehokasta, mutta taloyhtiö purki kiinteiden aseenusten kiellon vasta vuosi-pari sitten ja kun siirrettävät laitteet on kuitenkin hankittuna, niin tässäpä sitä ollaan.
Joten siis, kun sähkönkulutuksen maksimit tällaisessa tapauksessa ovat yleensä tuulettomina kovan pakkasen tai helteen päivinä, niin pörssisähköä on aika haastava saada kannattamaan – varsinkin jos ero pörssisähkön keskihinnan ja määräaikaisen sopimuksen välillä jää johonkin 2-3 ¢/kWh.
(Sinänsä tällaisessa tapauksessa sähkölaskut tuskin ajavat ketään konkurssiin, mutta itse maksan mielummin sähköstä 30-50 €/kk kuin 50-120 €/kk.)
Pörssisähkön keskihinta ei välttämättä anna oikeaa kuvaa esimerkiksi omakotitaloaan sähköllä lämmittävän kuluista. Hinta pitää painottaa todellisella kulutuksella, jota dominoi talvikausi. Tämä pätee mahdollisista joustotoimista riippumatta, arvioi tulee tehdä talouskohtaisesti ja kulutusprofiilin mukaan.
Pörssin kuukauden keskihinta ei ylittänyt viime vuonna kertaakaan 10 sentin rajaa. Lämmittäjä pääsee pienellä vaivalla alle pörssin päivän keskihinnan ajoittamalla lämmitystä pois huipputunneilta.
Jos haluaa päästä tuohon pörssisähkön keskihintaan, niin normaalissa kotitaloudessa pitää pystyä ajoittamaan kulutusta aika paljon yön tunneille. Normaalilla valveillaolon ajan sähkön käytöllä toteutunut hinta on paljon korkeampi. Asia tuli todettua, kun pidin sähkösopimusta kerrostaloasunnossa muutaman viikon. Omakotitalossa olen päässyt jopa vähän alle pörssin keskihinnan, kun pakotan maalämpökonetta yön tunneille.
Kerrostaloasunnossa toisaalta sähkön hinnalla on vähän vaikutusta mihinkään. Minä opettelin toissasyksyn hintapiikkien aikana ajoittamaan tiski- ja pyykkikoneen käytön aamuyön tunteihin. Sillä tienaa muutaman kymmentä senttiä, mutta toisaalta siihen ei mene kuin kaksi sekuntia, joten tuntipalkka on ihan kelvollinen.
Nyt ei tietenkään noin halpaa sopimusta saa, mutta vielä lokakuussa 2021 sain Heleniltä 2-vuotisen kiinteähintaisen sopimuksen 4,59 c/kWh. Tuli siis halvemmaksi kuin pörssisähkö. Elettiin vähän toisenlaisia aikoja silloin…
”Keskihinta” on silleen tyhmä, että se on vain tuntihintojen keskiarvo.
Todellisuudessahan sähköä ostetaan enemmän silloin kun se on kallista, joten todellinen ”ostetun sähkön” hinta on korkeampi.
Norpool luonnollisesti ei halua lahjoittaa tilastojaan, joten ihan halvalla ei ”todellista” keskihintaa saa laskettua.
Minä saan oman todellisen keskihintani selville helposti. Katson sen sähkölaskusta.
Marraskuussa pörssisähkön keskihinta oli 8.64 senttiä/kWh, sisältäen alvin. Omassa sähkölakussani keskihinta (ilman marginaalia) oli 10.13 senttiä/kWh. Tuo ero johtuu puhtaasti tuosta mainitsemastasi efektistä, eli sähkölämmitteisessä omakotitalossa sähköä kuluu enemmän kylminä päivinä.
Miksi ydinvoiman rakentamista on jarrutettu tahallisesti aiemmin? Vihreät on lähtenyt hallituksesta kaksi kertaa ydinvoiman lisärakentamisen takia. Ydinvoiman sääntelyä ja byrokratiaa pitäisi helpottaa niin uudet voimalat voisivat valmistua nopeammin.
Suomessa on vain kerran poliittisella päätöksellä estetty ydinvoiman rakentaminen. Se tapahtui Matti Vanhasen esityksestä 1990-luvun alussa. Vihreät ovat kyllä äänestäneet ydinvoimaa vastaan, mutta eivät ole onnistuneet kaatamaan yhtäkään päätöstä Ydinvoimalupia on jäänyt kaksi käyttämättä, yhteensä 2800 MW, koska rakentaminen ei kannattanut.
Kommenttina Osmo Soininvaaralle tuohon Vanhasen vastaesitykseen ydinvoimasta niin kyllä siinä oli taustalla Greenpeacen kampanja ydinvoimaa vastaan ja tuo ponsi meni läpi myös opposition äänillä. Kyseessä oli laajempi yksipuoluerajojen oleva poliittinen kampanja.
Eikö Fortum hakenut Loviisaan kolmatta lupaa, jota ei myönnetty?
Rahul Somani,
Se tosiaan tässä ”vihreiden syy”-narratiivissa ärsyttää, että kun puolet eduskunnasta, jossa vihreitä yksinumeroinen prosenttimäärä, on jotain mieltä, on se ”vihreiden salaliitto”.
Ikäänkuin vihreillä olisi jotain taikavoimia vaikuttaa muiden puolueiden päätöksiin.
Saksan ydinvoimasta luopuminenkin on ”vihreiden syy”, vaikka eivät olleet edes hallituksessa.
Olis silleen rehellistä myöntää, että ydinvoimavastaisuus oli ihan laajaa. Meilläkin oli paljon ja pitkään kokoomuslaisia ydinvoiman vastustajia.
Itsekin vastustan uusien ydinvoimaloiden rakentamista. Niin vastustaa myös Elon Musk.
Onneksi mielipiteellä ei ole väliä, kun talous kertoo mitä kannattaa tehdä.
Olen jo pidempään suositeelut ydinvoiman kannattajille, että kerätkää kolehti ja rakentakaa kattila. Mun rahoja ette siihen saa.
toke: ”Saksan ydinvoimasta luopuminenkin on “vihreiden syy”, vaikka eivät olleet edes hallituksessa.”
Saksan Vihreät olivat kyllä Schröderin hallituksessa, joka alunperin päätti ydinvoimasta luopumisesta.
Kannattaako vihreitä äänestää?
Mykkäsen kannattaa rakentaa ydinvoimalansa. 10 vuoden aikana ehtii rakentaa paksumman kaapelin Saksaan. Sinne kyllä menee kaikki sähkö mitä saadaan tuotettua, kun ovat ryssineet oman energiantuotantonsa.
Ja siirtokaapelissahan on se hieno homma, että siinä päästöt häviävät kuten Espanjan ostamassa Marokon kivihiilisähkössä.
Kommenttina Jaloselle että Mykkäsen ehdottamat ydinvoimalat ovat pienydinvoimaloita. Itse asiassa Mykkänen ei kannata kaapelin rakentamista Saksaan (koska NordStream ja Balticconnecor), kaapelin rakentamista kannattaa energiayhtiöt. Lupa tulee kuitenkin ministeriöstä
Onko kukaan laskenut onko Helenin kaltaisilla yrityksillä kannustinta laskea sitä kulutusta realistisemmin tai ottaa tästä virheestä opiksi?
Tarkoitan, että koska Helen on myös merkittävä sähkön tuottaja eikä pelkästään myyjä, se oletettavasti hyötyy siitä että hintataso asettuu korkeammalle. Täten on kannattavampaa olettaa kulutus ennemmin yläkanttiin, kun tuotannosta saa niin järkyttävän ylihinnan että se on pieni murhe että on ostanut turhaan liikaa sähköä edellisenä päivänä. Sähkön myyntibisnes ottaa tappiota mutta sähkön tuotantobisnes takoo kultaa?
En väitä että vaikkapa Helen tarkoituksella manipuloisi hintaa ylemmäs, mutta toisaalta taloudellinen kannustin mahdollisesti on olettaa kulutusjoustot pienemmiksi kuin ne oikeasti ovat.
Ainakin itsestäni on vaikea olettaa yritysten viisastuvan virheistä jotka lisäävät niiden voittoja.
(ja edelleen, käytän tässä Heleniä vain esimerkkinä yrityksestä joka sekä myy että tuottaa sähköä, en siis syytä Heleniä erikseen tässä nyt mistään.)
Sähkön hinnan manipulointia valvotaan tiukasti ja sanktiot ovat massiivisia. Kaikki väärin ennustaneet ottivbast takkiinsa oikein kunnolla ostaessaan kalliilla ja myydessään perjantain aikana säätösähkömarkkinoilla sen takaisin halvalla.
Sähkön hinnan manipulointia valvotaan, mutta millä perusteilla voi väittää, että niin tehtäisiin tarkasti? Vielä kertaakaan valvontahistoriassa ei ole annettu Suomen sähkömarkkinoilla olennaisia sanktioita. Eipä juuri pohjoismaisessa sähköpörssissä kai missään toimintamaassa. Se voi kertoa joko siitä, että kaikki ovat esimerkillisiä toimijoita – tai sitten siitä, että olisi äärimmäisen vaikeata osoittaa manipulointia edes silloin jos sitä tehtäisiin, ellei manipulointia harjoittaisi joku todella amatööri.
Tavallisen pörssin puolellakaan hintamanipulointijuttuja ei ole juurikaan saatu ikinä sanktioille asti vietyä, vaikka hintamanipulointia aivan takuuvarmasti on tapahtunut lukuisia kertoja. Esimerkiksi jonkun sijoittajan voi olla erittäin kannattavaa vaikuttaa joskus siihen, mikä on jonkun arvopaperin vuoden viimeisen päivän viimeinen kurssi, jonka mukaan vaikkapa jonkun toisen arvopaperin, kuten rahaston arvo sitten määräytyy. Olisi aika uskomatonta, jos kukaan ei olisi koskaan sellaista tilannetta koittanut hyödyntää. Vastaavasti olisi todella yllättävää, jos sähkömarkkinoilla ei oikeasti taktikoitaisi. Pienessä maassa kyse ei ole edes nimettömistä ostajista ja myyjistä, vaan sähkömarkkina-alalla merkittävät kaupankäyntiosapuolet tuntevat aika usein ihan henkilökohtaisestikin toisensa, kun vanhoja opiskelukavereita on ostamassa ja myymässä eri firmoissa. Manipulointiepäilyihin voi aina vastata sattumaan vetoamalla. Valvojan on erittäin vaikeata todentaa, että toisin olisi, ellei joku tunnusta itse jotain tehneensä tai ilmianna kaveriaan. En väitä manipulaatiota harjoitetun. Mutta valvonnan toimivuuteen en usko juuri pätkääkään, koska näyttökynnys on valvojalle lähtökohtaisesti niin korkealla. Todistustaakka on valvojalla, ja sähkömarkkinatoimijoille riittää, että ne kykenevät esittämään perustelut, joilla saa nousemaan varteenotettavan epäilyksen valvojan väitteeseen välttääkseen sanktiot.
Heh justhan energian kohtuullisesta hinnoittelusta energiavirasto päätti, että voitte sopia hinnat keskennänne jottei niissä ole isoa eroa jolloin se on kohtuullista. Muissa maissa tuota kutsutaan …..li hinnoitteluksi. Ei tarvitse manipuloida kun hinnat on sovittu. Mitäs jos julkaisisitte täydet tilinpäätökset joissa näkisi yksityiskohtaisesti miten vedätetään tietysti hanasaaren lakkautus ja keitetty vesi makssaa mutta..
”Sähkön hinnan manipulointia valvotaan tiukasti ja sanktiot ovat massiivisia. Kaikki väärin ennustaneet ottivbast takkiinsa oikein kunnolla ostaessaan kalliilla ja myydessään perjantain aikana säätösähkömarkkinoilla sen takaisin halvalla.”
Tuota asiaa käsiteltiin äskettäin Kauppalehdessä. Artikkelin mukaan Aalto-yliopiston tutkijat ainakaan eivät ilmeisesti ole saaneet yrityksistään huolimatta tutkimuskäyttöön dataa sähkömarkkinoista, jotta voisivat tutkia ja analysoida sitä, mitä sähkömarkinoilla oikeasti on tapahtunut. Eräs työelämäprofessori totesi Kauppalehdelle sähkömarkkinoista, että ”Jos markkina toimii kilpailullisesti niin kuin pitäisi, kenelläkään ei pitäisi olla piiloteltavaa”:
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/tutkijalta-tuli-kova-vaite-sahkomarkkinoiden-toimivuudesta-meille-ei-anneta-dataa/73d262ca-6689-470f-bbf8-e7b27e3804a6
Nimenomaan riippumattomien yliopistotutkijoiden tutkimuksissa väärinkäytöksiä sivutuotteena selviäisi, jos niitä on. Viranomainen valvojana työn puolesta ei välttämättä edes osaa nykyaikaisimpia tutkimusmenetelmiä, joita innokkaimmat aiheisiinsa innokkaasti suhtautuvat nuoret tutkijat penkovat ihan eri tavoin, saati uskalla esittää ääneen johtopäätöksiään.
Jos data vapautettaisiin yliopiston tutkijoille, voisi selvitä mm. että onko hintapiikkien kohdalla oikeasti ollut kyse niukkuudesta, vai hintataktikoinnista, ja että pelataanko sähkömarkinoilla oikeasti vihreän siirtymän sääntöjen mukaan, vai poltetaanko siellä fossiilisia polttoaineita tarpeettomasti myös taktisista syistä jonain ajanhetkinä, ja vastaavasti vältellään vihreää tuotantoa jonain ajanhetkinä markkinataktisista syistä – mistä saattaisi aiheutua ylimääräisiä päästöjä.
Mitä ovat ”massiiviset sanktiot”?
Ylellä myös tänään ”Professorit: Energiayhtiöt voisivat manipuloida sähkön hintaa Suomessa eivätkä jäisi siitä kiinni”.
https://yle.fi/a/74-20071102
Professorin mukaan valvonta on heikkoa, ja on ongelma että tietoja ei luovuteta tutkijoiden käyttöön. Tämä mahdollistaa Suomessa toimiville energiayhtiöille sähkön hinnan manipuloinnin jäämättä kiinni.
Myös energiavirasto myöntää, että on mahdollista että manipulaatiota tapahtuu. Markkinoita valvoo Suomessa neljä ihmistä.
Mielestäni näiden tietojen valossa pidän todennäköisenä että hintamanipulaatiota tapahtuu ja/tai on tapahtunut. Vaikka epätodennäköinen olisi tapahtunut että manipulaatiota ei ole vielä tehty, on täysin selvää että jos muutoksia ei tehdä niin sitä tulee tapahtumaan. Kun yrityksille jätetään keinoja lisätä voittojaan vaikka sitten epäeettisesti, niitä tullaan käyttämään.
Sähkön hinnan ennustaminen on vaikeaa, siksi kukin markkinatoimija ennustaa omaa kulutustaan ja tuotantoaan omista lähtökohdistaan tehdessään tarjouksia sähkön ostamisesta tai myymisestään. Parhaiten oikeaan osunut tekee parhaat päätökset. Niin toimii markkinatalous muissakin asioissa.
Fingrid tekee oman ennusteensa sähkön tulevasta kulutuksesta ja tuotannosta. Hesari tutki asiaa tuoreeltaan: vuoden ensimmäisellä viikolla Fingrid ennusti sähkön kulutuksen 600 ‒1000 MW alakanttiin ma-ke, suurin piirtein oikein torstaina, ja noin 1000 MW yläkanttiin perjantaina. Sähkönkulutusennusteen virhe ei siis ollut systemaattinen mihinkään suuntaan. Ennustaminen tapaa olla vaikeaa.
Fingrid ei tuota sähköä.
Olen viimeisen noin viikon ajan seuraillut sähkön tuotantoa Fingridin sivulta. Näyttää että jatkuvasti todellinen tuotanto on 5-10% arvioitua suurempaa. Jos tuottajat yrittävät ennustaa parhaansa mukaan, eikö arvion pitäisi olla keskimäärin puolet ajasta liian alhainen? Kyllä tässä tavalliselle tallaajalle herää epäilys pienestä vedätyksestä. Saisiko jostain ladattua noita ennusteita ja toteutuneita tuotantolukuja pidemmältä ajalta?
Mielestäni pörssimekanismia voisi viilata tekemällä jonkinlaisen systeemin, jossa odotettua suurempi sähkön säästö tai tuotanto vaikuttaisi kuluvan päivän pörssihintaan. Nythän hinta löydään lukkoon jo edellisenä päivänä, eikä esimerkiksi viime perjantain pieleen menneet ennusteet näkyneet hinnassa. Se ei paljoa lohduta että tuottajat ja myyjät yrittävät seuraavalla kertaa ennustaa paremmin.
Perjantain virhe tapahtui kulutuksen ennustamisessa. Hintajousto oli suurempaa. Tuottajat ovat varovaisia luvatessaan toimittaa seuraavana päivänä tietyn määrän sähköä, sillä jos se ei onnistukaan, joutuvat ostamaan puuttuvan tuotannon hinnalla millä hyvänsä ja se on usein ollut 2 euroa kilowattitunnilta.
Jos ennuste olisi osunut kohdalleen, hinta olisi ollut alhaisempi ja osa joustosta jäänyt toteutumatta. Tuskin mikään malli on tässä kovin luotettava, kun muuttujia on paljon. Teollisuudessa se isoin joustovara kuitenkin on, ja sähkön myynti oman kulutuksen sijasta kiinnostaa varmaan alemmallakin hinnalla kuin viime perjantaina nähtiin.
Osmon kommenttin ei näköjään voi vastata, niin vastaan itselleni. Kuinka varovaisia tuottajat voivat olla luvatessaan toimittaa seuraavan päivän sähköä, ennen kuin syyllistyvät markkinoiden manipuloimiseen? Kuka tuota valvoo ja päättää milloin ollaan liian varovaisia? Kireässä markkinatilanteessa jo muutaman sadan megawatin aliarvio kokonaistuotannossa voi nostaa pörssihintaa merkittävästi, joilloin kaikki tuottajat tekevät kivan tilin.
Soininvaara väitti:
”Se, että sähkö on Suomessa paljon halvempaa kuin Keski-Euroopassa johtuu siitä ja vain siitä, että meillä on vaihtoehto kalliille fossiilisienergialle.”
Ei johdu ”VAIN” siitä, sillä asiaan on selkeä luonnontieteellinenkin syy. Suomessa kylmä ilmasto parantaa voimaloiden hyötysuhteita ja alentaa energiantuotannon yksikkökustannuksia. Mm. lauhdevesi on kylmempää. Sen takia Suomessa on Euroopan korkeimmat hyötysuhteet ydinvoimassa. Vastaavasti on toki sitten EU:n korkein energiankulutus neliötä kohti talviaikaan rakennuksissakin. Ilmaston takia Suomessa on myös kansalaisilla euromääräisesti EU:n suurimpiin lukeutuvat lämmityslaskut – vaikka energian yksikköhinnat ovatkin alempia kuin eteläisessä Euroopassa.
On vähän parempi hyötysuhde, mutta se ei selitä sitä, että sähkön keskimääräinen hinta on Suomessa murto-osa Saksan keskimääräisestä hinnasta.
Perusongelma on se, että tarvitaan tasaista perusvoimaa, mutta sähkön hintatason romuttavaa lisätuotantoa ei markkinalla jo toimiva (tuottaja tai vähittäismyyjä) halua, koska se vie kannattavuuden. Tuotantoa on saatu rakennettua sitä valtavasti subventoimalla esim uusiutuvan energian tuotantotuella. Ihan kiva, että muut verojen muodossa sponsoroivat meitä sähkön suurkuluttajia, mutta ei tämä ole ihan reilua. Lehdessä luki tänään: ”Suomella on yhä kipeä tarve lisätä edullista ja tasaista perusvoimaa”. Tämä ei päde. Ainoat joilla tämä ”kipeä tarve” on ovat kuluttaja ja siirtäjät. Sähkön tuottajilla ja myös sähkön vähittäismyyjillä (kiinteiden sopimusten hinta seuraa pörssisähkön hintaa) on pikemminkin kipeä tarve saada tarjontaa alas ja sitäkautta saada pidettyä kannattavuus kohtuullisena.
Tuolla jopa spekuloidaan sillä, että OL3 myöhästyminenkin oli TVOlle hyvä juttu: https://www.soininvaara.fi/2022/08/03/sahkon-saannostely-hyppivat-hinnat-vai-valtiollistaminen/
Ei kuluttajillakaan mitään oikeasti mitään kipeää tarvetta ole. Jos olisi, niin kuluttajat järjestäisivät osakeannin, palkkaisivat pari kokenutta projekti-insinööriä ja olisivat kimpassa investoimassa rahaa mankala-tuotantofirmaan joka pyöräyttää kasaan tasaista perusvoimaa tuottavan laitoksen.
Oikea ongelma on se, ettei tasaista perusvoimaa voi tuottaa Suomessa millään sellaisella kustannustasolla mitä kukaan kuluttaja haluaisi maksaa.
Ainoa fysiikan ja talouden lainalaisuuksia noudattava tapa tuottaa suhteellisen edullista perusvoimaa on luopua päästökiintiöistä ja jatkaa fossiilisten käryyttämistä kuin kultaisella 60-luvulla. Tämä vaatisi joko täysin poikkeusellista lobbauskykyä EU:ssa tai EU:sta eroamista.
On ehkä mahdollista että joskus joku keksii miten ydinvoimaloita voidaan taas rakentaa jotenkin inhimillisillä hinnoilla, mutta en pidättäisi hengistystäni koska rakennusala on kroonisen tuottavuusvajeen takia surkeimmin kehittyvä ala globaalisti.
Toinen jossain määrin realistinen tapa on rakentaa Ruotsiin ja Norjaan lisää tuulivoimaloita + vetää paksumpia sähköpiuhoja Ruotsista ja Norjasta Suomeen. Ja rakentaa Tanskaan ja Saksaan ja Britteinsaarille ja oikeastaan kaikkialle Keski-Eurooppaan ihan mitä vaan mikä pyörii ja tuottaa sähköä joka vähentää noiden alueiden ostoja Ruotsista / Norjasta.
Ja lahjoa NewNew Polar Bear vetämään ankkureita pitkin Tanskan salmia ja Norjan rannikkoa jotta vienti sakkaa siellä ja ainoa vientisuunta on meille päin.
Säätövoimaa on tarjolla Ruotsissa ja Norjassa yllinkyllin.
Sinne siis vain lisää letkua.
Energiavarastoja tarvitaan ja toivottavasti nyt muutama pumppuvoimala toteutuu.
Helen voisi kyl perustaa jonkun flow-akku varaston Uudellemaalle.
Nimimerkki Tokelle kommenttina että en ole millinkaan sanonut että Suomessa ydinvoimavastaisuus olisi ollut vain Vihreiden asia.Muissakin puolueissa on oma ydinvoimavastainen siipi mutta se on vähemmistössä. Sen tiedän että Vanhanen on itse katunut sitä myöhemmin että hän ajoi tuota pontta vuonna 1992 hyvinkin voimakkaasti eteenpäin. Vanhasen vaihtoehto oli tuolloin maakaasun ostaminen Venäjältä.
Yhdysvalloissa ydinvoiman vastustuksen taustalla on maan öljyteollisuus ja luulenpa että Elon Muskin ydinvoimavastaisuus olisi tullut sieltä päin.
”Vuonna 2023 pörssäsähkön kuukauden keskihinta ei ollut kertaakaan noin korkea. Kukahan tässä oli ovela?”
Keskihinnan tuijottaminen harhauttaa, jos sähköä kuluttaa eniten juuri silloin kuin se on kallista, kuten sähköllä taloaan lämmittävät tekevät.
Ne joilla on varaava sähkölämmitys, varmaankin ajoittavat sen kulutuksen ajalle, jolloin sähkö on halpaa.
Varaavissa sähkölämmitysjärjestelmissä voi säästää vain jos malttaa pitää vastukset päällä silloin kun sähkö on halpaa ja joinakin öinä viime viikolla on voinut pitää vain 5-6 tuntia koska klo 1 asti ja klo 5 jälkeen alkaa pörssisähkön hinta olla lähes sama kuin päivällä. Ennen vanhaan kun sai ostaa yösähköä kiinteään hintaan niin halvempi hinta on ollut voimassa klo 22 – 7.
Silloin kun kituuttelee 5-6 tunnilla niin kämppä auttamatta kylmenee jos ulkona on 20 astetta pakkasta.
Epäreilua sähköllä lämmittävälle on se että vuoden 2022 jälkeisenä aikana halvin kiinteähintainen on ollut 8 sentin luokkaa, ja yötariffia ei ole, kun se ennen Venäjän hyökkäystä solmituissa määräaikaisissa sopimuksissa oli 4 senttiä yöllä ja 6 senttiä päivällä. Teollisuus taas saa ostaa vielä nykyisin tätäkin halvemmalla.
Tällaisina aikoina toivoo että olisi pitänyt tajuta ostaa öljyllä lämpiävä talo.
Ai kesälle vai? 😀 Saa olla melkoisesti varaava lämmitys.
Soininvaara:
”Ne joilla on varaava sähkölämmitys, varmaankin ajoittavat sen kulutuksen ajalle, jolloin sähkö on halpaa.”
Kuukauden keskihinta ei ole sähköä lämmitykseen käyttävälle oikea mittari eri vaihtoehtojen edullisuuden arviointiin. Tähän johtopäätökseen ei vaikuta se, on sähkölämmitys varaava vai ei. Suomen talveen kuuluu usein pidempiä pakkasjaksoja, ja näiden aikana pörssisähkön hinta voi pysyä huomattavan korkeana päiviä tai viikkoja yhtäjaksoisesti. Tällaisten jaksojen yli ei päästä pelkän varaavan sähkölämmityksen voimin. Loppuosa kuukaudesta voi olla halpa, mutta silloin tarvitaan myös vähemmän lämmitystä.
Soininvaara ennakoi tulevaa:
Tässä on virheellinen oletus:
”Nyt myyjien ei kannata taktikoida tarjouksissaan, vaan kaikkien kannattaa tarjota omien muuttuvien kustannustensa hinnalla. Tuo toinen järjestelmä pakottaisi taktikointiin.”
On täysin epäuskottava väite, etteikö tällä hetkellä myyjäosapuolen kannattaisi taktikoida tarjouksissaan. Energiamarkkina on oligopoli, jossa on erittäin niukka tarjonnan kasvumahdollisuus tietyissä tilanteissa. Tietenkin sellaisessa markkinassa on järkevää taktikoida, jos myyjäpuolet yhtään haluavat edistää omaakin etuaan. Sellaisessa markkinassa etenkin isojen toimijoiden aika hyvät mahdollisuudet jatkuvasti arvioida sitä, että jos itse tekee jotain, niin mitä siitä seuraa kokonaismarkkinaan.
Perjantain vikatilanteita energiamarkkinoita valvovan viranomaisen johdosta joku kommentoi lehdistölle jotenkin niin, että ei vikatilanne ollut kellekään kannattavaa. Nopeasti tilannetta laskien tulin kyllä itse toiseen tulokseen. Saattoi olla taloudellisestikin kannattavaa pitää voimalaa kiinni, jonka seurauksena kaiken muunkin tuotannon hinta kohosi (paitsi sen osan, jonka hinnat oli jo ennalta sovittu). En väitä, että vikoja olisi tekaistu tarkoituksella, vaan kyseenalaistan vain sen ajatuksen, etteikö sähkömarkkinoilla esimerkiksi vikatilanteistakin voisi joskus voida saada taloudellista hyötyä.
Ylipäätään taktikointiin on energiamarkkinoilla erinomaisia mahdollisuuksia. Markkinat ovat hyvin rajalliset. Suomen markkinahinnat sähköpörssissä määrittyvät pääasiallisesti vain noin kourallisen toimijoita toimesta niissä tilanteissa, joissa siirtokapasiteettitarve ulkomailta ylittyy. Jos haluaisi manipuloida markkinoita, se onnistuisi sähkömarkkinoilla paljon helpommin kuin yleisessä pörssissä, jossa kuka tahansa voi tehdä kauppaakin ja asettaa itse tarjouksia molempiin suuntiin. Sähköpörssin kummallisuus on se, että jos laskee kysynnän yli, vastaa siitä, että sähkölle myös löytyy käyttö. Sähkön hintaa kallistaa myös se, jos nämä harvat markkinaosapuolet tekevät laskuvirheitä – suuntaan tai toiseen.
”Suoraan sähkölämmitykseen hairahtuneet remontoivat talonsa varaavaa sähkölämmitystä käyttäväksi.”
Tuohon en usko. Siinä ei olisi mitään järkeä, että tuotaisiin satoja tuhansia kiloja varaavaa materiaa taloihin jälkikäteen sisälle, mikä olisi pois käytettävästä tilasta. Jos on betonitalo valmiiksi, se on varaava. Jos on tehty talo kevyistä heikosti varaavista materiaaleista, ei sitä jälkikäteen enää muuteta. Suoran sähkölämmityksen kohteisiin laitetaan lämpöpumppuja. Lisäksi niissä on erityisen helppo ajoittaa lämmitystä sähkön hinnan mukaan.
En näe mitään syytä, miksi pientalon pihalle ei upotettaisi 10-100 kuution hiekka-akkua.
Eihän sillä viikkoa lämmitetä, mutta vuorokausivaihtelu pitenee muutamaan päivään.
Resistiivisellä sähkölämmityksellä voi hiekkaa tai soraa lämmittää erittäin kuumaksi, jolloin 100 kuutiota riittäisi todella pitkäksi aikaa, varmasti yli viikoksi pakkasellakin. Mutta ei lämmön saaminen käyttöön ole niin helppoa ja halpaa, muutenhan kaikilla olisi jo tuollainen.
Korjaus edelliseen kirjoitukseeni. Kohdassa ”Siinä ei olisi mitään järkeä, että tuotaisiin satoja tuhansia kiloja varaavaa materiaa taloihin jälkikäteen sisälle, mikä olisi pois käytettävästä tilasta.” piti lukea TAI, eli että ”Siinä ei olisi mitään järkeä, että tuotaisiin satoja TAI tuhansia kiloja varaavaa materiaa taloihin jälkikäteen sisälle, mikä olisi pois käytettävästä tilasta.”
Tietysti jos arvotetaan kaikkea vain rahalla ja halutaan muokata ihmisistä vain rahan perässä juoksevia homo economicuksia, niin voi tuntua järkevältä että ihmiset pannaan juoksemaan niukkojen resurssien perässä, sen sijaan että panostettaisiin siihen että taataan kaikille kohtuuhintainen sähkö ainakin perustarpeita varten.
Toki kyllä kulutusjoustoakin tarvitaan, mutta ei sen varaan kovin paljoa pidä laskea. Jos hintojen vaihtelu jatkuu nykyisen kaltaisena, niin on varmaa että pörssisähkön käyttäjien määrä vähenee nykyisestä n. 29 prosentista. Sen jälkeen kulutusjoustoon ei voida enää luottaa, niin kuin tehtiin nyt, koska niitä joustavia ei löydy. Suuri syy valtaviin hintapiikkeihin on varmasti siinä että meillä on nyt niin paljon pörssisähkön käyttäjiä joiden jouston varaan voitiin laskea nostamalla hinnat poskettomiksi. Kun tuollaisia hintapiikkejä esiintyy on se aivan selvä merkki siitä ettei markkinoilla kaikki ole kunnossa . Kyllä ainakin sen verran ylimääräistä säätövoimaa pitää olla, että kyettäisiin korvaamaan perjantaina vikojen takia seisoneiden voimaloiden tai vaikka yhden ydinvoimalankin pysäyttämisen aiheuttama tehovaje.
Mielenkiintoista on sekin kuinka monet tuntuvat olevan huolestuneempia sähköntuottajien ”riittävistä”voitoista kuin kuluttajista, kun puhutaan tarpeesta taata kaikkien sähkönsäänti kohtuuhintaan. Sitä se markkinafundamentalismi teettää.
Mielestäni sähkö on ihan kohtuuhintaista, nytkin saa alle 10cnt/kwh kiinteähintaisia sopimuksia, keskellä kovimpia pakkasia kun samalla koko Eurooppa sinnittelee Venäjän energiasta irtautumisesta. Verrokkina siirto maksaa syrjäseuduilla enemmän kuin sähkö.
Kuinka halpaa sen pitäisi olla että kriitikot pitäisivät sitä kohtuuhintaisena?
Sähkön hintapiikki kielii aina kohonneesta sähkökatkon riskistä, ja tätä ei tulisi huoltovarmuuden nimissä sallia. Teksasin 2021 katastrofi riittäkään varoitukseksi.
Säävarmaa tuotantokapasiteettia tulee rakentaa lisää, eiköhän aina kysymys ole kuka tämän tulee maksaa – tuottajat, kuluttajat vai valtio. Voinemme odottaa hallitukselta jotain päätöstä tämän suhteen lähiaikoina, mutta itse toteuttaisin kapasiteettivelvoitteena: jokaisen sähköntuottajan pitää kyetä tuottamaan x % kapasiteetista säässä kuin säässa.
Mitä järkeä on pakottaa tuulivoiman omistajat ostamaan itselleen nykyiset vesivoimalat? Miten se helpottaa tilannetta?
Etu tullut esittäneeksi, että sähkölämmittäjän on ostettava sähköä samalla teholla ympäri vuoden?
Kapasiteettivelvoitetta ei tarvitse asettaa taantuvasti (se ei välttämättä onnistuisi muutenkaan, pykälät kun ovat mitä ovat), mutta tuleviin energia-investointeihin se vaikuttaisi. Laitetaan alkuun vaikka 50% kunnes kapasiteettiongelmaa ei enää ole, lukua voi laskea.
Nykytilanteen ongelma on siinä, että sääriippuvaiset investoinnit tekevät säävarmoista investoinneista vähemmän kannattavia, jolloin niitä ei tehdä.
Mitä jälkimmäiseen kommenttiisi tulee, jätän sen omaan arvoonsa.
Edelleen tuo johtaisi siihen, että tuulivoimaan investoisi lähinnä Kemijoki oy, jolla on säätövoimaa vanhastaan.
Ajatuksesi haiskahtaa vahvasti suunnittelutaloudelta. Unohdat markkinamekanismin hyödyt.
Voisiko suunnittelutalous toimia markkinoita paremmin, kun kulutus ja tuotanto ovat joustamattomia (lyhyellä aikavälillä)? Päivän Hesarissa asiaa kommentoi Fortumin Simon-Erik Ollus. Nykymuotoisia markkinoita puolustetaan lähinnä sillä, että se toimii tulevaisuudessa (kunhan kaikenlaista teknologiaa saadaan kehitettyä ja otettua käyttöön).
Se totta että hintapiikki indikoi myös sähkökatkon riskiä, eikä sitä pitäisi siksikään sallia.
Ja se on totta että säävarmaa kapasiteettia tarvitaan heti lisää ja koko ajan sopivasti lisää sitä mukaa kun säästä riippuvaista kapasiteettia kasvatetaan. Koska jonkun on tuo säävarma säätövoima kumminkin rakennettava, niin kenen se on sitten tehtävä? Ajatusta että se olisi sidottu velvoitteeksi jollekin ei kannata tyrmätä ainakaan niin kauan kuin ei esitetä muita vaihtoehtoja. Eikä velvoitteen tarvitse tarkoittaa varsinaista omaa rakentamista vaan vaikkapa osallistumista rahoitukseen.
Hallituksen olisi kuitenkin jo pian aika saada tehtyä päätöksiä asiassa, mutta mitään ei tunnu syntyvän. Selittelyä vaan vaikka vielä vuosi sitten uho nykyisillä hallituspuolueilla oli kova ja aikaa on ollut toteuttaa asiat oman uhon mukaisina nyt hallituvastuussa. Ovatko lapaset hukassa, vai mikä mättää? Taitaa mättää siitä että tuli uhottua päättömyyksiä.
Hintamekanismi voinee hoitaa tarvittavan säätövoiman rakentamisen. Markkinat pystyvät punnitsemaan säätövoiman kysyntää sen hintaa vastaan paremmin kuin joku virkamies.
Saresoja: ”Markkinat pystyvät punnitsemaan säätövoiman kysyntää sen hintaa vastaan paremmin kuin joku virkamies.”
Markkinat eivät pysty punnitsemaan kansalaisten tarpeita teollisuuden ja sähkön hintansa suojanneiden suurkuluttajien tarpeita vastaan.
Vaikka teollisuus on suojannut sähkönsä, niiden kannattaa kuitenkin joustaa kulutuksessaan toimia pörssisähkön hinnan mukaan. Voihan sen suojatun sähkön myydä ja myydäänkin.
R.Silfverberg: ”Markkinat eivät pysty punnitsemaan kansalaisten tarpeita teollisuuden ja sähkön hintansa suojanneiden suurkuluttajien tarpeita vastaan.”
Kyllä pystyvät, ainakin siihen suuntaan, jossa teollisuus ja muut suuret kuluttajat vähentävät kulutustaan. Tämä johtuu siitä, että suojaus tehdään johdannaisilla, joita on ostettu tietty määrä. Jos sähkön hinta nousee tarpeeksi korkealle, on tuottoisampaa laittaa laitteet kiinni ja myydä johdannaiset takaisin markkinoille.
Olkiluodon koko tuotanto perustuu Mankala-periaatteeseen, eli omistajilla on oikeus ja velvollisuus ostaa sähköä kiinteällä hinnalla. Ne voivat kuitenkin myydä sähkönsä pörssiin, kuten UPM tekee usein. UPM onkin Suomen kannattavin energiayhtiö, jolla on kuitenkin kalliina harrastuksena tehdä paperia.
Aurinkopaneelit revitään katoilta äkkiä alas jos paneelin mukana tulee velvoite pyörittää dieselgeneraattoria aina kun ei paista…
Markkinat hoitaa tämänkin paremmin.
sen verran taidan kapasiteettivoimaa kannattaa että jokin kannuste sille pitää olla, mutta ei tarvitse olla samalla hinnalla, tai leivottuna keskiarvoihin. eli kun sitä käytetään niin saa veloittaa … extraa. kapasiteettivoimana käy myös varastointi.
en suosittele äänetämään seuraavaa.
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/13092
olen ruvennut miettimään, pitäisikö kansalaisaloite poistaa käytöstä. lähinnä että 50 000 raja ei olisi käytössä ja eikä menisi automaattisesti eduskuntaa … vaiko siellä silppuriin.
kun tämä oikeistopelleily … vai oliko hallitus … on mitä on, tässä on ihan oikeasti riski että toimiva saadaan ojaan. pitikö mennä lukemaan se oikeisto-oksennus … hallitusohjelma, joten ennakko asetelma ei ennakoi hyvää.
on ollut pörssi sähköä vajaa vuosi, yleensä hinnat ollet jo niin naurettavia että pörssihintoja viitsi edes katsella. hinnat olleet jopa negatiivisiakin, enkä tarkoita vain jonkun norjalaisen firman tarjous kämmejä. muuten, kummasti ne negatiiviset hinnat kelpaa.
Sähkön varastoinnissa on otettava huomioon hyötysuhteet (sähkö -> vety -> sähkö) ja laitosten kuten elektrolyysereiden käyttöasteet, mikä parantaa ydinvoiman kilpailuasetelmaa. Varastoitu sähkö ei enää olekaan niin edullista kuin saattaisi kuvitella.
Lisäksi on syytä muistaa, että fossiilittomaan maailmaan pääsemiseksi ei riitä, että nykyiset sähköjärjestelmät muunnetaan päästöttömiksi. Kokonaisenergian kulutus pitää saada päästöttömäksi. Tähän tarvitaan vetyteknologiaa ja vedyn tuottamiseen dedikoitua päästötöntä sähköä. Rauli Partanen on käsitellyt tätä aihetta ansiokkaasti Verde-lehden artikkelisarjassaan. Hänen näkemyksensä mukaan vedyn tuottamiseen tarvitaan ydinvoimaa, se pitäisi vain tuotteistaa kunnolla.
https://verdelehti.fi/2021/01/31/tulevaisuuden-vety-osa-1-vedyn-tarve-on-paljon-odotettua-suurempaa/
Jos sähkön varastoinnissa vedyn kautta menetetään 2/3 energiasta ja syötetty sähkö on ilmaista, ilmaista on myös ulos tuleva sähkö. Puhumattakaan siitä, että syötetyn hinta on negatiivinen. Tietysti tuo laitteisto maksaa jotain.
Nyt kyllä menee ajattelusi sitten aivan totaalisesti metsään. Ensinnäkään tämä nollahintaan pörssissä myytävä sähkö ei ole ilmaista. Sen takana ovat investointikustannukset, jotka täytyy kuolettaa. Mitä suuremman osan ajasta tuulivoimatuottajien saama pörssihinta on nolla, sitä korkeammalla hinnalla he joutuvat myymään PPA-sopimuksia ja suojaamaan oman tuotantonsa myyntiä. Olet varmasti kuullut kannibalisaatiosta, joten miettisit edes hieman ennen tällaisia kommentteja. Toiseksi, elektrolyysillä tuotetun vedyn hintaan vaikuttaa sähkön hinnan lisäksi elektrolyyserien käyttöaste ja prosessiteollisuuden tasaista vedyn kysyntää varten tarvittava vedyn varastointi. Vedyntuotantoa ei voi perustaa 20% käyttöasteelle. Elektrolyysereiden ja varastoinnin investointikustannukset pitävät tästä huolen.
Teen työkseni energiajärjestelmä mallinnuksia yliopistossa ja harmittaa tällaiset harkitsemattomat ilman riittävää ymmärrystä tehdyt ulostulot: ne johtavat lukijakuntaa harhaan.
Olen hyvin tietoinen siitä, että tuulivoimalla on kiinteitä kustannuksia ja että tuulivoiman saama keskihinta alittaa roimasti sähkön keskihinnan siksi, että tuulisina aikoina sähkö on halvempaa.
Sekä elektrolyyseri, jolla vetyä tehdään vedestä sähköllä, että sähkökenno, jolla siitä tehdään uudelleen sähköä, tuottavat siis 2/3-osan energiasta lämpönä ja lopun sähkönä. Kun mainitut laitteet sijoitetaan kaukolämpöverkoston varrelle, saadaan myös ”hukkalämpö” hyötykäyttöön. Edullisen sähkön tilanteessa kannattaa käyttää elektrolyyseriä runsaasti yleistyneiden sähkökattiloiden sijaan ja kalliin sähkön tilanteessa hyödyksi saadaan taas sekä polttokennon tuottama sähkö että lämpö. Uuden ajan yhteistuotantoa siis.
Kesäkaudella tilanne on toki toinen, silloin hukkalämmölle ei ole käyttöä. Tämä järjestelmä on erityisen kannattava täällä kaukana pohjoisessa, jossa lämmityskausi kestää yli puolet vuodesta.
Onko lämpöpumppu sittenkään järkevä investointi vetyprosessiin verrattuna? Milloin toimissaan tyypillisesti lyhytnäköinen Helen investoi ensimmäiseen järjestelmään, joka sisältää elektrolyyserin, vedyn säilytyksen ja polttokennot?
Eero Hirvijoki,
asiantuntijan voi olla välillä haastavaa yksinkertaistaa asetelmaa, niin, että näkee metsän puilta.
Kun sähkön hinta on nolla, on se ihan oikeasti _ostajalle_ ilmaista.
Jos meillä olis pumppuvoimala, joka ostaa sähkön, kun hinta alle 3c/kWh ja myy, kun hinta on yli 10, niin paljonko vuodessa tulis varaustunteja ja purkaustunteja?
Paljonko vesi haihtuisi yläaltaasta kuukaudessa? Kannattaisiko ennemin kiskoa sinne ylös vanhoja junavaunuja?
Eivätkö kaikki osapuolet hyötyisi energiavarastojen tuomasta volatiliteetin laskusta?
”Suorastaan hupaisena pidän niitä ideologisesti väritettyjä puheenvuoroja, joiden mukaan ongelmana on vihreä siirtymä, siis siirtymä fossiilisesta energiasta uusiutuvaan. Sähkö on todella kallista siellä, missä se tuotetaan maakaasua tai kivihiiltä polttamalla. Koska olin itsekin lakkauttamassa kivihiilivoimalaa, kerron nyt, että se tapahtui puhtaasti taloudellisista syitä. Kivihiilen poltto ei kannata, eikä kannata turpeen polttokaan. Todella kallista pitää sähkön olla, että sitä kannattaa kivihiilellä tehdä. Toisin kuin usein väitetään, turpeen polttoa ei ole kielletty. Sitä saa polttaa, jos haluaa haaskata rahaa.”
Ehkä tämän logiikan ongelmallisuus käy ilmi arkisessa esimerkissä. Kuvitellaan skenaario, jossa lainsäätäjä nostaa polttoaineiden verotusta liikenteen päästöjen vähentämiseksi. Koska liikenne ei vaan voi loppua, se alkaa sähköistyä. Kun sitten lopulta polttoaineveron noususta suivaantunut vanhalla bensa-autolla ajava kansalainen alkaa syyttää liikkumisen hinnan noususta liikenteen sähköistymistä, lainsäätäjä vastaa kritiikkiin ja kertoo, että jos liikenne ei olisi sähköistynyt, polttoaineveroa olisi pitänyt korottaa vielä enemmän tavotteiden saavuttamiseksi(vrt. ”sähkö olisi vielä kalliimpaa, jos emme olisi aloittaneet päästöjen vähentämistä ajoissa”). Kansalainen on kyllä väärässä syyttäessään juurisyyn sijaan siitä seuraavaa ilmiötä, mutta uskoo silti olevansa oikeilla jäljillä.
Vihreää siirtymää täytyy uskaltaa puolustaa järkiargumenteilla eikä yrittää puolustaa vihreiden vaihtoehtojen paremmuutta sillä, että muista vaihtoehdoista on tehty lainsäädännöllä huonompia. Kivihiilen, maakaasun ja turpeen polttamisen kalleus johtuu pitkälti vihreään siirtymään tähtäävistä päästökaupan kaltaisista asioista ja se pitäisi voida myöntää. Vihreä siirtymä on pakko tehdä ja hinnat tulevat laskemaan, mutta kansalainen näkee kiertelyn läpi.
Fossiilisen energian kalleus johtuu siitä, että totaalista ilmastotuhoa yritetään edes vähän torjua.
Niin ja kansan köyhyys tietysti johtuu siitä, että Suomen pankin setelivarastossa on ovet lukittu. Se on vähän sama asia.
No silloinhan se johtuu vihreästä siirtymästä.
Onko totaalisen ilmastotuhon torjuminen loppuviimeksi eri asia kuin vihreä siirtymä? Kysyn tätä edelleen korostaen, että ne toimet täytyy silti tehdä.
Jos vihreä siirtymä ei nosta energian hintaa, miksi sitä ei ole tehty aiemmin?
Hyvin edullinen tuulivoima kehitettiin vasta muutava vuosi sitten. Joskus 15 vuotta sitten tuulivoimaloille luvattiin 85 €/MWh takuuhinta. Enää ei luvata vaan tuulivoiman kustannukset ovat suunnilleen 30 €/MWh
Vili: ”Jos vihreä siirtymä ei nosta energian hintaa, miksi sitä ei ole tehty aiemmin?”
Tuulivoimahan on globaalissa mittakaavassa (VRE) pieni piristysruiske.
Kannattaa katsoa, mitä aurinkopaneelien watti-hinnoille on tapahtunut viimeisen 30 vuoden aikana.
Se on määrittänyt nopeuden.
Tämä olisi ihan hyvä ehdotus, eli julkinen sektori säätäisi elektiivistä kulutusta hinnan mukaan ja toisi näin paljon ennustettavaa joustoa.
Uskon myös markkinoiden toimivan sitten, että ne joiden mielenrauha ei kestä pörssisähköä, siirtyvät kiinteisiin sopimuksiin ja lisäävät täten sähkön myyjien kannustetta investoida kapasiteettiin.
Sähkön myyjät voisivat myös tuoda markkinoille niitä ”älykkään sähköverkon” ratkaisuja, jolloin kuluttajien kulutusta ei tarvitsisi pelkästään arvailla. Esim. resistiivisen sähkölämmityksen ohjauksen korvaaminen älykkäällä versiolla, johon kuluttaja piirtää oman kipukäyränsä, joka taas välitetään myyjäyhtiölle.
”Kymmenen vuoden kuluttua meillä on puoli miljoonaa sähköautoa, joiden akut muodostavat noin 25 000 megawattitunnin sähkövaraston. Se voidaan organisoida osaksi sähköturvallisuutta.”
Tuohon en paljoa luottaisi.
Tulevaisuudessa valtaosa sähköautoista tuodaan käytettynä Suomeen.
Tällä hetkellä ei kai yksikään tai siis ainakaan 99% kannsta ei tue sähkön siirtoa ulos autosta.
Tuota ulossiirtoa varten tarvii sitten kokonaan uuden oman infransa.
Sähköautojen sähkö maksaa muille kuin omakotitaloasukkaille yleensä moninkertaisesti pörssihintaan nähden, joten on hyvin vaikea nähdä, missä tilanteessa niistä olisi kannattavaa myydä sähköä mihinkään järkevään hintaan ulos.
Ja sitten sitä kerran 50 vuodessa tapahtuvaa runkoverkkokatkosta varten ei kannata infraa rakentaa.
Kun sähkön hinta vaihtelee non satakertaisesti, tai siis enemmänkin, auton käyttö sähkövarastona on kannattavaa ja sitä tukeva infra syntyy.
Sekä varaava sähkölämmitys että autojen käyttäminen kysyntähuippujen tasaamiseen toimivat vain lyhyen aikaikkunan sisällä. Ne eivät kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että sähkön kokonaiskysyntä lienee edelleen kasvamassa ja kysyntähuiput osuvat tuulivoiman tuotantosuvantoihin. Tämän vuoksi tarvitaan pakkaspäivillekin lisätuotantoa ja tähän ei ydinvoimaa parempia ratkaisuja ole tarjolla. Yksikön ei kannata olla OL3 mittaluokkaa vaan selvästi pienempi.
Ode: ”Kun sähkön hinta vaihtelee non satakertaisesti, tai siis enemmänkin, auton käyttö sähkövarastona on kannattavaa ja sitä tukeva infra syntyy.”
Juu ei.
Sähkön hinta heittelee liian harvoin ja liian vähän, jotta sen takia kannattaisi investoida uuteen infraan läpi maan.
On tietysti mahdollista, että joskus, ehkä 20 vuoden päästä toi tulee silleen perusinfran kylkiäisenä, jolloin siihen ei tarvitse investoida.
On myös mahdollista, että autojen omistaminen laskee merkittävästi, jolloin suuren omistajan on helpompi tehdä suurempia investointeja.
Vois hyvinkin olla, että jollain sen hetken überillä olis vaikka lentokentän alla 10 000 roboauton latausasema. Sieltä sitä sähköä sitten myydään, ei jostain Helenin tolpasta kantakaupungin kaduilla.
Omassa talossa asuvan, omilla paneeleilla sähköä tuottavan ja omalla töpselillä autoa lataavan kannattaa varmaan jo nyt myydä sähköä auton akusta, jos sopii auton käyttörytmiin.
Mitä enemmän asutus keskittyy kerrostaloihin, joilla ei toivottavasti ole autopaikkojen omistusta, pörssisähkön hinta on hyvin vähämerkityksinen sähköauton omistajalle.
Koska pysäköinti ja asuminen pitäisi erottaa toisistaan kokonaan. Asoy:t eivät saisi omistaa parkkipaikkoja.
”Tämän vuoksi tarvitaan pakkaspäivillekin lisätuotantoa ja tähän ei ydinvoimaa parempia ratkaisuja ole tarjolla.”
Ydinvoima ei superkallis varavoiman lähde. Vetysäiliö ja polttokenno on lievästi sanottuna taloudellisempi ratkaisu.
Wärtsilä ehdotti aikanaan Helenille ratkaisuksi yhdistelmää tuulivoimalat + kaasuturbiinit. Korvataan tässä ajassa Venäjän kaasu tuulisähköllä tuotetulla vedyllä.
Akkujen varaamiseen ei tarvita aurinkopaneeleja, akut voidaan varata halvalla pörssisähköllä ja käyttää tarpeen mukaan ympäri vuoden ainakin omakotitaloissa satoi tai paistoi.
Eikö Tesloissa ole jo ulosottomahdollisuus? En ole varma, siis kysyn. Verkkoon sitä ei tarvitse syöttää, mutta jo tuollainen aggrekaatinkorvike on jo huoltovarmuustekijä.
Lisäksi, sähköautot jo toki itsessään tasaavat verkon käyttöä kunhan niitä vain ladataan älykkäästi. Eli ladataan silloin kun sähköä on hyvin saatavilla ja se on halpaa, ja ei ladata kun sähkö on kortilla.
Kilgore,
Tesloissa ei ole ulosottoa, paitsi nyt uudessa Cybertrackissa on.
Autot muodostavat sähkövaraston vaikka akuista ei otettaisi virtaa ulos ollenkaan. Ihan jo se, että auton lataamisen voi ajoittaa melko vapaasti muutaman päivän aikajänteellä riittää poistamaan merkittävän määrän kuormaa huipputunneilta.
Omakotiasukkaalle auton varauksen käyttäminen oman sähkönoston siirtämiseen ja sähkökatkojen varalle on riittävä kannustin investoida tarvittavaan laitteistoon, eli sitä kautta saadaan myös lisää joustoa. Takaisin verkkoon myyminen on sitten vähän eri juttu, tosin aurinkopaneelien yleistymisen kautta sekin infra tulee kehittymään kuin itsestään.
Tässäkin markkinat hoitaa, kunhan ei rikota kannustimia huonolla sääntelyllä.
Voisikohan Suomi ottaa Saksasta mallia ja rakentaa lisää hiilivoimaa,
jotka sitten varataan huoltovarmuuskäyttöön, Huoltovarmuuskeskukselle.
Meri-Porin voimalaitoksen tapaan:
https://www.huoltovarmuuskeskus.fi/a/meri-porin-voimalaitoksen-sahkontuotanto-varataan-huoltovarmuuskayttoon-lahes-kolmeksi-vuodeksi
Luulisi ettei uuden Hiilivoimalan rakentaminen kestä montaa vuotta…..?
Voisi kai käydä kysymässä kiinalaisilta neuvoa? Tämähän lienee aivan kosher, koska EU-johtajat ovat jo pidempään kehuneet Kiinan ”ilmastojohtajuutta” ja sitä miten EU ja Kiina yhdessä voivat ratkaista ilmastonmuutoksen ilman saatanallisia denialisti-amerikkalaisia.
Kiina lisäsi hiilivoimaa toissa vuonna ilmeisesti luokkaa 35 GW ja viimevuodelle ennustellaan lopullisia tilastolukuja odotellessa 45-50 GW – joten eiköhän Nalle Puhin hallinnolla ole kivihiilivoimaloiden luvitus- ja rakennusprosessit siten aika hyvin hanskassa. Lisäksi uusille kivihiilivoimaloille otettiin käyttöön kapasiteettimaksut eli siitäkään lisäkapasiteetin rakentamisen ei enää pitäisi jäädä kiinni.
Miksiköhän muutes… ”Ruotsin hallitus kertoo haluavansa massiivisesti lisää uutta ydinvoimaa”
https://www.hs.fi/talous/art-2000009996512.html
Suomessa taas vaan jatkuu ja jatkuu tuulivoimahype…
Tuulivoimahype on pikkuhiljaa taittumassa. Tuulivoimaa on jo niin paljon, että voimalat syövät toistensa tuottavuutta (kannibaali-ilmiö), joten paljoa lisää ei kannata enää rakentaa, ellei vetytalousvisiot toteudu. Lisäksi puolustusvoimat on julistanut suuren osan Itä-Suomesta ja Lapista tuulivoiman lisärakennuksen rajoitusten, tai kieltojen pariin. Etenkin Lapissa myös paikallisten asukkien vastustus rajoittaa hankkeita.
Pörssihinta ja kiinteä hinta (tai katto) tulisi erotella toisistaan. Kaikki sopimukset tulisi olla pörssisopimuksia, mutta voisit ”vakuuttaa” itsesi ostamalla yhtiöltä esim hintakaton 0,15€/kwh hintaan XX€/kk.
Näin kaikkien käytöstä ohjaisi pörssihinta ja kaikki voisivat kulutuksellaan tarjota joustoa. Selvästi kysyntäjoustoa on tarjolla, kuten jo nykyisellä pörssikannalla huomasimme. Jos kaikki olisivat alttiita hinnan nousulle, olisi kysyntäjousto parhaimmillaan jopa parin gigan luokkaa. Joka tapauksessa merkittävällä tasolla ja auttaisi seuraavan 5-10 vuoden siirtymän yli ilman merkittävää säätövoimaa, tai uusia ydinreaktoreita.
Mielestäni pörssi, pienine haasteineen, toimii kuitenkin hyvin. Tulevaisuudessa vielä paremmin. Autojen akkujen käyttö kaksisuuntaisena ottanee enemmän aikaa, kuin itse autojen yleistyminen. Tekniikan pitää olla helpommin käytettävää, hyvityksen reilua ja läpinäkyvää, motivoivaa. Rahan ohjatessa paljon sähköä käyttävät kotitaloudet olisivat varmasti muutoksen eturintamassa.
Poliitikot korjasivat jo koulun ja soten, joten eiköhän se korjaaminen voisi jo riittää. Parin päivän poikkeus ei ole mikään aihe panikoida. Jos pörssisähköä ei osaa käyttää hyödykseen, niin sitten ei ota sitä. Koulu oli maailman kärkeä ja sote tuotti asioita tehokkaasti. Nyt kaikki sotkettiin kun piti korjata ja modernisoida näyttääkseen hyödyllisiltä konsulttien myydessä ideoitaan vieressä. Modernia uutta ja digiä, mutta unohdettiin koko perustehtävä. Nyt ei pidä sotkea vielä yhtä perusasiaa, eli sähkömarkkinaa, jotta poliitikko näyttäisi tehokkaalta modernilta toimijalta.
Sähköautojen latausasemia kannattaisi siirtää pörssisähköhinnoitteluun, nyt useimmat operaattorit tarjoavat kiinteähintaista lataussähköä, halvimmasta päästä esim K-lataus 30 c/kWh. Teslan latausasemilla on muuttuvia hintoja, hinnoittelu saattaa osaksi perustua pörssisähkön hintaan, mutta etupäässä taitaa olla tuota dynaamista hinnoittelua. Nyt esimerkiksi Helen voisi tuoda asemilleen pörssisähköhintoihin + katteeseen perustuvat lataushinnat. Tosin kun alkaa joillain latausasemilla meno olla kuin rautatieaseman taksitolpalla, Helen voisi muutenkin tarjota suurempia latauskenttiä eri puolilla kaupunkia. Samoin sitten Helsingin alueelliset pysäköintiyhtiöt jotka nyt tarjoavat asukaspysäköintipaikoille kiinteähintaista latassähköä, esim 15 c/kWh voisivat siirtyä pörssisähkö hinnoitteluun. Eipä siihen muuta tarvittaisi kuin noiden yhtiöiden hallitusten päätökset, hallituksethan ovat kaupungin viranhaltijoiden palkkiopaikkoja niin edes tuon verran voisivat tehdä palkkioidensa eteen.
Tuulivoimaa pitäisi rakentaa tasaisemmin eri puolille Suomea niin että tuotanto olisi tasaisempaa. Nyt suuri osa tuotannosta on keskittynyt Pohjanmaan maakuntiin.
Tuulivoima lisää myös vesivoiman haittoja, siitähän tässäkin on kysymys, vaikka Yle ei tuulivoimaa mainitsekaan:
”Lapissa ihmetellään jokea, joka ei jäädy edes 30 asteen pakkasella”
https://yle.fi/a/74-20068962
Mitä enemmän vesivoimaa säädetään sitä haitallisempaa se on ympäristölle. Ruotsin tai Norjan syvissä patoaltaissa tilanne voi olla toinen.
Markkina korjaa itseään monella tavalla tässä asiassa. Yhtäältä liikahintaa väärän ennusteen vuoksi maksaneet firmat maksoivat niin paljon liikaa ja kärsivät niin suuret tappiot, että ennustemallien kehittämiseen panostetaan ja ennusteet paranevat. Toisaalta energian varastointi tulee hinnan vaihteluiden vuoksi entistä kannattavammaksi. Hintavakautta saadaan vain säästä riippumattoman energian määrän turvaavalla riittävällä kapasiteetilla. Vaihtoehtona on sitten kestää hintavaihtelut.
Suomen markkinan ongelma on se, että sekä kulutushuippu, että tuotanto ovat molemmat sääriippuvaisia. Lisäksi kulutuksen huippu ja tuotannon pohjalukemat osuvat nykyisin helposti samaan säätyyppiin eli koviin ja vähätuulisiin pakkaspäiviin.
Toimisiko markkinaratkaisuna sellainen, missä kiinteän sopimuksen haltijat ilmoittavat, millä hinnalla ovat valmiita luopumaan ostamastaan kiinteähintaisesta sähköstä? Eli millä hinnalla on kannattavampaa sammuttaa koneet päiväksi?
”Tässä on vähän sama asia kuin VR:n dynaamisessa hinnoittelussa. Monia harmittaa, että hinnat eivät ole aina halpoja, mutta ennen dynaamista hinnoittelu ne olivat aina kalliita.”
Sivukommentti tähän, että tämä ei omalla kohdallani ainakaan pidä kutiaan laisinkaan. Ennen dynaamista hinnoittelua VR:n lipun hinnat olivat jokseenkin samaa tasoa kuin bussilinjoilla. Nyt ne ovat 50% kalliimpia. Syy on epäilemättä se, että matkani osuvat melkein aina viikonloppuihin, jotka VR dynaamisesti hinnoittelee kysynnän mukaan kalliimmiksi. Minulla vaan ei ole mahdollista ”modifioida ostokäyttäytymistäni” niin että kulkisinkin junalla arkisin halvemmilla vuoroilla. Kuljetaan joko pyhänä, tai ei laisinkaan. Minun kannaltani kyseessä on siis pelkästään rahastus.
Nyt kuljen pelkästään busseilla, joilla on kiinteät hinnat. Jos niidenkin hinnoittelu muuttuu ’dynaamiseksi’, niin sitten minun ei kannata liikkua enää julkisilla.
Perjantai paljasti pörssihinnoitellun sähkön ongelman (erityisesti) sähkölämmittäjien kannalta. Vaikka historiallisesti tarkasteltuna pörssisähkö onkin ollut kiinteähintaista edullisempaa, eikä viime perjantai ilmeisesti edellisen 365 vrkn aritmeettista keskiarvoa älyttömästi heilauttanut, on tuolta päivältä tullut lasku kohtuuton useimmille. Kun piikki ylöspäin on käytännössä rajaton, on riski kohtuuton, semminkin kuin säästö keskihinnassakin on nykyisillä kiinteillä sopimuksilla hyvin pieni.
Sähkölämmittäjälle ariteemmttinen keskiarvo ei myöskään ole niin oleellinen – pitäisi olla lämmitystarpeella painotettu keskiarvo. Perjantain hintojen älyttömyyttä voi havainnollistaa se, että tarvitaan 10-20 nollahintaista yhtä kylmää päivää, jotta päivän keskihintaa kohottava vaikutus on kuitattu. Tai 20-30 hieman lämpimämpää päivää. Uskonkin, että edellisen perjantain seurauksena pörssisähkön suosio tulee laskemaan pitkäksi aikaa, jonka seurauksena vastaavien hintapiikkien todennäköisyys kasvaa.
Mistä älyttömät hinnat sitten johtuivat? Kuten huomasit, olettavat ilmeisesti sähköyhtiöt myös pörssisähköasiakkailta nolla lähestyvää hintajoustoa – joka on osoitettu vääräksi viime aikoina kahdesti, ensimmäisen kerran älyttömien negatiivisten hintojen aikaan, ja uudelleen hintapiikkien aikaan. Yllätyksenähän pörssisähköasiakkaiden lukumäärä ei voi myyntiyhtiölle tulla, mutta käyttäytymisestä ei ilmeisesti ymmärretä mitään. Eli yksi merkittävä syy huippuhinnoille oli onnettomasti laaditut ostotarjoukset.
Mitä sitten pitäisi tehdä?
Ihan ensiksi laskisin hintakattoa johonkin kohtuullisempaan, välille 500….1000 €/MWh. Katon pitää olla riittävän korkea, jotta käytännössä kaikki kapasiteetti ajaa ja yksityisten aggregaatit päälle, muttei yhtään sen päälle. Otan paljon mieluummin epätodennäköiset kiertävät sähkökatkot, kuin tällaiset järjettömät hintapiikit. Tästä voi toki olla perustellusti montaa mieltä. Tarve katon laskemiselle voisi toki olla pienempi, jos kuluttajat olisivat aktiivisempia markkinapelureita.
Toisekseen kaivaisin kaiken käytössä olevan kapasiteetin markkinoille leikkaamaan hintapiikki. Valjastamatonta kapasiteettia löytyy paljon:
– (Fingridin) Varavoimalaitokset. Näiden käyttöönotto ns normaalitilanteessa (hyvin korkeat hinnat, muttei vielä sähköpula) tarkottaisi, että yhden voimalaitoksen tai siirtolinkin vikaantuminen saattaisi johtaa kiertäviin katkoihin. Mielestäni hyväksyttävä riski, kun näitä tunteja on vuositasolla kuitenkin enintään kymmeniä.
– Ykistyiset varavoimakoneet. Näitä on ymmärtääkseni pelkästään Helsinki-Vantaalla ja Meilahdessa toistasataa megawattia. Ei ole mitään varsinaista syytä, miksi nämä eivät voisi osallistua markkinoille, mutta tässä saatetaan tarvita pientä julkista tukea automatisointien rakentamiseksi. Ehkä tämä menee kapasiteettimarkkinoiden alle.
Vaikka sähkön hinta on avoimien markkinoiden aikakaudella pudonnut parantuneen kilpailun seurauksena, on viimeiset pari vuotta osoittaneet järjestelmän lopulta olevan hyvin hauras. Tämä kuulunee markkinatalouteen, kenenkään ei kannata investoida kapasiteettiin, joka ei maksa itseään takaisin.
Nord Poolin käytännöt vaatisivat mielestäni kriittistä tarkastelua, toiminta vaikuttaa ulospäin varsin salamyhkäiseltä suhmuroinnilta. Pörssi irtisanoutuu kaikesta vastuusta, myös huomaamiensa selkeästi virheellisten tarjousten osalta. Ts, pimentykööt Suomi, kunhan meidän ei tarvitse ajaa uutta tarjouskierrosta. Hintatietojen julkaisu avoimesti vaatii kalliin lisenssin. Eikö luulisi olevan pörssin etu, että hinnat olisivat mahdollisen laajasti tiedossa?
En oikein näe polkua, miten vetyteknologia, sähköautot tai -kattilat tasaisivat sähkön hintaa muuten, kuin pienentämällä kuoppia. Huiput jäävät nähdäkseni ennalleen, tai jopa voimistuvat säädettävän kapasiteetin jäädessä yhä pienempään rooliin. Eli tavallaan näistä hintapiikeistä voi jopa perustellusti syyttää vihreää siirtymää, vaikka se laskeekin keskihintaa.
Tämä ehdotus menee kategoriaan toimivien markkinaedellytysten simulointi, joka on hyvä (toiseksi paras?) vaihtoehto kun markkinaedellytyksiä itsessään ei saada korjattua. Juurisyy ongelmiin on pullonkaulat siirtoyhteyksissä eurooppalaiseen sähköjärjestelmään yleensä, ja pohjoismaiseen erityisesti. Tämän muuttaminen edellyttäisi poliittista tahtoa, jota ei näytä olevan.
Kun poliittista tahtoa ei ole, tulee Fingridille asettaa tavoitteeksi vahinkojen minimointi. Konkreettisesti menee juuri kuten sanoit: kun Ruotsin ja Norjan alimitoitetut siirtoyhteydet eivät riitä, Fingrid huolehtii riittävän varakapasiteetin käynnistämisestä. Riittämisen kriteeri on (esimerkiksi) hintatason 1000 €/MWh ylittäminen. Varakapasiteetin omistussuhteet eivät ole merkitseviä, Fingrid täyttää tehtävänsä kuten parhaaksi näkee. Kustannukset katetaan kuten tähänkin mennessä.
Markkinaehtoinen markkinoiden korjaantuminen etenee teknologisen kehityksen ehdoilla, ensin kuopat ja sitten huiput. Toistaiseksi osataan puoli-ilmaisella sähköllä vasta lämmittää vettä, tulevaisuudessa toivottavasti muutakin.
Oma aspektinsa on sitten markkinoiden suoranainen sabotointi. Markkinan toiminnan kannalta keskeisen informaation panttaaminen ja Nordpoolin laiskuus/inkompetenssi ovat oireita siitä ettei ketään oikeasti kiinnosta. Mikäköhän olisi ratkaisu tähän kiinnostamattomuusongelmaan?
Kiinteistön omistajalla ei ole kylmänä vuodenaikana todellista mahdollisuutta katkaista sähköä kuluttavaa lämmitystä ilman, että otetaan riski rakennuksen vaurioitumisesta (kosteusvauriot, putkivuodot jne.) ja mahdollisesti myös vaarannetaan omaa tai läheisten terveyttä (ks. THL:n asumisterveysohje). Tiettyyn rajaan asti kulutusta voidaan vähentää, mutta ei sen alle ilman kohtuuttomia seurauksia (vauriot rakenteille, asumiskelvottomuus jne.).
Pörssisähkön hinnan yläraja on useita euroja kilowattitunnilta. Viime vuosien kokemukset ovat myös osoittaneet, että pörssisähkön hinta voi pysyä pitkiäkin aikoja yhtäjaksoisesti korkealla. Esimerkiksi poliittisen tai sotariskin realisoituessa voi pörssisähkön hinta pysyä lähellä hintakattoa pitkiäkin aikoja. Pörssisähköön siirtyvä sähkölämmittäjä ottaa riskin tuhansien tai kymmenien tuhansien eurojen tappiosta ja saa mahdollisesti vastineeksi parin sadan euron tuoton* jos sitäkään. Sijoitustoiminnassa tämänkaltaista strategiaa pidettäisiin riskialttiina.
Sijoitustoiminnassa asiakkaiden pääsyä monimutkaisempiin ja riskialttiimpiin sijoitustuotteisiin rajoitetaan monin eri tavoin. Näitä ovat esimerkiksi taitotasotestit, sijoittajan taloudellista asemaa koskevat kyselyt sekä pääomien määrää ja asetettuja vakuuksia koskevat vaatimukset. Riskialttiina sijoitustuotteina pidetään erityisesti sellaisia, joissa sijoittaja voi menettää enemmän kuin alkuperäisen pääomansa tai joissa sijoittajan tappioita ei ole rajattu lainkaan. Pörssisähköllä lämmittämisessä on tiettyjä samankaltaisia piirteitä. Pörssisähkön ostamista tai sen markkinointia ei kuitenkaan ole säännelty vastaavalla tavalla.
Tosiasia on, ettei suurimmalla osalla kotitalouksia ole kymmeniä tuhansia euroja säästöjä pankkitilillä tai muussa yhtä helposti realisoitavassa muodossa, joilla pörssisähköön liittyvä hintariski tulisi varmuudella katetuksi. Kun riskit realisoituvat, mutta likvidit varat riskien kattamiseen puuttuvat, on edessä valtion väliintulo riskejä kattamaan ja todennäköisesti myös henkilökohtaisia tragedioita.
* Pohjoismaisen sähköpörssin kattohinta on 4 euroa/kWh. Kattohintaan tai sitä lähelle voidaan päätyä pidemmiksi ajoiksi esimerkiksi tilanteissa, joissa jokin merkittävämpi poliittinen, tekninen tai sotariski realisoituu. Tavanomaisen omakotitalon lämmittämiseen kuluu helposti 10000-20000 kWh/vuosi. Teoreettiseksi ylärajaksi pörssisähkösopimuksen vuosittaisille kustannuksille (ja samalla vuodessa toteutuvan tappion ylärajaksi) saadaan näillä lähtöarvoilla 40000-80000 euroa.
Jos poliittinen, tekninen tai sotariski realisoituu, ilman sähköä jäävät myös kiinteähintaisen sopimuksen tehneet. Mutta en ymmärrä mitä valitat. Jos pelkäät riskejä osta kiinteähintaista. Minä ostan pörssisähköä. Vuonna 2023 maksoin siitä 7 senttiä kilowattitunnilta.
Soininvaara: ”Jos poliittinen, tekninen tai sotariski realisoituu, ilman sähköä jäävät myös kiinteähintaisen sopimuksen tehneet.”
Viime talvena realisoitui poliittinen riski ja osin myös tekninen riski, mutta kukaan kiinteähintaisen sopimuksen tehnyt ei jäänyt ilman sähköä. Myös pörssisähkösopimuksen tehneet saivat sähköä, mutta joutuivat maksamaan siitä äärimmäisen korkeita hintoja verrattain pitkän ajan.
Soininvaara:
”Mutta en ymmärrä mitä valitat. Jos pelkäät riskejä osta kiinteähintaista. Minä ostan pörssisähköä. Vuonna 2023 maksoin siitä 7 senttiä kilowattitunnilta.”
Näin olen tehnytkin; nykyinen sopimukseni takaa kiinteän hinnan (13 snt/kWh) maaliskuun loppuun saakka. Tarkoitukseni ei ollut kirjoittaa vaikeaselkoisesti. Aiemman tekstin tarkoitus oli lähinnä kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin:
(1) Pörssisähkön riskiprofiili sähköä lämmitykseen käyttävälle kotitaloudelle tai muulle kiinteistönomistajalle: verrattain todennäköisen ja pienen tuoton vastapainona on riski odotettavissa olevaan hyötyyn nähden kymmeniä kertoja suuremmasta tappiosta.
(2) Suurella osalla sähköä ostavista kotitalouksista ei todellisuudessa ole taloudellisia puskureita pörssisähkösopimukseen liittyvien ”häntäriskien” kattamiseen (todennäköisyydeltään pienehköt mutta seurauksiltaan vakavat riskit) tai välttämättä edes käsitystä kantamansa riskin suuruudesta.
(3) Pörssisähkösopimuksia markkinoitaessa ei välttämättä selvitetä tuotteen soveltuvuutta juuri kyseiselle asiakkaalle, anneta määrällistä tai muuten yksiselitteistä tietoa sopimukseen sisältyvän riskin suuruudesta tai ohjetta sen laskemiseen.
Kohtien 1-3 yhdistelmä on yksittäisen käyttäjän ongelman lisäksi myös yhteiskunnan ongelma, ainakin kahdella tavalla:
(I) Asiakkaansuojan, kuluttajansuojan ja markkinoinnin eettisyyden näkökulmasta voi olla ongelmallista, jos kuluttaja-asiakkaalle ei riittävän yksiselitteisesti kommunikoida sopimustyyppiin liittyviä riskejä (esimerkiksi suurin mahdollinen tappio kyseisen asiakkaan tapauksessa tai mahdollisuus rajoittamattomaan tappioon) tai jos pörssisähköön perustuvaa sopimusta lähtökohtaisesti suositellaan kaiken tyyppisille sähkön käyttäjille selvittämättä asiakkaan tarpeita.
(II) Yksittäisten henkilöiden ajautuessa taloudellisiin vaikeuksiin on edessä valtion väliintulo. Riskien kattamiseen joutuvat tässä vaiheessa osallistumaan kaikki veronmaksajat.
Helsinkiläisenä veronmaksajana olen oikein tyytyväinen, että niin moni haluaa maksaa ylihintaa kiinteähintaisista sopimuksista. Minä en maksa. Vuonna 2023 pörssisähkön kuukauden keskihinta ei ylittänyt kertaakaan 10 senttiä.
Soininvaara: ”Helsinkiläisenä veronmaksajana olen oikein tyytyväinen, että niin moni haluaa maksaa ylihintaa kiinteähintaisista sopimuksista….”
Helen on osakeyhtiö ja helsinkiläiset veronmaksajat eivät maksa sen mahdollisia tappioita. Energiayhtiö joka sulkee hiilivoimalansa kun Euroopassa riehuu sota ja maakaasun toimitukset koko Eurooppaan ovat kortilla ja sähkön hinta tapissa, ei tee voittoa pelkästään kiinteähintaisilla vaan nimenomaan pörssisähköasiakkailla joilla ei ole vaihtoehtoa jos asumismuotona on omakoti- tai rivitalo sähkölämmityksellä.
Jos markkinasähkön hinta on vuoden 4€/kwh tai ylitse, olemme kusessa oli meillä pörssisähkösopimukset tai ei. Seuraa yritysten massakonkursseja ellei valtio sitten tule väliin, eikä vähiten sähkönmyyjäyritysten joiden tappiot kiinteähintaisisissa sopimuksissa nousevat tähtitieteellisiksi. Todennäköisesti joku tai jokin on iskenyt massana sähkövoimaloihin joten tuskin sähkön tuottajillakaan on kovin kivat fiilikset.
En ehkä perustaisi päätöksiä pörssisähkön suhteen sota/poikkeusolojen tilanteella, sillä niissä joudutaan turvautumaan radikaaleihin toimiin riippumatta siitä minkälaiset sähkösopimukset kansalaisilla on.
Voi ajatella niinkin ettei kyseessä ole riskin alihinnoittelu, vaan vakuutus. Vakuutukset ovat ottajalleen subjektiivisesti alihinnoiteltuja koska vahingon odotusarvo koetaan itseisarvoltaan suuremmaksi kuin hyödyn odotusarvo. Toisaalta, vakuutusyhtiöt tekevät keskimäärin voittoa.
Nykyisellään kaikki voittavat: pörssisähkösopimuksen tehnyt kerrostaloasukas tai lämmitysjärjestelmäänsä optimoinut säätäjä vs vanhaa kompressoriaan loppuun ajava talveksi kiinteähintaisen sopimuksen tehnyt sähkölämmittäjä. Talvikauden sähkön hinnan suojaamisen riskipreemio on tällaisessa tapauksessa erittäin kohtuullinen.
Samalla riskiaversiologiikalla kannattaa järjestelmää uusiessaan panostaa pörssisähköoptimointiin, koska nykyisen tasoiset eli matalat kiinteähintaisen sopimuksen riskipreemiot käyvät epätodennäköisemmiksi kulutuksen lämpötilariippuvuuden lisääntyessä.
Kiertävien sähkökatkojen tilalle tarvittaisiin mekanismi, jolla sähkö katkaistaisiin sähköpulan hetkellä vain niiltä kuluttajilta, joilla kuluu tarpeettoman paljon sähköä. Heti kulutusta pienennettyään saisi sähköt takaisin. Etäluettavien sähkömittarien aikakaudella tuo on helppo toteuttaa.
Nyt keskitytään liikaa sen miettimiseen miten muutaman viikon sähkön huipputeho katetaan, eikä mietitä miksi talvella kovilla pakkasilla on noin 2000 – 3000 megawattia suurempi huipputehon tarve. Tämä tulee pääosin suoralla sähkölämmityksellä lämmitettävistä omakoti- ja rivitaloista, miksi ei keskitytä tämän ongelman ratkaisemiseen. Nyt piemmminkin tuetaan sähkölämmittäjiä kun maksetaan tukia heille kalliista sähköstä eri tavoin, kun pitäisi rangaista sähkön tuhlaamisesta huipputehon aikana, tai palkita siitä että vähentävät kulutusta huipputehon aikana.
Tarvitaan esimerkiksi tukia sähkölämmöstä maalämpöön siirtymisessä, tukia erilaisiin pientalojen ja pientaloalueiden lämpövarastoihin ja massavaraajiin jne. Sähkön lulutuksen huipun leikkaaminen kulutusta vähentämällä on myös ylivoimaisesti edullisin tapa ratkaista ongelma, kokonaistaloudellisesti kustannuksia ei välttämättä tule ollenkaan, pikemminkin tällaiset ratkaisut tuovat pitkällä aikajaksolla tuottoja.
Minulla on ollut maalämpö vuodesta 2014, ja kokemukseni mukaan se toimii hyvin, kun lämpötilat pysyvät nykynormaaleissa, eli talvellakin pääsääntöisesti 10 pakkasasteen lämpimämmällä puolella. Tämän tammikuun paukkupakkaset ovat johtaneet useasti tilanteeseen, että lämpöpumpun näytöllä seisoo teksti ”lämpöpumppu käyttö auto + lisälämpö”. Tuo lisälämpö tulee sähkövastuksista eli käsittääkseni suorana sähkölämpönä.
Maalämmmön voi myös mitoittaa ainoaksi lämmitystavaksi, myös erilaiset huippuja tasaavat puskurivaraajat ovat mahdollisia. Alimitoitettua maalämpöjärjestelmää voi myös tehostaa kesällä maaviilennyksellä eli viemällä kesällä lämpöä maaperään samalla putkistolla. Alimitoitetun maalammön takia tarvittavan lisäenergian voi tuottaa myös muulla kuin sähköllä, pelletit, hakkeet yms vaatii tosin erillisen lämmönsiirtimen, varaava takka ei. Mikäli ei ole ilmanvaihdossa lämmön talteenottoa, niin tällaisen asentaminen myös riittänee tilanteen korjaamiseen, koko LTO- koneena tai PILP-järjestelmänä.
Valitettavasti Suomessa on aika paljon maalämpöjärjestelmiä joissa kulutushuippuja tasataan sähköllä, mitään järkeä tällaisessa mitoituksessa ei ole, koska pörssisähkö on kalleinta juuri näiden kultushuippujen aikana. Tosin muutaman tuhatta on voinut säästää asennus aiheessa maalämpöreiän tai reikien poraamisessa ja laitteiston hinnassa.
säätövoimaan investoinnit kuuluu rahoittaa markkinaehtoisesti. Erilaisten sattumavoimaksi luokiteltavien suuren määrän takia ei enää löydy halukuutta investoida säätövoimaan. Eli koska tuulivoima aiheuttaa verkkoon suuria ongelmia, sillä että se ei kelpaa perusvoimaksi eikä säätövoimaksi tulee tuulivoimatuottaja velvoittaa hankkimaan – joko investoimalla tai sopimuksilla – kohtuullinen määrä säätövoimaa.
Hyvä sähköverkko koostuu yhä säätö- ja perusvoimasta. Sattumavoiman tuottajat saavat kohtuutonta subventiota jättäessään sotkunsa muiden ratkottaviksi.
Talven ongelmat johtuvat kyllä sattumakulutuksesta.
Pakkaskausien suurempi lämmitystarve ei ole ”sattumaa”.
Ainakin Helenin tiedossa ongelmat ovat olleet jo pitkään.
https://www.helen.fi/uutiset/2017/tehomarkkina:
”Helenin Gaia Consulting Oy:llä teettämän selvityksen mukaan markkinaehtoisen tuotantokapasiteetin poistuminen sähkömarkkinoilta sekä huippukulutuksen kasvu lisäävät sähköpulan riskiä Suomessa 2020-luvulla, jos kehitys jatkuu nykyisellään.”
Helenin blogissa viestiä on pyöristetty, itse raportissa todetaan:
”Nykyinen ilmastopolitiikka ja sähkömarkkinamalli eivät takaa riittävää talviajan sähköntuotantokapasiteettia markkinaehtoisesti”.
”Huippukulutus kasvaa vaikka teollisuuden kulutus on alle korkeimpien vuosikulutusten 2006-2007”.
Sattumakulutuksesta ei siis ole kysymys. Ongelma on ollut tiedossa vuosia, ja se on johdonmukaisesti jätetty poliittisilla päätöksillä ratkaisematta. Onneksi viime vuonna ei ollut samanlaisia sääolosuhteita kuin nyt.
Raportin kirjoittajat ovat muuten samoja jotka ehdottivat 2015 Fortumin toimeksiannosta tehdyssä raportissaan Miten varmistetaan sähkönsaanti poikkeusoloissa olemassaoleviin hiilivoimaloihin perustuvaa huoltovarmuusjärjestelyä jonka arvioidut kustannukset olisivat olleet vuositasolla 0,3 EUR/MWh koko sähkönkulutuksen yli laskettuna. Tämä ehdotus törmäsi kepulaiseen TEM:öön.
Ainoa fiksu ratkaisu on juuri jonkunlainen kapasiteetin/tarjonnan velvoite säätövoiman muodossa tai muuten tietynlainen pitkän ajan sitoutuminen myymään sähköä tietty minimimäärä markkinoille, oli tilanne mikä tahansa. Miksi ei siis kilpailuteta sähkön tarjontaa markkinoille pidemmällä aikavälillä kuin vain yhden päivän ja tunnin perusteella? Kummasti pakollinen kilpailutus pitkiin sopimuksiin kuulemma toimii monilla muilla aloilla ja tuotteilla, tästä lisää myöhemmin. mutta siis ’fiksu’ ratkaisu riippuu suoraan sanottuna myös siitä, että mikä asetetaan tavoitteeksi.
Nyt on tavoitteeksi asetettu mahdollisimman suuri liberalisaatio eli vapaiden markkinoiden periaate. Kuten monessa muussakin asiassa, täytyy katsoa kuka tai ketkä nyt ihan todellisuudessa hyötyvät että paljastuisi kenen etua on ajateltu kun järjestelmä on luotu. Voin jo paljastaa, ettei raha- ja finanssieliittiä kiinnosta tavallinen kuluttaja tai yrittäjä, mutta näin se oligopolisoituva länsimainen [finanssi]markkinatalous toimii. Katsotaan mitä teollisuus tykkää, Fortumin Simon-Erik Ollus kertoo etteivät vaikuta tykkäävän nykytilanteen riskeistä.
Sitten jos katsomme Suomen ’markkinaliberaalin’ sähkötuotannon rakennetta, niin monet suurkäyttäjät omistavat itse tuotantoa ja myyvät sitä itselleen mankala-periaatteella tai sitten pörssiin. Valinnat kai vähän sen mukaan että kumpi nyt on fiksumpaa pitkässä juoksussa. Eli tietyt suurteollisuuden vakiintuneet toimijat kontrolloivat merkittävää osaa ’varmasta’ sähköntuotannosta. Toki tuulivoiman kanssa tämä voi tarkoittaa, että nämä suurtoimijat maksavat liian kalliista sähköstä esimerkiksi kesällä tuulisella säällä. Mutta on siinäkin puolensa ettei tehtaita tarvitse laittaa kiinni talvien pakkasilla kun saa sitä omaa sähköä ydinvoimaloista.
Mielestäni moni näistä markkinaliberaaleista ei ole oikein perustavanlaatuisella tasolla käsittänyt, miksi inflaatio on sellainen kirosana, ja miksi länsimaisten keskuspankkien inflaatiotavoite on mikä on, eli matala. Tämä asia liittyy sähkönhintaan lähes täysin analogisena, yrityksiä kiinnostaa toiminnan pitkän ajan ennustettavuus. Jos inflaatio ja korot heittelevät minne sattuu niin investointeja ja myyntisopimuksia on hankala neuvotella, monia asioita kun ei myydä ns. bulkki/kappaletavarana, mutta tätähän markkinaliberaalit ajavat nyt myös sähkölle. Sama ilmiö näkyy myös julkisissa kilpailutuksissa ja kaikenlaisissa kilpailutuksissa, sopimuksia tehdään pitkäksi aikaa ja nämä edellyttävät kulujen ennustettavuutta.
Oikeastaan nyt kun mietin niin mielestäni myös ammattiliittojen palkannousut liittyvät myös suoraan samaan asiaan, pitkän ajan optimointia ja ennustettavuutta hakeva teollisuus vihaa kysymysmerkkejä ja suuria vaihteluita, tosin kulujen joustaminen alaspäin on aina vain katetta nostava iloinen yllätys. Tämä selittääkin oikeiston ja teollisuuden kovasti vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen tapahtuvan palkkojen painamisen alaspäin kaikin mahdollisin keinoin.
Seuraavaksi kyllä ihan aikuisten rehellisesti haluan nähdä demokratian liberalisaation, lyhyempi Eduskunnan kausi, olisiko vaikka 6 tai 12 kk, ja merkittävästi lisää suoria kansanäänestyksiä kaikista aiheista. Homma toimii Sveitsissä, joten se varmasti toimii myös Suomessa! Mielestäni korkea aika nähdä millaista populistista anarkiaa liian pitkälle viety liberalisaatio aiheuttaa, nykyistäkin edustuksellista demokratiaa syytetään liian tehottomaksi, varsinkin oikeiston puolesta, siitäkin huolimatta että nyt oikeistohallitus Orpon johdolla istuu käsiensä päällä ja leikkii säästöjä mutta säästää kaikilta muilta paitsi eläkeläisiltä. Tosin oikeastaan he säästävät nytkin aika paljon eläkeläisiltä, mutta kovasti mölyävät ja heiluttavat käsiänsä toivoen etteivät eläkeläiset huomaisi asiaa. Oikeistohallitus toteuttaa oikeastaan aika merkittävää tulonnostoa ylimmälle 5% ja vieläkin pienemmälle eliitille, monella tapaa, kaikkien muiden tappioksi.
Spottu. Tuo Helenin konsulttiselvitys kuten muutkin sähkön huippukulutuksen nopeaa kasvua ennustaneet selvitykset (mm Mauri Pekkarisen TEM) menivät täysin mönkään. Huippukulutus ei ole noussut ollenkaan 20 vuoteen. Tosin tulevaisuudessa voi olla toisin, mitä enemmän tuetaan tai velvoitetaan tuottamaan huippukulutuksen aikana sähköä, sitä halvempaa se on ja sitä enemmän kulutetaan, eräänlainen oravanpyörä. Tämän päivän iltapäivälehtien mukaan hallitus on tekemässä typeyyksiä, eli haluaa luvan hallitukselle määrätä sähkölle hintakatto, joka johtaisi väistämättä sähköpulaan ja sähköjärjestelmän romahtamiseen sekä sähkökatkoihin, joten hallitus haluaa myös näihin määräämisluvan. Käsittämätöntä, ministerinä sentään yleisesti asioita harkitseva henkilö.
Joku voisi sanoa että yli kahden euron pörssisähköhinnat ovat oire siitä ettei sähkön tuotanto/tuontikapasiteetti ole riittävä. Korkeiden hintojen vaihtoehto ovat kiertävät sähkökatkot.
Keskeinen ajuri on sähkön lämmityskäytön lisääntyminen, joka lisää kulutuksen lämpötilariippuvuutta. Sähkön kokonaiskulutuksen aleneminen, joka on seurausta teollisuuden, erityisesti metsäteollisuuden rakennemuutoksesta, on nyt ainakin toistaiseksi ohi koska edullinen tuulisähkö käytetään kotimarkkinoilla lämmitykseen. Empiirinen evidenssi syksyn (lämpötilakorjatuissa) tilastoissa.
Peksu, mitä jos lukisit Spotun linkkaaman selvityksen uudestaan. Esimerkiksi Irlannin mallissa hintakatto on mahdollista asettaa vain, jos sähkön hinnassa on mukana kapasiteettipreemio. Ilman kapasiteettimekanismia hintakatolla olisi huonojakin vaikutuksia, mutta ei nyt sentään mainitsemiasi ”väistämätön sähköpula, sähköjärjestelmän romahtaminen sekä sähkökatkot”.
Gaian selvityksen lähtökohdat ovat kutakuinkin ok hyväksyttäviä, joskin linkatun kalvosarjan ns. johtopäätökset ovat joltain osin naivistisia, ehkä asenteellisiakin, joten ei ihme, että Helenkään ei enää tähän selvitykseen viittaa. Mutta mikä estäisi selvityksen päivittämistä nykytilanteen tasalle.
Millainen markkinatasapaino sähkölle teoriassa syntyy pitkällä aikavälillä, vai voiko asiasta teoretisoida riittävän yksikäsitteisesti?
Sähkön kulutuksen spektri tai autokorrelaatio on ainakin säiden takia ikävä, eli tulevaisuudessakin voi olla pitkiä pakkasia tai sateettomia aikoja, tai tuulettomia. (On jopa mahdollista että sään autokorrelaatio suihkuvirtausten muutosten takia kasvaa meidän leveysasteilla. Eli kun tulee pakkanen tai korkeapainetilanne, tai leutous, niin se kestää ja kestää.)
Koska näin, säät aiheuttavat markkinoille isoja pitkäkestoisia harvinaisia tapahtumia, pitkän hännän.
Sofistikoituneet markkinatoimijat voivat ottaa näitä jopa investoinneissa huomioon, mutta harvinaisuus ja harvinaisuuden kvantifikaation vaikeus, plus diskonttaus, tekevät tapahtumien pitkästä hännästä osin sodan kaltaisen riskin, jota ei lasketa odotusarvoihin.
Jos näin, epäilen että jopa täydellisesti toimivat markkinat tuottavat pitemmällä aikavälillä riskin sähkön loppumiselle kesken. Tai no, ei se tavallaan lopu, mutta harvinaiset kalliin sähkön jaksot voivat olla katastrofaalisia.
Näitä piikkejä varten voisi olla parempiakin vakuutustuotteita kuin kiinteähintaiset sopimukset tai hybridit mitä nyt on markkinoilla, ehkä sellaisia joilla saisi sähkölleen henkilökohtaisen hintakaton. Tämä voisi ratkaista asian kuluttajien tai välttämättömän käytön osalta, mutta sähköä johdannaisista ei tule lisää, joten jotain käyttöä jouduttaisiin sitten rajoittamaan, pitämään raskaita prosesseja säästöliekillä.
Teknisesti ongelma on sähkön pitkäaikaisvarastoinnin hankaluus. Akkujen ja pumppuvoimaloiden aikajänne ei ole viikkoja vaan yhden tai muutaman vuorokauden luokkaa. Vetyvarasto maksaa konversioepätehokkuuden ja investointien takia, joten sitä ei välttämättä riittävän tehoiseksi synny, ellei pitkäaikainen sähkövarasto ole jonkinlainen muun toiminnan sivutuote. Lännessä on ilmeisesti paljon vesivoimakapasiteettia joka toimii tavallaan pitkäaikaisena varastona, mutta joku raja silläkin on ja kaapelit jäävät suhteellisesti nykyistäkin vaatimattomammiksi jos sähköistyminen etenee toivotusti.
Osin pitkäaikaisiin pakkasjaksoihin voivat auttaa valtavat lämpövarastot, mutta vain lämmityksen osalta.
No ehkä tämä jotenkin saadaan toimimaan. Etelämpänä aurinko plus akut ovat ilmeisesti valtaamassa energiamarkkinat, yllättävänkin nopeasti.
Pohjoismaissa on valtavat sähkövarastot säännöstelyaltaissa. Harmi kyllä, ne ovat Norjassa ja Ruotsissa, mutta meillä on sinne siirtoyhteys, jota kasvatetaan. Kun tuulee, vettä ei juoksuteta altaista, joten tyyninä aikoina on mistä ottaa.
Jos ne ovat riittävät pitkälle tulevaisuuteen, piuhaa pitäisi rakentaa paljon lisää, mielellään sellaista jota ei sabotööri saa helposti rikki. Aurora on hyvä alku mutta vain alle 1GW.
Tämä on aito ongelma kaikessa missä asiat jätetään ”markkinoiden hoidettavaksi”. Kilpailu ajaa toimijat toimimaan silloisessa toimintaympäristössä kustannustehokkaimmalla tavalla. Se yksipuolistaa tuotantoa (tosin onneksi nyt tuulivoimassa on kannibalisaatio-mekanismi joka pakottaa monipuolistamaan tuotantoa).
Ja sitten kun toimintaympäristö muuttuu niin kaikki kortit on laitettu yhden kortin varaan. Systeemitasolla ylipäätään lyhytnäköinen tehokkuus saadaan yleisesti ottaen resilienssin kustannuksella.
Sähköntuotannossa se näkyy juuri siinä että esim. Sipilän kaudella päätettiin romuttaa toimivia varavoimaloita koska niiden ylläpito oli niin kallista. Eli vähennettiin resilienssiä jotta saadaan lyhyen aikavälin taloudellisia voittoja.
Ilmiö näkyykin vähän kaikessa. Jos on kannattavinta valmistaa kaikki Kiinassa, sitten ollaan kusessa jos tuo yhteistyö lakkaakin. Tai jos yhteiskunnat on rakennettu fossiilisilla polttoaineilla toimivaksi, ollaan kusessa kun huomataan että niitä ei enää voida käyttää.
Systeemitasolta katsottuna tasapainoillaan resilienssin ja lyhytnäköisen kustannustehokkuuden kanssa. Epätodennäköisiin skenaarioihin varautuminen maksaa, eikä yleensä ”hyvinä aikoina” siitä olla valmiita maksamaan koska ei uskota kriisien toteutumiseen.
Ainakin kuluttajille pörssisähkö on aivan älytön keksintö. Se johtaa suorastaan hassuihin tilanteisiin. Esimerkiksi pestään pyykkiä yöllä. Mitäs jos kaikkien hyödykkeiden hinnat heiluisivat päivittäin riippuen päivän hintatrendeistä? Pörssisähkön uutuuden viehätys katoaa kun ihmiset kyllästyvät kyttäämään sähkön hintaa. Eihän me päivittäin seurata minkään muunkaan hyödykkeen hintoja, joten tämä on aivan älytöntä touhua. Onneksi en lähtenyt tohon.
Ei ole mitenkään järjetöntä ajastaa pesukone toimimaan yöllä. Yöllä sähköstä on ylitarjontaa ja päivällä lisäsähkö joudutaan tuottamaan kalliisti ja saastuttaen. On se tietysti vaivalloista. Minulta pesukaan tai astianpesukoneen ajastamiseen menee kaksi sekuntia. Hirveä vaiva!
Soininvaralle vaatteiden peseminen on pelkästään niiden pyörittämistä koneessa. Miten ajastat niiden kuivamaan laittamisen? Ei vaatteita saa koneeseen jättää. Aika äkkiä rupeavat haisemaan. Vaatteet pitää melkein heti laittaa pesun jälkeen kuivamaan. Siis yöllä. Tai sitten kello herättämään hyvin aikaisin aamulla juuri kun kone on pessyt. Ei siis edelleenkään mitään järkeä. Et taida ilmeisesti olla näitä ”käytännön ihmisiä”. 😀
Ajastat ne niin, että pyykki valmistuu noin klo 6.
Yöllä kun kone linkoaa pyykkiä, niin heikkounisimmat nukkuvat korvatulpat päässä jos se auttaa.
Koneen alle kannattaa laittaa kumiset pehmusteet. Ja ostaa hiljainen kone.
”Hirveä vaiva!”
Eihän se iso vaiva ole, mutta monta pikkuvaivaa onkin äkkiä oikeasti ”hirveä vaiva”. Valitettavasti palveluiden suunnittelussa ei tätä kokonaiskuvaa oteta yhtään huomioon, vaan lasketaan sen varaan että loppukäyttäjä kyllä hoitaa ”tuollaisen pikku vaivan”. Kun kaikki palveluiden tuottajat toimivat näin, tuloksena on se mitä näemme nyky-yhteiskunnassa: uupumista, psyykkistä kuormitusta ja ADHD:tä. Oljenkorsi ei paljoa paina, muttei kameli niitä loputtomiin kestä.
Useissa pesukoneissa on ”hiljainen” optio pesuohjelmissa, jolloin pesukone ei linkoa. Lingon voi sitten laittaa päälle herättyään. Tätä teen lähes päivittäin kun öinen sähkö on selvästi halvempaa kuin sähkö päivällä. Säädän käynnistysajan siten, ettei pesukone joudu odottamaan kovin kauaa.
Kaikki pesukoneeni tällä vuosituhannella ovat tarjonneet tämän option pesuohjelmissaan.
Minusta taas pörssisähkö on loistava keksintö, jota olisi pitänyt markkinoida paljon äänekkäämmin jo kauan sitten. Minulle(kaan) ei maksa mitään pestä pyykkini yöllä ja muutenkin ajoittaa kulutukseni mahdollisuuksien mukaan halpoihin tunteihin. Ongelmana on tämän kuun aikana ollut vain se, että halpoja tunteja ei oikein ole. On vain kalliita ja ökykalliita tunteja. Ehkä se tästä kevään mittaan helpottaa.
Mitäs jos tulevaisuudessa joku merkittävä sähkön tuottaja jääkin kiinni hintamanipulaatiosta kun onkin järjestänyt ylimääräisiä tuotantoseisokkeja kun on ollut ns. ”vikaa” järjestelmissä? Muiden hyödykkeiden markkinoillahan on nähty suurtenkin toimijoiden markkinoita häiritseviä toimia.
”Olennaista on, että nämä kaikki tavat edellyttävät kehittyäkseen sähkön hintavaihtelua. Jos käytämme paljon rahaa hintavaihtelujen hillitsemiseen, nämä eivät kehity.
Ehkä kannattaisi vain pitää pää kylmänä eikä panikoida.”
Mietin vain, että onko meillä massiivinen muna-kana -ongelma ratkaistavaksi. Siis jos tavoitteena on, että nämä ilmastotavoitteet toeutetaan tavalla, jossa Suomi ei ole köyhä, kylmä ja pimeä, meidän pitäsi pystyä rakentamaan varsin nopeasti massiivinen määrä uutta sähkön tuotantoa ja sen teollista kulutusta. Eli korvata sähköllä prosessit, jossa fossiilihiilellä/hiiivedyillä teollisuudessa kuumennetaan jotakin, pelkistetään jotakin (erityisesti rauta/teräs), muutetaan sähköllä toimivaksi kaikki liikennemuodot jotka voi ja tuotetaan fossiilivapaata likkennepolttoainetta kaikille muodoille, jota ainakaan tavoiteajassa ei voi sähköistää. Sitten kun fossiiliset on korvattu mietitään, mitkä nykyisin biomassapohjaisista ratkaisuista myös pitäisi korvata sähköllä – ja varmaan listalta vielä unohtui joku merkittäväkin kategoria.
Eli pitäisi varsin pian tuottaa valtava määrä uutta sähköä, tavalla joka lähtökohtaisesti on epäsuotuisasti vaihtelevaa, teollisuudelle, joka lähtökohtaisesti haluaisi sitä tasaisella teholla. Jos ei ole tiedossa olevaa kysyntää, ei haluta investoida tuotantoon, jos ei ole tuotantoa, ei haluta investoida sitä käyttävään teollisuuteen.
Yleensähän markkinamekanismit toimivat kuin keskuskomitetat, mutta toimivatko ne sillä nopeudella, kun haluamme?
Näyttää, että Suomessa tuulimyllyjen rakentamisboomi alkaa rauhottua. Tilalle näyttäisi tulevan ”luontoystävällinen” ja halpa aurinkosähkö.
Ennustavat jopa, että sähkö tulee olemaan Suomessa jopa niin halpaa, että kannattaa ilmakehästä poistaa co2 a ja upottaa meriin. Sen vielä ymmärrän, että bioenergialaitosten savukaasuista poistetaan co2 ja tehdään polttoainetta. Mutta että meriin kätketään.
Minusta olisi syytä alkaa tutkia Henryn lakia tarkemmin. Henryn laki on pitkäaikaisessa ilmastodatassa paremmin paikkansa pitävä kuin IPCC n co2 horinat. Ilmastodatassa on mm se, että ensin tulee lämpö ja sitten vasta co2 nousu. Myös Henryn laki ennustaa asian niin.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että kun fossiilisilla saadaan lämmitettyä meret kuumiksi niin co2 poisto ilmakehästä ei vaikuta paljon mitään ilmakehän co2 pitoisuuteen. Meret pullauttavat co2 a saman verran takaisin ilmakehään.
Kaikista mielenkiintoisinta tässä on, että nyt laitetaan miljardeja co2 poistosysteemien kehittämiseen. Parin kolmenkymmenen vuoden päästä ovat systeemit täydessä iskussa, mutta jos tuolloin fossiilisten käyttö on mennyt nollille niin nuo järjestelmät tulevat hyödyttömiksi.
Aurinkopaneeleilla sähkön tuottaminen on tällöin järjetöntä. Nehän imevät auringosta energiaa kovalla hyötysuhteella. Kun maapallo tarvitsisi heijastuspaneeleja.
Eikös sinä kohtalokkaana perjantaina kolminkertainen määrä tuulivoimaa olisi riittänyt ylituotantoon? Jos trendit ei muutu, niin ei siinä kovin montaa vuotta mene.