Puheenvuoroni työmarkkinoista

Val­ti­oti­eteelli­nen tiedekun­ta jär­jesti viikko sit­ten mah­ta­van dekaanin­sa Han­na Wassin johdol­la pyöreän pöy­dän keskustelun otsikol­la ”Työ­markki­noiden ruu­ti­tyn­nyri”. Keskustelu käyti­in Chatham House ‑sään­nöil­lä, joten muiden puheen­vuoroista en ker­ro, mut­ta omas­tani saan kertoa.

Jotain täl­laista sanoin:

Lähtöko­hdas­tani: olen lukenut tässä tiedekun­nas­sa tilas­totiedet­tä ja kansan­taloustiedet­tä, mut­ta har­mi kyl­lä, en juuri sosi­aal­i­ti­eteitä.  Tämä on muo­van­nut näkemystäni.

Olen kat­sel­lut näitä työ­markki­nakysymyk­siä etäältä. Aihe on lähin­nä ahdis­tanut. Talousti­eteis­sä on opetet­tu etsimään Pare­to-opti­maal­isia tilantei­ta. Eräis­sä työ­markki­nakysymyk­sis­sä tun­nu­taan ole­van todel­la kaukana Pare­to-opti­mista. Parem­mal­la sopimisel­la molem­mat osa­puo­let voisi­vat voittaa.

Suomen työ­markki­noil­la on paljon huono­ja van­hen­tunei­ta sään­töjä, jot­ka on tehty paperite­hdas­ta ajatellen, mut­ta toimi­vat huonos­ti mod­ernissa taloudessa. Muut Euroopan maat ovat tässä meitä parempia.

Olisi tietysti hyvä, jos työ­markki­noiden uud­is­tamis­es­ta voitaisi­in sopia. Nykyisen hal­li­tuk­sen halu selkävoit­toi­hin pelot­taa. Tulee myös uusia vaale­ja, jot­ka voivat tuot­taa taas täyskään­nök­seen.  Toisaal­ta, jos toinen osa­puoli on sitä mieltä, ettei mitään uud­is­tamisen tarvet­ta ole, niin ymmär­rän halua toimia yksin.

Vaikea irtisanominen ei paranna työllisyyttä

Vähän tästä nimeno­mais­es­ta kysymyk­ses­tä irti­sanomisen helpot­tamis­es­ta. Intu­itioni sanoo, että hyvä irti­sanomis­suo­ja ei paran­na työl­lisyyt­tä, pikem­minkin var­maankin heiken­tää sitä, kos­ka se lisää palkkaamisen riskiä. Se on sik­si edulli­nen niille, jot­ka ovat päässeet töi­hin ja vas­taavasti epäedulli­nen niille, jot­ka eivät ole.

Irtisanomissuoja lisää valikoivuutta työhönotossa

Eri­tyis­es­ti vah­vas­sa irti­sanomis­suo­jas­sa min­ua arve­lut­taa se, että se pakot­taa yri­tyk­set ole­maan hyvin selek­ti­ivisiä palkates­saan, kos­ka mitä vaikeam­paa on virherekry­toin­nin irti­sanomi­nen, sitä korkeampi hin­ta on virherekry­toin­nil­la. Se siis lisää syr­jin­tää työmarkkinoilla.

Jos olisin lukenut sosi­aal­i­ti­eteitä, ajat­telisin ehkä enem­män voima­suhtei­ta työ­markki­noil­la: miten help­po irti­sanomi­nen estää työn­tek­i­jöitä puo­lus­ta­mas­ta oikeuk­si­aan ja vaa­timus­ta työlain­säädän­nön noudattamisesta.

Vaik­ka hyvä irti­sanomis­suo­ja heiken­tää työ­markki­noiden huono-osais­ten ase­maa työ­markki­noil­la, työ­suhtei­den jatku­va epä­var­muus heiken­tää kaikkien elämän laat­ua. Minä en ole ollut koskaan tois­taisek­si voimas­sa olevas­sa työ­suh­teessa enkä ole kokenut sitä ongel­mak­si, mut­ta tiedän, että moni kai­h­taa elämän epä­var­muut­ta. On vaikea tehdä päätöstä las­ten han­k­in­nas­ta tai asun­non ostos­ta, jos kol­men kuukau­den päästä voi olla työtön.

Kysymys paikallis­es­ta sopimis­es­ta on ei ole niin yksinker­tainen kuin voisi olla. Joskus hyvä ystäväni, sil­loin vielä vah­va demari Juhana Var­ti­ainen sai min­ut ymmärtämään, että jos paikalli­nen sopimi­nen saa palkan jous­ta­maan alaspäin, kun yri­tys on vaikeuk­sis­sa – tämähän on käytän­tö Sak­sas­sa –  se on tuki huonos­ti toimiville yri­tyk­sille. Sak­sas­sa var­maankin tul­laan havait­se­maan, että käytän­tö hidas­taa tuot­tavu­u­den kehitystä.

Ei meil­lä sähköäkään myy­dä halvem­mal­la yri­tyk­sille, joil­ta on jäänyt ener­gian säästö­toimet tekemättä.

Eri säännöt kasvukeskuksiin ja haja-asutusalueille?

Tältä tämä näyt­tää Helsingis­sä. Pienel­lä paikkakun­nal­la ehkä kan­nat­taisi tin­kiä mielu­um­min palka­s­ta kuin ajaa paikalli­nen yri­tys nurin, joutua luop­umaan uud­es­ta omakoti­talosta puoli-ilmaisek­si tai jät­tämään se kesämökik­si ja muut­ta­maan vuokrakak­sioon Van­taan Koivukylään.

Hyvät toimi­vat työ­markki­nat ovat työn­tek­i­jän tur­va Helsingis­sä, mut­ta maal­la ay-toimin­nan tur­vaa tarvit­taisi­in. Jos paikalli­nen K‑kauppias yrit­täisi alen­taa palkkaa, kos­ka yri­tyk­sel­lä menee niin huonos­ti, henkilökun­ta vai­h­taisi suju­vasti toiseen kaup­paan. Voisi­vatko sään­nöt olla eri­laisia kasvukeskuk­sis­sa ja muuttotappioalueilla?

Paikallisella soimisella eroon hölmöistä määräyksistä

Sen sijaan paikallisel­la sopimisel­la voitaisi­in päästä muis­sa määräyk­sis­sä lähem­mäs Pare­to-opti­mia kar­si­mal­la määräyk­siä, joista on hyvin vähän hyö­tyä työn­tek­i­jöille mut­ta paljon hait­taa työ­nan­ta­jalle. Paikalli­nen sopimi­nen voisi tässä tuot­taa etua molem­mille. Työn­tek­i­jöitä tulee kohdel­la sivistyneesti. Tätä on kuitenkin vaikea kir­joit­taa mihinkään määräyk­si­in. Sen sijaan on kir­joitet­tu joukko hyvin yksi­tyisko­htaisia määräyk­siä siitä ja tästä. Ne toimi­vat hyvin paperite­htaas­sa, mut­ta huonos­ti vaikka­pa pienessä ravintolassa.

Paikallisen sopimisen hyväksymisessä ei olisi san­ot­tavaa riskiä työvoima­pu­la-alueil­la, kos­ka työ­nan­ta­jal­la ei ole varaa kohdel­la henkilökun­taansa huonos­ti. Muut­to­tap­pioalueil­la tilanne olisi toinen.